sarjakuvablogit.com

Tässä ohjeita skannauksesta. SKANNAUS Skannauksen voi tehdä joko skannerin oman ohjelman kautta tai kuvankäsittelyohjelman kautta. Skannaa mustavalkoiset kuvat asetuksilla: kuvatyyppi: mustavalkoinen tai bitmap vähintään 600 dpi:n tarkkuus värikuvat: 24-bittinen värikuva, tai color picture, vähintään 300 dpi:n tarkkuus Skannata kannattaa tulostustarkkuudella, sillä silloin skannauksesta tulee tarkempi ja sinulle jää itselle tulostettava versio koneellesi. Lisäksi, jos värität kuvaa koneella, niin se kannattaa ehdottomasti tehdä isompiresoluutioisella kuvalla. Rajaa esikatselusta valmiiksi kuvasta se kohta, minkä haluat skannata. Rajauksen voi tehdä myös myöhemmin kuvankäsittelyohjelmalla. Skannaa kuva ja tuo se kuvankäsittelyohjelmaan. (kuvassa photoshop) Käännä (image-->rotate canvas) tai tee muut muokkaukset kuvalle. Tallenna kuva tiff-tiedostona. jos olet käyttänyt layereitä mm. värittämiseen, tallenna kuva psd-tiedostona. Muuta bitmap (mustavalkoiset) -kuvat grayscaleksi (image-->mode-->crayscale), ennen kuin muutat kuvan kokoa tai värität sitä. Värittäessä kuva pitää muuttaa vielä RGB-kuvaksi (image-->mode-->crayscale). Muuta kuvan koko nettiversioksi (image-->image size) Nettiresoluutiona käytetään yleensä 72 dpi:tä. itse olen käyttänyt maksimi leveytenä 600 pikseliä, ehdoton maksimi tulisi olla 800 pikseliä. tämä tietysti riippuu myös blogipohjasta, miten leveitä kuvia se suostuu näyttämään. Itse olen kuitenkin huomannut, että 600 pikseliä on Photoshopissa on erittäin mainio kuvantallennusmuoto save for web (file-->save for web) joka on tarkoitettu nettikuville. se pakkaa kuvat mahdollisimman kevyiksi, niin että ne latautuvat nopeasti, ilman että kuva pikselöityy pahasti. Nettikuvat voi tallentaa muodoissa jpg, gif tai bng.

Näin saat esimerkiksi lisättyä blogin yläpalkkiin kuvan. Ohjeet on tehty käyttäen WhiteWash-pohjaa, en ole testannut miten ne toimivat muilla pohjilla. Kokeilkaa ja kikkailkaa koodin kanssa, sitä ei tarvi pelätä. Toivottavasti näistä ohjeista on jotain hyötyä: 1. lataa kuva Tee header kuva valmiiksi, ja tallenna se oikeaan kokoon. esimerkiksi 650x250 pikseliä olevan kuvan pitäisi asettua nätisti yläpalkkiin. Lataa sitten kuva blogiisi. Mene normaalisti osioon kirjoita --> Merkintä, ja lataa kuva sitä kautta ("lisää mediatiedostoja" tekstin vieressä oleva neliö). kun kuva on ladattu kopioi kuvan linkki itsellesi 2. header img voit siirtyä sitten pois blogimerkinnän kirjoittamisesta (sitä ei tarvitse tallentaa) kohtaan ulkoasu ja custom css kirjoita css tiedostoon seuraava koodinpätkä: div#header { background: url("http://kuva.jpg") no-repeat bottom left; } jossa http://kuva.jpg tekstin tilalle lisäät kuvasi linkin. voit siirtää kuvan paikkaa kirjoittamalla bottom left käskyn tilalle esim. bottom right. paina nappia päivitä tiedosto. yläpalkin kuvan pitäisi nyt näkyä sivuillasi. yläpalkin korkeutta ja palkin alapuolella olevaa viivaa voit muokata koodinpätkällä: div#header { height: 227px; border-bottom: none; } 3. otsikkotekstin piilotus jos haluat automaattisesti sivulle tulevan otsikkotekstin piiloon, se tapahtuu seuraavalla koodilla: #header h1 { display: none; } 4. otsikkotekstin muokkaus jos haluat säilyttää otsikkotekstin ja siinä olevan linkin, mutta haluat muuttaa sitä tai siirtää sitä, se tapahtuu lisäämällä seuraavan koodin: #header h1 { font-size: 30px; font-weight: 100; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; padding: 190px 0 5px 0; text-align: right; } #header h1 a { color: #000033; text-decoration: none; } #header h1 a:hover { color: #000033; text-decoration: underline; } #header h2 { color: #000033; font-size: 19px; font-weight: 100; padding: 0 0 0 0; letter-spacing: -1px; line-height: 12px; } jossa "header h1" on yläotsikko, "header h1 a" sen linkki ja "header h1 hover" säätää, mitä linkille tapahtuu, kun siihen vie hiiren päälle. "header h2" on alaotsikko. color: tällä voit muuttaa väriä. Värikoodeja löytää googlaamalla, tai jos sinulla on kuvankäsittelyohjelma, niin voit tarkistaa koodit sen kautta. Koodin pitäisi tunnistaa myös perusvärit kirjoittamalla ne englanniksi "white" "red" jne. text-decoration: tekstiin tuleva "koristelu". underline alleviivaa none ei tee mitään koristeita font-size: fontin koko text-align: mihin teksti sijoittuu (left, right, center)

Ote sarjakuvantekijän oppaasta .

Sarjakuvablogit.comin viimeistely on viimein alkamassa. Suosio on päässyt meidät hieman yllättämään ja olemme keskittyneet nyt aluksi tekniikkaan. Lähiviikkoina ja kuukausina on tarkoitus tehdä etusivu uudelleen, päivittää järjestelmä WP 2.7 versioon ja viimeistellä sivupohjia/käännöksiä. Lisäksi saamme toivottavasti etusivulle ohjeet yleisimpien toimintojen tekemiseen (kuvien lisäys, kokojen muuttaminen jne.) Pyydämme siis vielä hieman kärsivällisyyttä, mutta hyvää kannattaa odottaa. terveisin, Kalle

Seuraavanlaisesti saat lisättyä kuvia sivupalkkiin: 1- Lataa kuvat media-arkistoon (media-> add new). Ota kuvan osoite talteen. (Hox! Kuva kannattaa olla maksimissaan 150-200 pikseliä leveä) 2-Lisää sivupalkkiin (Appearance--> sivupalkit) teksti-laatikko. Kirjoita laatikkoon seuraava koodi: Lisää kuvasi osoite koodiin http://kuva.jpg tilalle. Tekstiotsikot saa piiloon lisäämällä custom CSS koodiin seuraavan pätkän: /* Tekstiotsikot piiloon sivupalkissa */ .right h2 { display: none; } Jos haluat kuvaan linkin, käytä seuraavaa koodinpätkää:

Mainosbannerin tekeminen onnistuu helposti esimerkiksi photoshopissa näin: 1-Avaa photoshopissa uusi tiedosto (File-->New). Määrittele kuvan resoluutioksi 72 dpi. Koko voi olla esim. 150x70 px (hyvä koko blogien sivupalkin bannereille) 234x60 px (perus pienen mainosbannerin koko, mm. kvaak.fi ) 468x60 px (perus ison mainosbannerin koko) Muita kokoja voi myös kokeilla, esim. 140x350 px Koot siis pikselikokoina (pixels). 2- Copy/pastaa haluamiasi kuvia bannereihin. Avaa kuva jota haluat käyttää bannerissa. Valitse (rectangular marquee tool) joko koko kuva, tai osa sitä. kopioi kohta (Ctrl+c). Ota banneri esiin ja liitä kuva siihen (Ctrl+v). Kuvan kokoa voi muuttaa klikkaamalla oikeanpuoleisella hiirinäppäimellä kuvaa ja valitsemalla "Free transform". Hox! Pidä shift-näppäin pohjassa, kun muutat kuvan kokoa, niin kuva ei vääristy! 3-Jos haluat tehdä bannerista animaation, liitä usempi kuva banneriin. Kun copy/pastaat niitä, photoshop tekee automaattisesti jokaiselle kuvalle oman layerin. Ota animaatio-työkalu esiin (window-->animation). Työkalun alalaidassa on kuvake (duplicate selected frames), jota painamalla voi tehdä uusia frameja animaatioon. Voit muokata jokaista frame-kuvaa erikseen. Animaation nopeutta säädellään framejen alalaidassa olevasta pienestä nuolikuvakkeesta. 4-Kun banneri on valmis käy tallentamassa se (file-->save for web) tallenna banneri gif-muodossa.

Reetta Laitinen (s. 1982) on mm. filosofian maisteri, akateeminen pätkätyöläinen, sarjakuvapiirtäjä ja itähelsinkiläistynyt savolainen. Laitisen ja Jussi Pakkasen 144 kertaa -albumi (Zum Teufel, 2010) kertoo ihmissuhdekoukeroista. Laitiselta on ilmestynyt myös useita antologia- ja lehtisarjakuvia (mm. Kiila, Sarjainfo, Babian, Modern Spleen) sekä omakustanteet Kanelianainen, Munabomber 1-4 ja Kanelianaisen paluu.

Reetta Laitinen on pitänyt sarjakuvablogia aktiivisesti jo vuodesta 2006. Usein omaelämäkerrallisissa merkinnöissä nähdään maailmaa opiskelijan, työttömän, pätkätyöläisen ja sarjakuva-aktiivin silmin. Verrattain pitkän bloggaajanuran ansiosta voimme seurata tekijän kehittymistä niin sarjakuvanpiirtäjänä kuin työurallaankin. Reetta Laitinen (s. 1982) on mm. filosofian maisteri, akateeminen pätkätyöläinen, sarjakuvapiirtäjä ja itähelsinkiläistynyt savolainen. Laitisen ja Jussi Pakkasen 144 kertaa -albumi (Zum Teufel, 2010) kertoo ihmissuhdekoukeroista. Laitiselta on ilmestynyt myös useita antologia- ja lehtisarjakuvia (mm. Kiila, Sarjainfo, Babian, Modern Spleen) sekä omakustanteet Kanelianainen, Munabomber 1-4 ja Kanelianaisen paluu. grezen.sarjakuvablogit.com

Kemiläinen Kati Vuopala aloitti sarjakuvabloginsa pitämisen noin vuosi sitten lähtiessään maailmalle mieltymään työharjoittelun merkeissä. Blogin tarkoituksena tuolloin oli aktivoida tekijän kuvapäiväkirjan tekemistä, kehittää ilmaisua ja jollain tasolla kommunikoida "ulkomaailmaan" seikkailujen ohessa. Blogin nimi olikin ensin 'Kati seikkailee', pienen etsikkoajan jälkeen se vaihtui Katin konteiksi, joka on tekijän mielestä blogille ominaisempi. Päivittäistyylisen arjen kuvaamisen sijaan tekijä päätyy usein tekemään merkintöjä asioista, jotka tuntuvat itselle merkityksellisiltä, tutkiskelevaan pohdintaan, draamailuun ja fiilistelyyn verhottuna. Merkintöjen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin pallotella tragedian ja komedian välimaastossa sekä äärilaidoilla. ”Elämä on parhaimmillaan musta komedia." Katin seuraava projekti onkin tehdä sarjakuvabloginsa pohjalta opinnäytetyö sarjakuvablogin mahdollistamista ilmaisukeinoista ja kehittää omaa ilmaisua edelleen. Pitäkää silmänne ja korvanne auki! Kaikenlainen palaute on toivottoa aineistoa! Kati Vuopala (s. 1987 Lahdessa) on kemiläinen sarjakuvan monitoiminainen. Hän on opiskellut Limingan taidekoulussa sarjakuvalinjalla 2006-2007. Tällä hetkellä hän opiskelee kolmatta vuotta Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa kuvataiteilijaksi. Kati vaikuttaa Kemin sarjakuvakeskuksen hallituksessa ja organisoi Kemin sarjakuvapäiviä. absurdia.sarjakuvablogit.com

Näihin kilpailuihin ehtii vielä osallistua 31.8. asti. Voittajat julkistetaan Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 10.-12. syyskuuta. Hienot palkinnot. TAIVAALLISIN PIENLEHTI -kilpailu 2010 Kaikille suomalaisille omakustanteille tarkoitettu Taivaallisin pienlehti -kisa järjestetään myös tänä vuonna. Kilpailuun voivat osallistua kaikki viime vuoden deadlinen jälkeen (31.8.2009) ilmestyneet sarjakuvalehdet, jotka eivät ole yrityksen tai yhdistyksen julkaisemia (eli ns. kaupallisia julkaisuja). Tuomaristo pidättää itsellään oikeuden sulkea tarvittaessa lehtiä pois kisasta. Tuomaristo palkitsee osallistuneiden töiden joukosta kolme parasta. Voittajat julkistetaan lauantaina 11.9. Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Kilpailuun osallistuvat lehdet on lähetettävä tiistaihin 31.8.2010 mennessä osoitteeseen: Pienlehtikisa, Sarjakuvakeskus, Hämeentie 150, 00560 Helsinki. Lähetä 3 kappaletta osallistuvaa lehteä. Liitä mukaan myös yhteystiedot. Kilpailuun osallistuvien töiden parhaimmisto laitetaan festareille esille yleisön luettavaksi. LAPSELLISIN PIENLEHTI -kilpailu 2010 Sarjakuvakeskus julistaa jälleen pienlehtikilpailun, jossa voittajan valitsee lahjomaton lapsiraati. Kilpailussa tehdään 16-sivuinen värillinen 75 x 94 mm -kokoinen sarjakuvalehti, jonka kohdeyleisönä ovat 6-13 -vuotiaat. Viisi parasta pienlehteä palkitaan ja painetaan sarjaksi. Painos tulee olemaan laaja, sillä vähintään 20,000 kappaletta kutakin lehteä leviää HokkusPokkus -juoman etiketin sisällä jaettavana pienlehtenä. Voittajat julistetaan Helsingin 25. sarjakuvafestivaaleilla lauantaina 11.9.10. Palkinnot: Viisi palkittavaa saavat kukin pienlehtensä HokkusPokkus -pullon etikettiin vähintään 20,000 kappaleen painoksena, sekä 100 kappaletta lehteä itselle. Lisäksi jaetaan seuraavat pääpalkinnot: 1. 2000€ + Sarjakuvakeskuksen galleria omaan käyttöön näyttelyä varten kuukaudeksi 2. 1000€ 3. 500€. Tämän vuoden sponsori ja etiketti jakelukanavana on nähtävänä osoitteessa http://www.hokkuspokkusjuoma.fi/. Säännöt: - kilpailu on kaikille avoin - sponsori pidättää oikeuden halutessaan painaa myös muita kilpailutöitä etiketteihin - kohdeyleisönä 6-13 vuotiaat - 75 x 94 mm kokoinen 16-sivuinen lehti, (14s. + kannet) värillisenä ja suomenkielisenä tai sanattomana - lehden on oltava aiemmin julkaisematon, painettuna tai sähköisenä - töiden on oltava perillä Sarjakuvakeskuksella 31.8.2010 mennessä, osoitteessa Hämeentie 150, 00560 Helsinki - työt voidaan jättää myös sähköpostitse osoitteeseen kilpailu@sarjakuvaseura.fi. http://sarjakuvafestivaalit.fi Kuvitus: Saimi Turunen

Elina aloitti Wunderwaldin pitämisen muutamaa päivää ennen lähtöään Skotlantiin vaihto-oppilaaksi. Tarkoitus oli tallentaa kokemus itselle ja ystäville, sekä aloittaa pitkäaikainen harrastus. Blogi sisältää lähinnä sarjakuvia arjen tapahtumista ja oudoista kohtaamisista, mutta mukana on myös piirustuksia, maalauksia ja strippejä. Elina Ovaskainen on vuonna 1986 syntynyt helsinkiläinen, joka opiskelee Lahden muotoiluinstituutissa graafista suunnittelua. Häntä kiinnostaa sarjakuvien tekeminen, kustantamossa työskenteleminen, elämä kaikessa outoudessaan, hyvät elokuvat, mielikuvitus ja popkultuuri. wunderwald.sarjakuvablogit.com

Blogi sai alkunsa helmikuussa 2007 hetken mielijohteesta, ja siitä lähtien se on ollut säännöllisen epäsäännöllinen ja aivopieruntäyteinen henkireikä. Tarkoituksena on poimia arjen ja juhlan hauskimmat ja typerimmät hetket ja rykäistä ne sarjakuvaksi kera pienen liioittelun. Blogi aloitti nimellä Domus Perkele, mutta nimi muuttui myöhemmin Mad Teapartyksi. Juttujen taso ei ole koskaan muuttunut. Tea Tauriainen (s. 1988) asuu Lahdessa. madteaparty.sarjakuvablogit.com

Aloitin Karvablögin pitämisen syyskuussa 2009, kun opiskelin Oriveden opiston sarjakuvalinjalla. Sarjakuvablogin perustaminen oli yksi koulutehtävistä, mutta sen päivittämisestä tuli osa arkea yhdessä sarjakuvapäiväkirjan pitämisen kautta. Blögi etsii vielä muotoaan - nykyisellään se sisältää kohtauksia elämästäni, luonnoksia sekä lyhyitä sarjakuvia, joita tein eniten opistoaikanani. Olen 22-vuotias ja olen asunut Tampereella lähes koko ikäni. Olen piirtänyt sarjakuvia 7-vuotiaasta lähtien ja opiskelen tällä hetkellä kuvataiteita TAMKissa. karva.sarjakuvablogit.com

Aloitin Robot Rabbit –piirustusblogin vuonna 2006 ja se poiki sittemmin Sähköjäniksen. Blogin tarkoitus oli toimia paikkana, jossa voisin julkaista sellaista pöytälaatikkomateriaalia, joka muuten jäisi näkymättömiin. Halusin myös kannustaa itseäni piirtämään säännöllisesti ja madaltaa rimaa sen suhteen, mitä uskallan näyttää ja kertoa muille. Sähköjänis on siirtynyt selvästi sarjakuvallisempaan suuntaan, mutta ajattelen sitä mieluummin edelleen piirustusblogina, koska väljempi rajaus tarjoaa omassa mielessäni sisällölle enemmän mahdollisuuksia. Olen ollut iloisesti yllättynyt Sähköjäniksen saamasta suosiosta, joskin lukijakunnan laajennuttua olen huomannut myös miettiväni yhä useammin sitä, mitä sen sisällöltä odotetaan tai miten johonkin aiheeseen reagoidaan. Tämä on jossain määrin muuttanut blogin alkuperäistä luonnetta, mutta on myös ollut kiinnostavaa itse seurata sen kehittymistä ja vaihteluita sekä tarkkailla, millaisiin suuntiin Jänis on milloinkin loikkinut. Ninni Aalto (s. 1974) on helsinkiläinen graafisen alan freelancer ja ikuinen opiskelija. ninni.sarjakuvablogit.com

Ensimmäisen blogini, Paint It Blackin, aloitin 22.11.2006 kello 01:38 ja lopetin 5.11.2008 klo 10:00. Paint It Blacker- blogini, tämän nykyisen siis, aloitin 2.11.2008 ja se, valitettavasti, jatkuu yhä. Lähtöagendani oli internetin täyttäminen saastalla ja perversioilla ja katsokaa, tuolla on vielä tyhjä nurkka! Blogien kuuluu olla leikkikenttiä joissa voi lainsuojattoman elkein tehdä kaikenlaisia tekniikka- ja tyylikokeiluja ilman pelkoa sademetsien tai delfiinien kohtalosta. Välillä on tuntunut siltä että kaikki on jo tehty ja sanottu ja sitten sitä siirtyy esim. opiskelemaan Oriveden Opiston sarjakuvalinjalle ja huomaa onnekseen olleensa väärässä. Tuukka Teponoja syntyi samana vuonna kun Tšernobyl posahti ja on tehnyt ja tekee yhä kaikenlaisia sarjakuva-alan sillisalaattihommia ja sen kyllä huomaa. tuuk42.sarjakuvablogit.com

Aloin pitää sarjisblogia vasta pitkän venkoilun jälkeen. Innostuin, kun keksin keskittää blogin yhden asian eli unien ympärille. Unet ovat aika ehtymätön tarinalähde, ja niitä on vaikeaa mutta kivaa yrittää piirtää. Mukana on muidenkin unia kuin omiani, vaikka nimi on Mununia. Blogi poikkeaa aika paljon muista tekemistäni sarjiksista, ja hyvä niin. Se elää omaa verkkaista pikku elämäänsä. Asun Helsingissä ja teen koko ajan jotain sarjakuvaa. Välillä on pakko tehdä jotain muuta, mutta silloin yleensä ajattelen sarjakuvia. Olen päättänyt, että tästä vuodesta lähtien julkaisen vain vähintään 75-prosenttisesti onnistuneita sarjakuvia, jottei nolottaisi. Uskon, että se on hyvä päätös, vaikka julkaisenkin sitten vähemmän. Blogia pitää sarjakuvapiirtäjä Hannele Richert . hande.sarjakuvablogit.com

Aloin piirtää päiväkirjaa sarjakuvamuodossa nelisen vuotta sitten. Blogissa merkintöjä on ilmestynyt kaksi vuotta, josta puoli vuotta ahkerammin. Päivismerkintöjen piirtäminen on vapauttanut täydellisyydentavoittelusta, ollut tapa kokeilla erilaisia tyylejä ja välineitä sekä helppo tekosyy luistaa muiden koulutehtävien tekemisestä. Blogin suhteen noudatan vanhaa viisautta 'On rikollista jättää sutut luonnoskirjaan, koska joku muu voi nauttia niistä. Emmi Nääppä syntyi 1991, kirjoitti ylioppilaaksi 2010 ja päätti sen jälkeen toteuttaa unelmansa omistautumalla sarjakuville Oriveden opiston sarjakuvalinjalla. kaikkitietaja.sarjakuvablogit.com

Musta hevonen syntyi hahmona täysin tyhjästä keväällä 2008. Syytän ja kiitän alitajuntaa tästä tapahtumasta. Aloin seuraavana kesänä kokeilemaan sen käyttämistä keskushahmona ensin pilakuvissa ja myöhemmin sarjakuvastripeissä. Kyllähän tämä hahmo on itseni yllättänyt jo monta kertaa... kuten mustan hevosen kuuluukin. Sarjakuvablogien joukossa Musta hevonen ilmestyy ensisijaisesti sen takia että jos kuulteni mainitaan jokin ohjelmointikieltä tarkoittava kirjainyhdistelmä, kuten HTML... ohhoh, mikäs lintu tuosta äsken lensi? Ai se taisi olla lentokone. Elämänkerrallisuutta sarjasta ei pitäisi löytyä, sanotaanko että kyseessä lienee ennemminkin tällainen projektipäiväkirja. Samuli Lintula (Samson) syntyi 1971, aloitti piirtämään sarjakuvia 1981, jatkoi sarjakuvien piirtämistä 1991, on nähnyt elokuvan "2001", jatkaa sarjakuvien piirtämistä 2011 ja on päätynyt nyt tähän pisteeseen -->. mustaheppa.sarjakuvablogit.com

Aloitin blogin pakottaakseni itseni piirtämään enemmän ja valmiimman näköistä jälkeä. Määrä onnistuikin joten kuten, laatu sen sijaan ... no, ei puhuta nyt siitä. Todetaan vaan että taso on sittemmin hieman noussut. Merkittävin tapahtuma koko blogin historiassa oli se, kun aloin saada kommentteja täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Ihmettelen aina silloin tällöin miksi he lukevat merkintöjäni. Ilmeisesti samasta syystä kuin miksi jotkut katsovat Idolsista vain hylätyt lauluyritykset. Blogi jatkaa päivittymistään tasaisen epäsäännöllisesti. Tavoitteena olisi julkaista oikeaa sarjakuvia sisältäviä postauksia, esimerkiksi sivun tai parin novelleja. Tulevaisuus näyttää miten niille käy. Jussi Pakkanen asuu Espoossa yhdessä päänsä sisällä kuuluvien äänien kanssa. Hän ei yleensä ole ympäristölleen vaarallinen, mutta suoraa katsekontaktia kannattaa siitä huolimatta välttää. jussip.sarjakuvablogit.com

Aloitin sarjakuvablogini pitämisen vuonna 2005 Vuodatus.netissä, ja blogi olikin yksi ensimmäisiä suomalaisia sarjakuvablogeja. Siirryin Vuodatuksesta sarjakuvablogeihin vuonna 2008, kun pidin blogikurssia Sarjakuvakeskuksella. J'AI LE RÉVEIL DIFFICILE oli ensimmäinen Sarjakuvablogit.comin blogi. Blogi on aina ollut minulle tärkeä julkaisukanava. Sen kautta olen saannut isojakin työtarjouksia – mm. vuonna 2007 ilmestynyt sarjakuvantekijän opas (BTJ kustannus) oli tilaustyö, joka tuli blogini kautta. Myös Daadan vuonna 2010 julkaisema Batuman oli tehty alunperin vain vitsinä blogiin, eikä sitä ollut tarkotus julkaista sen kummemmin. Nyt se on saanut ihan kansainvälistäkin huomiota. Olen käyttänyt blogiani uusien tarinoiden ja tyylien kokeilupohjana. Kun tein albumiani Löydä minut tästä kaupungista (Asema 2009), lisäsin blogiini luonnoksia ja uusia ajatuksia albumiin liittyen, ja pystyin työstämään sitä sen kautta. Julkaisen blogissa valmiita sarjakuvia, luonnoksia ja joskus myös valokuvia inspiroivista asioista. Olen myös ylläpitänyt Sarjakuvapajailua-blogia , jossa on hieman ohjeita blogiin liittyen, mutta päivitän sitä lähinnä vain opetuskeikkojen aikana. Teen työkseni sarjakuvia ja sarjakuviin liittyviä asioita. Opetan mm. Sarjakuvakeskuksella Helsingissä ja työskentelen Suomen sarjakuvaseuralla projektitöiden parissa. Mari Ahokoivu (s. 1984) on Oulusta kotoisin, nykyään helsinkiläistynyt, aktiivinen sarjakuva-alan toimija. Ahokoivu on opiskellut sarjakuvaa Limingassa ja Ranskassa ja häneltä julkaistu Sarjakuvatekijän opas (BTJ kustannus 2007) ja Löydä minut tästä kaupungista (Asema 2009), Ennustus (Asema 2010) sekä Batuman (Daada 2010). ahokoivu.sarjakuvablogit.com

Kyllästyin oikean käteni perfektionismiin ja päätin kokeilla olisiko vasurini yhtään vapautuneempi. Töhertelen oman elämäni koomisia kokemuksia ja kerron muun muassa miten mielikuvitukseni viihdyttää minua öisin. Anni Nykänen (s. 1983) on graafinen suunnittelija, kuvittaja ja sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan parhaiten Mummon äitinä. nynni.sarjakuvablogit.com

Blogini on perustettu motivaatioksi kuvan kanssa työskentelyyn. Hiljainen ääni alkaa voimistua takaraivossa jos päivitystahti hidastuu. Samalla pakote tekemiseen pitää mielen vireänä ja tulee kuljettua maailmalle silmät hiukan enemmän auki. Julkaisen blogissa kaiken mitä pidän vähänkin mielenkiintoisena, mutta pääasiassa sisältö painottuu omaelämäkerralliseen sarjakuvaan, joka sisältää kyllä runsaasti fiktiivisiä elementtejä. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus tehtailla blogiin myös erilaisia sarjakuvatehtäviä ja muita harjoitteita. Antti Kiro ( Hintsa ) (1984) työskentelee Sarjakuvakeskuksella Helsingissä opetussuunnittelijana/opettajana ja tekee lopputyötä TAIKiin. Hän vaikuttaa myös improvisaatio-orkesterissa Katriinamies . kirottua.sarjakuvablogit.com

Aloitin pitkän tauon jälkeen bloggaamisen uudelleen, kun ylitsepursuilevat pöytälaatikot alkoivat ahdistaa. Blogi on minulle oikeastaan väline tuotetun materiaalin läpikäymiseen ja tarkasteluun. Osa piirroksistani päätyy blogiin, sillä niitä ei muualla julkaistaisi, osa ei päädy ollenkaan sillä säästän niitä johonkin toiseen tarkoitukseen, ja osan taas bloggaan ehkä näyttääkseni mitä on tullut puuhailtua, tai saadakseni palautetta. Piirrän lähes neuroottisesti melkein kaikesta mikä minua koskettaa tai liikuttaa. En edes pyri yhtenäiseen visuaaliseen jälkeen, tai rajoittavaan konseptiin. Tuntuu luontevalta, että ystävän kuolemasta kertova sarjakuva näyttääkin erilaiselta kuin karkkiähkystä kertova. Luotan siihen, että ajan kanssa ja paljon piirtämällä kädenjälkeni hioutuu tyylistä huolimatta omanlaisekseen. Emmi Valve on porvoolainen sarjakuvapiirtäjä ja kuvittaja, joka vielä jonakin päivänä pakenee erämaahan tätä kurjaa elämää. emmi.sarjakuvablogit.com

Viime huhtikuussa sain vihdoin perustettua oman sarjakuvablogin, niin kauan kun sitä olin mielessäni pyöritellyt. Alun perin blogin tarkoituksena oli toimia julkaisukanavana tyhmille ja kokeiluluontoisille jutuille, ja tätä kautta ideana oli myös kannustaa itseäni piirtämään enemmän. Halusin julkaista blogissani nimenomaan huumorisarjakuvia, joten sopivan sarkastinen nimi löytyi helposti. Nopeasti aloittamisen jälkeen jotkut (strippi)sarjat vakiintuivat ja päätinpä alkaa julkaista Isä ja Tommi -sarjista joka torstai. Toinen strippisarja, Ähä-kuutti , seikkailee satunnaisemmin kuten myös sitaattisarjani, jossa surutta irrottelen sarjakuvataiteilijoiden tai koomikoiden sanomisia asiayhteydestään. Otin blogissani myös käsittelyyn suositun 50 asiaa minusta -aiheen, pienimuotoisella näkökulmanvaihdoksella tosin. Blogista on hyvää vauhtia kehkeytymässä minulle pakkomielle, etenkin kun saamani palaute on ollut pelkästään positiivista. Vapaa-ajan ongelmia ei siis juurikaan ole. Comic Sans ei ole elämää varten, vaan elämä on Comic Sansia varten. Joonas Lehtimäki (s. 1981) on helsinkiläistynyt sarjakuva-alan monitoimimies, joka yrittää selättää vaikeat ajat elämässään huumorin avulla. comicsans.sarjakuvablogit.com

Aloitin blogin koska arvelin sen kannustavan piirtämään enemmän esityskelpoisia sarjakuvia. Jonkin aikaa blogin olemassaolo tuntui taakalta koska en keksinyt mitä sinne voisi pistää. Onnekseni Taikin sarjakuvapedagogiikan tunnilla annettiin tehtäväksi pitää päiväkirjaa. Innostuin tehtävästä niin että jatkoin sitä kurssin jälkeen pyrkien päivittämään blogin joka päivä. Kurssitehtävää tein ensin ihmishahmolla mutta päädyin pian piirtämään itseni pupuna. En muista miksi juuri kanipupunen tuntui sopivalta eläimeltä. Joka tapauksessa olen huomannut että kuten yksinkertaisesti piirrettyyn ihmishahmoon, eläinhahmoon on helppo samaistua koska se ei varsinaisesti näytä keneltäkään. Viime aikoina onkin tuntunut että piirrän sarjakuvia jostakusta muusta kuin itsestäni. Päiväkirjan aiheet olen pitänyt sellaisina etteivät ne aivan valtavasti järkyttäisi äitiäni, joka lukee blogia ahkerasti. Olen saanut hyviä kehitysvinkkejä kavereilta, vaikka otankin niitä joskus nirsosti vastaan. Esimerkiksi ensimmäisten sarjakuvien puhekuplia on vaikea lukea, mutta nyt kiinnitän käsialaan enemmän huomiota. Kiitän kaikkia tuttuja avusta ja tarinoista joita olette läsnäolollanne antaneet. Heta Happonen opiskelee keramiikka- ja lasitaidetta Taideteollisessa korkeakoulussa. grimbird.sarjakuvablogit.com

Meinasin kaatua ei ollut alunperin lapsettomuusblogi, vaan jonkinlainen julkaisukanava sarjakuvaa ensimmäistä kertaa elämässään piirtävälle burn out -opettajalle, joka oli paennut elämänsä kriisejä Limingan taidekouluun syksyllä 2009. Oma elämäntilanteeni vakiinnutti pian sarjakuvien aiheeksi lisääntymisvaikeudet. Pikku hiljaa sana blogista levisi tahattomasti lapsettomien yhteisöissä ja lukijoita ja näkyvyyttä alkoi tulla enemmänkin. Albumi Keskenmenosaappaat - sarjakuvia lapsettomuudesta syntyi omakustanteena keväällä 2011 osin blogin lukijoiden painostuksesta mutta myös omasta halustani saada tietty projekti kansiin. Keskenmenosaappaiden ilmestyttyä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry myönsi minulle Simpukan helmen tunnustuksena tahattomasti lapsettomien aseman parantamisesta yhteiskunnassamme." Kertomisen halu jäi, vaikka elämäntilanteeni muuttui. Syksyllä 2011 perustin Haarakiilapaniikin ikään kuin jatkoksi edellisen blogin tarinoille. Näkökulma ja kertomukset ovat yhtä omakohtaisia kuin aiemmatkin. Erona on luomistyössä ehkä se, että ideat tulevat nyt muistista pikemminkin kuin tuoreista kokemuksista. Sarjakuvat ovat saaneet positiivisen vastaanoton etenkin lapsettomuudesta kärsivien keskuudessa, mutta se näyttää kiinnostavan muitakin, joilla perhe- ja lisääntymisasiat ovat mielen päällä. Olen hyvin tietoinen siitä, että kynänjälkeni on edelleen haparoivaa, perspektiivit heittävät ja anatomia mättää. Puutteistani huolimatta jatkan piirtämistä asioista, joista minulla on jotain sanottavaa ja yritän kehittyä tekemisen ohessa. Se, että tarina on minulle tärkein, pitää minut kynässä kiinni. Riika Ruottinen (s. 1981) on äidinkielen opettajaksi ajautunut pienen pojan äiti, jonka mielestä elämän ei tarvitse olla kiinnostavaa ollakseen merkityksellistä ja piirtämisen arvoista. meinasinkaatua.sarjakuvablogit.com haarakiilapaniikki.sarjakuvablogit.com

Perustin sarjakuvablogin marraskuussa 2006 osoitteeseen norpatti.vuodatus.net . Se tapahtui aika lailla hetken mielijohteesta nähtyäni, että muutkin alkoivat niitä perustaa. Olin tutustunut siihen mennessä ainakin Reetta Laitisen, Jupun ja Ville Rannan blogeihin ja juuri tavannut sarjisihmisiä "livenä" ekoja kertoja. Halusin myös vaihtaa liian henkilökohtaiselta tuntuneen tekstiblogin sarjismuotoon. Jälkeenpäin on tosin tuntunut, että nimenomaan sarjakuvablogini on paljastanut minusta ihmisenä paljon enemmän kuin olisin koskaan pystynyt pelkin sanoin kuvailemaan. Lausahdus "en vaan osaa!" ja siitä muodostettu lyhenne "evo" olivat käytössäni jo aiemmin puhuessani itsestäni ironiseen sävyyn, joten siitä tuli aika luontevasti myös blogin nimi. Tietynlainen sählääminen ja omalle hölmöilylle naureskelu ovat olleet vakioteemoja blogissani kaikki viisi vuotta. Blogi on minulle rajaton leikkikenttä. Kanava, jota kautta voin tyydyttää julkaisutarvetta, testailla uusia juttuja, arkistoida, ottaa kantaa, terapioida, käydä keskustelua ja saada työtarjouksia. En aseta itselleni mitään varsinaisia sääntöjä, enkä anna muidenkaan niitä asettaa, vaikka kommenteista pystyykin päättelemään millaiset merkinnät olisivat lukijoille mieluisimpia. Haluan pitää blogin mahdollisimman monenkirjavana ja julkaista siellä hyvin sekalaista materiaalia. Kukaan ei estä kertomasta välillä kissan kuolemasta ja välillä postaamaan valokuvia itsestäni "muotiblogi" tyyliin. Koitan keksiä jatkuvasti uusia juttuja ja toisaalta taas palata aina vanhaan. Tietynlaisen rytmin säilyttäminen on tärkeää. Koko sarjakuvabloggaushistoriani on netissä nähtävillä, enkä ole poistanut vuosien aikana kuin muutaman merkinnän, jotka ovat jälkeenpäin alkaneet kaduttaa, kun oon mennyt liian henk koht tasolle. Nykyisin pyrin olemaan poistamatta mitään. Haluan paitsi itse nähdä, myös muiden näkevän mistä on lähdetty ja mihin on tultu ja toivon sen antavan inspiraatiota ja/tai lohtua muillekin. Tyyli ja ihminen sen takana muuttuu koko ajan. Aika moni vanha merkintä hävettää, mutta toisaalta bloggaamisen kautta on oppinut hyvin myös käsittelemään omaa häpeää, sillä usein juuri ne henkilökohtaisimmat avautumiset ovat saaneet eniten positiivista palautetta. Sarjakuva on elämää ja elämä on sarjakuvaa. Milla Paloniemi (s.1983 Jalasjärvellä) on helsinkiläinen sarjakuvantekijä, kuvittaja ja graafikko (medianomi amk, EVTEK muotoiluinstituutti 2007). Piirtänyt sarjakuvia ja julkaissut pienlehtiä lapsuudesta saakka. Suuren yleisön tietouteen päätyi ja "aivan erityisen sysäyksen" tekemiseen sai Kiroileva siili-sarjakuvan ansiosta, joka levisi internetistä pienlehtien kautta Sammakon kustantamiksi albumeiksi, joista kuudes osa ilmestyy helmikuussa. Kiroileva siili on voittanut lukuisia palkintoja (mm. ensimmäisen Sarjakuva-Finlandian, 2008) ja on levinnyt myös lukuisiin oheistuotteisiin, joiden laadusta ja määrästä tekijä on hyvin tarkka. Muita sarjakuvia: Veera & minä (Lemmikki-lehti), Tassutellen, Kettu ja minä, Sarjakuvakeittokirja (toim.), Aina oikeassa (PAM-lehti) jne... norpatti.sarjakuvablogit.com

Aloitin sarjakuvablogin pitämisen syksyllä 2009 aloitettuani opinnot Lahden kansanopiston sarjakuva- ja animaatiolinjalla. Tehtävänä oli muistaakseni luoda strippisarja ja sille julkaisualustaksi blogi, mutta itselleni tyypillisesti siirryin suoraan omaelämäkerralliseen päiväkirjamalliin. Sittemmin blogista on tullut kiinteä osa elämää. Blogin funktio on alusta asti ollut lähinnä terapeuttinen – se on kenttä kommentoida ympäröivää maailmaa ja kertoa itsestään asioita, hakien sitä kautta yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa. Pyrin olemaan aina mahdollisimman rehellinen, siitäkin huolimatta, että usein palaute on myös negatiivista. En myöskään panosta visuaaliseen tai tarinankerronnalliseen toteutukseen mitenkään erityisen paljon, mistä johtuen blogi koostuukin pääasiassa staattisesta monologista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö jatkuvasti toivoisi osaavani toteuttaa edellä mainitut osa-alueet paremmin. Aina on tarve kehittyä ja löytää se oma tapa tehdä ja kertoa. Helsingissä kasvanut Wolf Kankare (s. 1990) opiskelee kuvataidetta Tampereen ammattikorkeakoulussa, ja ehkä vielä joskus piirtää jotain mainitsemisenarvoista sarjakuvaa ja löytää elämälleen jonkinlaisen tyydyttävän suunnan. susiajasoraa.sarjakuvablogit.com

Saat blogiisi helposti monipuolisen kävijätilastoinnin käyttämällä Google Analyticsiä. Aloita luomalla itsellesi Google Analytics -profiili osoitteessa www.google.com/analytics . Jos sinulla ei vielä ole Google-tiliä, voit luoda uuden tilin millä tahansa sähköpostiosoitteella. Analyticsin käyttö ei edellytä minkään muun Google-palvelun käyttöä. Analytics-profiilin luonnin yhteydessä tarjotaan erilaisia ohjeita seurantakoodin asentamiseksi sivustolle, mutta voit sivuuttaa nämä ohjeet. Sinun tarvitsee vain ottaa talteen itse koodi profiilitiedoistasi. Tämän jälkeen etsi blogisi hallintanäkymän työkaluvalikosta kohta Google Analytics. Syötä Google Analyticsin seurantakoodi sille tarkoitettuun kenttään ja tallenna muutokset. Google Analytics alkaa välittömästi kerätä kävijätilastoja, ja analyysit niistä ovat nähtävillä Google Analytics -palvelussa seuraavasta päivästä lähtien.

Tavallaan aloitin sarjisbloggaamisen jo vuonna 2007 aloittaessani opintoni yliopistossa. Piinaavan pitkillä luennoilla piirtäminen sai minut keskittymään hitusen paremmin ja pysymään järjissäni. Aluksi julkaisin sarjiksiani vain Facebookissa, mutta kavereiden kannustamana ja muiden ihmisten sarjisblogeista inspiroituneena päätin ryhtyä pitämään ihan virallista sarjisblogia syksyllä 2009. Sen jälkeen onkin tullut blogin kanssa sekoiltua. Sisällöltään sarjisblogini on vain ihan tavallinen blogi, jossa saatan urputtaa enemmän tai vähemmän elämästäni, ja satunnaisesti pysähtyä pohtimaan vähän vakavampiakin asioita. Pyrin kuitenkin tylsimmätkin jutut piirtämään mahdollisimman psykedeelisesti, mikä onkin aika pitkälti blogini kantava voima ja tavoite. Mitä härömpi, sen parempi... tai ainakin mun mielestä. Sarjisblogi on myös auttanut minua kehittymään piirtäjänä ja olen etenkin vapaalla kädellä piirrettyjen sarjisten myötä oppinut ottamaan rennosti piirtäessä. Joskus jopa kieli poskella piirretyistä töherryksistä saattaa syntyä timantteja. Tai sitten niistä tulee jotain ihan hirveää scheissea, jolloin se päätyy blogimerkintään! Pienenä haaveena tulevaisuutta ajatellen olisi, että joskus uskaltaisin ottaa sen askeleen elämässä ja koostaa jonkin sortin julkaisua parhaimmista blogimerkinnöistäni. Mutta tulevaisuutta odotellessa lukijat saavat pällistellä häröpiirroksiani näyttöpäätteiltään. Piritta 'Piri' Huhtanen (s. 1988) Seinäjoelta lähtöisin oleva ja nykyään rovaniemeläistynyt kuvataidakasvatuksen opiskelija Lapin yliopistossa. piri.sarjakuvablogit.com

En ole muusikko, mutta rytmi minulla on veressä. En ole veistäjä, mutta kosketuspinta on vahva. Kokki en myöskään ole, mutta uusia yhdistelmiä keksin jatkuvasti, enkä liiemmin tanssija, vaikka liikettä rakastankin. Näitä kaikkia ennen minä olen piirtäjä. Sarjakuvapäiväkirjaa (joka oikeammin on kuvien ja tekstien kokonaisuudessaan kaunis kaaos) olen pitänyt vuodesta 2008, jolloin täytin 13, ja blogia olen julkaissut nyt siiskin nelisen vuotta. En vielä 17-vuotiaana ole lakannut piirtämästä sarjakuvia tai yksittäisiä kuvia ja kirjoittamasta tekstejä, sillä totesin sellaisen aikanaan oikein hauskaksi luettuani muiden blogeja. Saamani palaute on myös ollut kovin tärkeää kehityksessäni. Aiheeni ovat enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia. Silloin tällöin minusta on hauskaa kertoa asioita symbolein, jotka jäävät muille mysteerisiksi. Ylivoimaisesti suurin osa piirtämistäni ja julkaisemistani merkinnöistä on kuitenkin suoraselkoisia, humoristisia, mieleen jääneitä havaintoja siitä, mitä on tapahtunut arkipäivässäni tai millaisia ajatuskulkuja minulla on. Nimeni on Jenna Oldén , olen 17-vuotias ja asun aivan Tampereen kupeessa. Paraikaa opiskelen Tammerkosken kuvataidelukiossa Tampereella. Sarjakuvat ovat vain yksi mielenkiinnonkohteistani; mielelläni oppisin esimerkiksi kirjoittamisesta, elokuvasta ja ohjaamisesta ja vaatesuunnittelustakin enemmän. Merkittävimmät tapahtumat sarjakuvahistoriassani lienevät Lasten mehuhetki –omakustanteen tekeminen ja Tampere Kuplii –festareilla blogipaneelissa jutteleminen muiden sarjisbloggaajien kanssa. Suurimpia sarjakuvallisia innoittajiani ovat muiden muassa Hugo Prattin Corto Maltese, Ville Ranta , Kuti Kuti, Pahkasika ja sarjakuvablogit ylipäätään. Historiani sarjakuvien tekijänä ei ole vielä pitkä. Minulle on kuitenkin aina ollut itsestäänselvää, että tulen kehittymään sarjakuvan saralla runsaasti ja työskentelemään (tai ainakin leikkimään) sen parissa vielä paljon! fjelden.sarjakuvablogit.com

HILLERI toimii ajatuksieni purkukoppana. Viskaan sinne niin päivän tapahtumia kuin loppuun ajattelemattomia älynväläyksiänikin. Välillä kirjoitan myös pelkkää tekstiä karkottaen pääni ylle kasaantuneet myrskypilvet. Loin itselleni blogin siskoani seuraten joskus 2008 vuoden paikkeilla. Aluksi olin epäluuloinen riittäisikö minulla jutun juurta ja kiinnostaisivatko sarjikseni edes itseäni. Nykyään olen kuitenkin automaattisessa sarjis-tilassa ja kirjoitan pitkin päivää itselleni muistiinpanoja aiheista, joista haluan piirtää merkinnän myöhemmin. Epämieluisaa lukijaa paeten siirryin vuodatuksesta sarjakuvablogeihin vuonna 2010. Totta kai minua seurattiin sinne, ja kun jossain vaiheessa huomasin koko sukuni surffailevan sivuillani, annoin periksi ja aloin ottaa rennosti. Sarjishahmoni ovat muuttuneet Pinokkion kanssa nenän pituudesta kisailevista puhuvista toukista paremman näköisiksi. Jopa juttujenikin taso on tainnut nousta. En ole poistanut vanhoja merkintöjäni netistä ja joskus hakkaan päätäni seinään ja kysyn miksi. Omaa kehitystä on ollut kuitenkin kiva seurata. Blogiin tulevat kommentit nostavat mielialani aina välittömästi pilviin. Olen saanut lukijoiltani tukea ja ratkaisuja moniin ongelmiin. Bloggaamalla olen onnistunut säästämään monet terapiakulut, enkä enää osaisi lopettaa sitä. Olen vuonna 1997 Pohjanmaalla syntynyt Iita Tiilikka . Asun yhäkin Isossakyrössä suuren kirjavilla langoilla yhteen parsitun perheeni kanssa. Pienimuotoiseen eläintarhaamme kuuluu tällä hetkellä pääosin lampaita ja kissoja. Olen sotavastainen maailmanmurehtija ja pullopostin satunnainen lähettelijä. Rakastan laulaa aamuisin ja illat vietän netissä tai pusikossa ryömien etsimässä geokätköjä. simppa.sarjakuvablogit.com

Huom. blogi saattaa sisältää materiaalia, joka ei sovi lapsille. Kalakukhonen moi! syntyi pakosta, jonka sai aikaan puo edellä puuhun yrittäminen. Puolisentoista vuotta sitten olin työstänyt pidempää sarjakuvaprojektia hiki hatussa, otsa rypyssä ja salassa ihan kaikilta, tietysti kaikkien hyväksihavaittujen sarjakuvanteon konventioiden vastaisesti. Turhauduttuani päämäärättömyyteen päätin kokeilla sarjakuvablogin tekemistä. Kynnyksen asetin tarkoituksella matalaksi. Puolikuolleina syntyneiden ideanpoikasten on annettava sätkiskellä rauhassa, vaikka sitten verkossa kaikkien ulottuvilla. Riivitylle suttupaperille syntyi Mustikkalapsi, ääliömäisesti nimetty pitelemätön lapsisosiopaatti, jonka seikkailuissa saan toteuttaa vähemmän tiedostettuja kitkerämpiä tunteitani. Hahmon yksiulotteisuus on vapauttavaa. Tajunnanvirtana tehty väkivaltasarjakuva on tietysti kulunut juttu, mutta ainakin tekijäänsä Mustikkalapsen toilailut huvittavat. Kalakukhosessa sekoittuvat idioottihuumori, pop-kulttuurin ilmiöt, punk, maailmantuska ja MAD-tyyppinen viisastelu. Aloittaessani mielsin blogini parodiaksi, ja tarkoitukseni oli tehdä sarjakuvaa tarkoituksellisen huolimattomasti ja huonosti. Sittemmin parodianäkökulma on unohtunut, koska torahampaiden, Nomination-rannekorujen, sarjamurhaajien ja muiden inhottavuuksien piirtäminen on ollut liian hauskaa. Verrattain suuri osa Kalakukhosen materiaalista on piirretty ilman minkäänlaisia luonnosteluja tai käsikirjoituksia. Se näkyy lopputuloksissa: normaalisti tarkka viivani vapisee ja menee sinne, minne ei pitäisi. Juonet taas eivät tunnu menevän oikein minnekään. Vasemmalla kädellä tekeminen vain on verrattoman mukavaa. Moodi on jäänyt päälle, ja piirrän nykyään mieluummin ”huonosti” kuin hyvin. Luulen, että se on hyvä asia. Tuomas Tiainen (s. 1980) on Helsingissä asuva sarjakuvaharrastaja, -kriitikko ja DJ, jonka debyyttialbumi Man with the Dog ilmestyy syksyllä. Pöytälaatikkopiirtämisen ohessa Tiainen kirjoittaa säännöllisesti Sarjainfo-lehteen. Lisäksi hän kuuluu Suomen sarjakuvaseuran hallitukseen. tuomastee.sarjakuvablogit.com

Huom. blogi saattaa sisältää materiaalia, joka ei sovi lapsille. Nina Mutik aloitti sarjakuvablogin elokuussa 2010 julkaistaakseen pidempiä strippisarjojaan ja muita hauskoja lyhyitä tarinoita. Perimmäinen tavoite Mutikilla on jakaa iloa maailmaan, sillä sitä vaan ei voi olla liikaa. Nina Mutikin blogi ei ole koskaan ollut päiväkirjanomainen, vaan blogissa seikkailee monenlaisia kuvitteellisia ja vähemmän kuvitteellisia otuksia pidemmissä ja lyhyemmissä tarinoissa. Mutik ei pidä pelkästään omaa elämäänsä riittävän mielenkiintoisena tai laajana aihepiirinä, vaan piirtää mitä vaan. Mutikin blogissa ilmestyy kaksi pidempää strppisarjaa, Vampyyrit ja Tartsu. Vampyyrit-sarja lähti unesta, jossa kaksi vampyyriä kinasteli supermarketin kassajonossa. Mutik ei ole vampyyrifani, mutta nämä kaksi tyyppiä alkoivat elää tekijän alitajunnassa ja lopulta purkautuivat nyt jo 50 stripin sarjana. Tartsu taas on Nina Mutikin perheenjäsenensä iloksi tämän kalenteriin rennosti tekemä hassu pikku sarjis, joka kalenterin lisäksi ilmestyy lähipiirin pyynnöstä myös blogissa. Luonnoksenomainen Tartsu on saavuttanut hiukan yllättäenkin enemmän kaikupohjaa kuin Vampyyrit ja strippisarjaa on kertynyt on jo lähes sata. Pidempien strippisarjojen ja satunnaisten muiden sarjakuvien lisäksi blogissa näkyy myös muita Mutikin töitä, etenkin akvarelleja, joka on tekniikkana lähellä tekijän sydäntä. Nina Mutik on 33-vuotias intohimoinen kuvantekijä ja tarinankertoja, joka kokee sarjakuvan yhdeksi kiehtovimmista ilmaisumuodoista. Mutik keskittyy sarjakuvatuotannossaan huumoriin, sillä kokee positiivisten tunteiden jakamisen sekä haastavaksi että arvokkaaksi elämäntavoitteeksi. ninamutik.sarjakuvablogit.com

Voi sisältää lapsille sopimatonta materiaalia. ILTALEHTI 27.8.2014: "Kahlekuningas on nousemassa Suomen vaikutusvaltaisimpiin sarjakuviin. Sarjakuvassa useita vuosia jyllännyt huono maku on löytänyt jalansijaa etenkin nuorten ihmisten keskuudessa. Stripin hahmot kuten kaivon pohjalla viruva nainen sekä usein väkivaltaiset aiheet vievät ihmisten arvomaailmaa väärään suuntaan. Tekijät itse vastaavat syytökseen piiloutumalla käsitteen "musta huumori" taakse. Kiistelty Kahlekuningas-blogi käynnistyi huhtikuussa 2012. Sarjakuvan takana on tekijäduo Johan Eichhorn ja Jere Kasanen . Tehtävät on jaettu kummankin vahvuuksien mukaan siten, että Eichhorn käsikirjoittaa, Kasanen piirtää ja vastuu lopputuloksesta kannetaan yhdessä. Huono maku kumpuaa molemmista. Ulkomaalainen Eichhorn on tunnettu Suomessa myös käsikirjoittajana ja Aalto-yliopiston opettajana. Suomalainen Kasanen puolestaan on graafikko ja kuvittaja. Suuren yleisön tietoisuuteen kahlekuningas nousi syyskuussa 2012, kun A. Ankka alkoi esiintyä sarjakuvassa, ja Kahlekuningas nosti asiasta tekijänoikeuskanteen Disney-yhtiötä vastaan. Kulttuurin asiantuntijoiden mukaan teko oli hyvin tarkoitushakuinen ja naurettava." kahlekuningas.sarjakuvablogit.com

Perustin blogini keväällä 2012 sarjakuvapedagogiikan kurssia varten, jossa oli annettu tehtäväksi pitää kurssin ajan sarjakuvapäiväkirjaa. Olin aina ennen suhtautunut aika nihkeästi omaelämäkerralliseen sarjakuvaan, sillä se tuntui minusta usein teennäiseltä tai tylsältä. Mitä muka olisi niin kiinnostavaa omassa elämässä, että siitä saisi hyvän sarjakuvan? Meinasin jo kuopata blogin kurssin jälkeen, mutta sitten hoksasin, että miksi ihmeessä minun tarvitsisi piirtää itseni ihmisenä, kun voisin olla mikä tahansa otus? Niinpä minusta tuli orava. Päähäni alkoi heti virrata ideoita oravan kommelluksiin, sillä mielsin sen heti enemmän sarjakuvahahmoksi. Otushahmot antavat muutenkin paljon enemmän mahdollisuuksia ja vapauksia. Tarvittiin siis vain itselleni oikea lähestymistapa omaelämäkerralliseen kerrontaan. Kun kerran olin löytänyt oman tyylini kertoa elämästäni, niin loppua ei näkynyt. Orava on minua paljon ilkikurisempi ja itseluottamustakin sillä piisaa vaikka muille jakaa. Kuitenkin yhtä asiaa en ole liioitellut pätkääkään oravan persoonassa: intoa (erityisesti sarjakuviin) ja innostumista. Blogissa seikkailee myös maailmanvalloittajakansalainen Walter Ego kätyreineen. Walterin perimmäinen tarkoitus taitaa olla itseni sekä muiden piirtäjien itsetunnon kohotus ja että saa sitä olla ihan ylpeä omista töistään.Walterilla on myös loputon usko omiin mahdollisuuksiinsa. Se antaa luvan olla suuruudenhullu sellaisella mukavalla tavalla. Blogipäivitykseni ovat usein varsin humoristisia, korkealentoisia ja osa kokeileviakin. Arkisiin asioihin on hauska keksiä jotain jujuja tai mielikuvituksellisia, dramaattisia käänteitä. Pelkkä lelujen keräilykin on hurjan action-täytteistä, usko pois vain! Blogi on muuten mainio paikka tehdä pientä jäynää kavereille ja nörteille! Lisäksi käymme vuorotellen blogeissamme eeppistä sarjakuvapiirtäjäbattlea ystäväni Harmaan pupun kanssa. Silloin turkki pöllyää ja tanner tömisee! Kaarina Uimonen (s. 1990) opiskelee onnellisena sarjakuvailmaisun sivuaineessa Taikissa ja haluaa ammattisarjakuvantekijäksi. Sarjakuvia hän on piirtänyt ja harrastanut lapsesta asti ja hänen vanhin yhä käytössä oleva hahmonsa täytti juuri kymmenen vuotta. kiemura.sarjakuvablogit.com

Perustin blogin pitkälti painostuksen takia ja hieman jälkijunassa, sillä siinä vaiheessa kaikilla oli jo sarjisblogi. En edes muista milloin tämä tapahtui, mutta näköjään maaliskuussa vuonna 2010. Silloin join vielä kahviakin, siitä blogin nimi (tosin kupit alkoivat jo silloin unohtua jäähtymään kiihtyvällä tahdilla). Blogissa on lähinnä skannauksia sarjakuvapäiväkirjasta, sekä joskus harvemmin muuta materiaalia. En oikein tykkää bloggailla omasta arkielämästäni ja olen aika valikoiva sen suhteen mitä skannaan, joten materiaalia kertyy loppujen lopuksi aika vähän - varsinkin kun ottaa huomioon etten viime aikoina ole pitänyt sarjispäivistäkään yhtä ahkerasti kuin joskus. Kuulemma en silti skannaa läheskään kaikkea mitä minun pitäisi. Olen kiinnostunut myös unista ja kirjaan niitä usein ylös sarjakuvina. Sarjispäiviksessä on ajoittain enemmän unia kuin päivittäisiä sattumuksia, joten blogissakin niitä on runsaasti. (Niistä ei tosin voi tulkata mitään, sillä jokainen joka on perehtynyt uuteen aivo- ja unitutkimukseen tietää, että freudilaiset tulkinnat voi unohtaa.) Toisinaan kerron myös omista hahmoistani tai sarjakuvaprojekteista, pyrinhän edelleen jatkamaan muinoin mangalehdissä ilmestynyttä Narullaa, tosin päähenkilö on vaihtunut. Bloggaisin omista hahmoistani ehkä useamminkin, mutta sarjispäivis kiinnostaa lukijoita enemmän. Jäähtynyttä kahvia -blogin takana on julkaistu sarjakuvapiirtäjä Aura Ijäs (s. 1981). arua.sarjakuvablogit.com

Perustin blogini vuonna 2010 Oriveden Opiston sarjakuvalinjalla, missä sarjakuvapäiväkirjan ylläpitäminen oli osa opintojamme. Siihen asti olin tehnyt omaelämänkerrallista sarjakuvaa vain satunnaisesti, mutta kavereiden/lukijoiden kannustus on motivoinut jatkamaan piirtämistä lähes päivittäin. Päädyin käyttämään 'Tylypahkan Vessanpyttyä' blogini nimenä suuren Harry Potter-innostukseni ja vessahuumorimaisten juttujeni vuoksi. Blogin pitäminen on parhaimmillaan mahdollistanut monien hauskojen, mieleenpainuvien ja monien mielestä vähän typerienkin juttujen ikuistamisen, mikä taas on oikeuttanut irrotteluun niin piirtämisen laadun kuin sisällönkin suhteen. Olen sarjakuvapäiväkirjan kautta kasvanut ulos täydellisyyteen pyrkivästä piirtojäljestäni, jota olin epätoivoisesti yrittänyt saavuttaa koko ikäni. Voisin kokemusteni perusteella suositella sarjakuvapäiväkirjan pitämistä kenelle tahansa muullekin, koska sen avulla on ollut mahdollista jakaa kaikenlaisia kokemuksia hyvin ainutlaatuisella ja omannäköisellä tavalla. Elli Vuorio on 21-vuotias kristiinankaupunkilainen, tällä hetkellä kouvolalaistunut ja kuvataidetta opiskeleva nuori. Hän harrastaa mielellään piirtämistä, laulamista ja cosplaytä, toteuttaa piirtämisessään ”tärkeintä on että, on hauskaa!” -ajattelutapaa ja suosittelee muitakin kokeilemaan joskus! herrahuuhkis.sarjakuvablogit.com

Jo muinaiset roomalaiset... tekivät sarjakuvia, ja minä myös. Roomalaiset eivät tehneet niitä pöytälaatikkoon, sillä Trajanuksen pylväs olisi vaatinut suunnattoman suuren kirjoituspöydän, mutta minä tein, kunnes vuonna 2001 viimein julkaisin ensimmäisen nettisarjakuvani, Desert Rocksin. Sen jälkeen piirsin nettisarjakuvia seuraavat seitsemän vuotta, saaden Kahden maailman välissä -sarjan jopa päätökseen, sen paisuttua suunnitellusta 80 sivusta 365 sivuun. Lyhyitä sarjakuviani on julkaistu eri antologioissa, kuten Glömpissä, Sarjarissa, Sarjakuvakeittokirja kakkosessa, Fablewoodissa ja 66:25 -antologioissa, joita olin mukana toimittamassa ja taittamassa opiskellessani Lapin Yliopistossa graafista suunnittelua. Sarjakuvablogin perustin vuonna 2009, mutta se lojui melko käyttämättömänä pitkään, päivittyen hyvin harvoin, kunnes puoli vuotta sitten inspiroiduin suoltamaan uutta materiaalia hieman tiiviimmällä tahdilla. Sarjakuvani käsittelevät yleensä kissoja, Helsingin pelialalla säätävien hipstereiden elämää, tai satunnaisia kiinnostuksen kohteitani joita ovat: kivet, sienestys, tähtitiede, sarjakuvatapaamiset ja muut vastaavat kissanristiäiset, luonto, pikselit & pelit, arkeologia, Pet Shop Boys, matkustus ja itseasiassa miltei kaikki mahdollinen, poislukien urheilu ja autot. Jarkko Nääs syntyi vuonna 1977 Vaasassa ja (kuten Terry Pratchettkin ) on vielä elossa, tehden henkensä pitimiksi päiväduunia pelialalla: Sulakkeella Habboa väkertäen vuodesta 2008 ja Roviolla tästä kuusta alkaen. Hän on myös tehnyt freelancerina kuvituksia koulukirjoihin ja storyboardeja mainoksiin ja elokuviin (Joulutarina, Rare Exports ja Rat King). jjnaas.sarjakuvablogit.com

Blogini käsittelee oman elämäni humoristisia sattumuksia strippimuodossa. Suurimmaksi osaksi stripit kertovat avioliitosta, opiskelusta ja mielenterveydestä, sekä kaikista tavallisista pienistä sattumuksista. Satunnaisesti laitan blogiini myös näytteitä erilaisista sarjakuvaprojekteistani. Olen pitänyt sarjakuvablogia vuodesta 2009 asti erinäisissä blogipalveluissa, mutta sarjakuvablogeihin siirryin vasta vuonna 2012. Hanna-Pirita Lehkonen asuu Vantaalla, opiskelee graafista suunnittelua Metropoliassa sekä piirtää sarjakuvia. hannapirita.sarjakuvablogit.com

Aloitin ensimmäisen Kuvatuksia-blogini syksyllä 2006 tarkoituksenani lähinnä löytää uudestaan piirtämisen jonnekin matkan varrelle kadonnut spontaanius ja ilo. Matka onkin ollut pitkä, sillä olen piirtänyt aina siitä asti kun tein ensimmäiset huterat vedot olohuoneen tapettiin väriliiduilla. Ensimmäiset varsinaiset sarjakuvat muistan piirtäneeni ala-asteella, mm. vaatimattomasti maailman parhaaksi sarjakuvaksi suunnittelemani 12-sivuisen kauhutarinan Draculan paluusta. Vuosien myötä piirrostapani muuttui varsin pikkutarkaksi näpertelyksi, ja vaikka edelleen rakastankin nyhvätä yksityiskohtia, halusin oppia piirtämään spontaanimmin vailla suurempaa luonnostelua ja saada enemmän aikaiseksi. Tähän rakoon sarjakuvablogin pitäminen sopi kuin nakutettu. Loppuvuodesta 2012 blogini siirtyi Sarjakuvablogit.comin suojelukseen Kuvatuksia 2 -nimisenä. Valtaosa sarjiksistani löytyy vielä vanhasta blogistani osoitteesta hannav.vuodatus.net . Vakioaiheita sarjiksissani ovat kaduilla ja busseissa kohtaamani mitä erilaisimmat persoonat, arjen isommat ja pienemmät sattumukset sekä erilaiset verenpainetta nostattavat tapaukset. Vaikka lähestymistapani on humoristinen, sarjakuvissani ei välttämättä ole aina vitsiä kätkettynä – toisinaan pelkkä elävän elämän absurdius riittää. Eräs lukijani kuvasi tyyliäni joskus "arjen sosiologiaksi", ja tuohon termiin tykästyin kovasti. Parasta palautetta on ollut, kun joku on kertonut alkaneensa tarkkailla ympäristöään ja kanssakulkijoitaan "Hannan silmin". Haaveenani olisi saada julkaistua juttujani joskus kansien välissä värillisenä kokoelmana. Hanna i. (s.1978) asuu Itä-Helsingissä ja pitää tusseista, polkupyöristä, metrosta ja merestä. Nykypiirtäjistä mieleen ovat mm. Tiitu Takalo, Kati Närhi ja Kaisa Leka . kuvatuksia2.sarjakuvablogit.com

Blogissani kuvaan lähinnä itselleni ja läheisilleni käyneitä arkipäivän sattumuksia ja muita pieniä juttuja. Viime aikoina olen myös piirtänyt merkinnöiksi vuosien takaisia muistoja. Merkintöjä on tähän mennessä kertynyt sen verran vähäinen määrä, että tästä blogista voi kehkeytyä vielä vaikka mitä. Olen sarjisblogannut jo useamman vuoden, mutta Sarjakuvablogeihin siirryin vasta elokuussa 2012 vanhan blogini kadottua bittiavaruuteen. Oikeastaan se sattui hyvään saumaan, sillä olin muutenkin jo miettinyt sivuston vaihtoa ja uutta alkua. Olen kuitenkin harkinnut koostavani jonkinlaisen pienlehden (tai useamman) vanhoista merkinnöistä joskus tulevaisuudessa. Alkuaikoina saatoin tunkea blogiin kaikki henkilökohtaiset angstit ja huonot sisäpiirivitsit, mutta nykyään olen kriittisempi sen suhteen mitä julkaisen. Myös perheeni ja sukulaiseni olivat välillä näreissään kun piirsin heidän toilailujaan, mutta nyttemmin olen kuullut vähän juttua että aika moni heistä tätä mielissään seurailee. Olen huomannut, että sarjisbloggaamisen myötä omaa elämää ja maailmanmenoa seuraa vähän eri tavalla kuin ennen, ja usein huomaan miettiväni että kuinka tämänkin parhaiten piirtäisi sarjakuvaksi. Haluaisin myös leikitellä enemmän erilaisilla tyyleillä ja kerrontatavoilla, sillä minusta tuntuu että olen hieman jämähtänyt paikoilleni. Miukki Kekkonen (s. 1990 Joensuussa) asuu tällä hetkellä viidettä vuotta Raahessa ja yrittää parhaansa että pääsisi syksyllä opiskelemaan. Hänen suurin unelmansa on jonain kauniina päivänä päästä Australiaan katsomaan koaloit a. miukki.sarjakuvablogit.com

Sarjisblogin pitäminen on minulle ajatusten ja mielipiteiden ilmaan heittelyä. Toivon blogin avulla herättäväni ihmisiä kyseenalaistamaan kaikenlaisia annettuja totuuksia – myös minun "totuuksiani". Omasta elämästäni ja arjestani kertomisen takana häämöttää vanha viisaus: "henkilökohtainen on poliittista". (Tietysti poliittinenkin on poliittista, minkä vuoksi käsittelen myös estottomasti ei-niin-henkilökohtaista-politiikkaakin täällä.) Varauksettomasti olen feminismin, ekologisemman elämäntavan sekä vapaamman ja vastuullisemman yhteiskunnan puolella, Emma Goldman-tyylisestä anarkismista olen löytänyt kaikkia näitä aineksia. Välillä tulee myös filosofisesti mietiskeltyä mieltä, maailmaa ja olemassaoloa... luokatonta huumoriakaan unohtamatta. Olen ollut mukana toimittamassa ja piirtämässä noin pariakymmentä kopiokoneella monistettua pienlehteä. Kopiokonemonistuksen vapaus ja riippumattomuus kiehtoo edelleen minua, mutta tällä hetkellä tunnen löytäneeni äänitorveni nimenomaan tästä blogipiirtämisestä. Haluan kannustaa kaikkia tekemään itse, kokeilemaan ja osallistumaan. Jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja maailmaan, vapaus ja vastuu ovat ihmiselämän perusominaisuudet, joita ei kannata pelätä. Jiivana Julma (s.1983) on tamperelainen kuviksenopettaja ja tajukankaan maalari. tajukankaankutoja.sarjakuvablogit.com

Sarjakuvapäiväkirja on hyvä työkalu, sitä kanniskelen usein mukana minne menenkin. Sinne piirtelen lähinnä kaikenlaista mitä piirtohetkellä ympärillä näkyy ja tapahtuu, ja joskus kun innostun niin saatan piirtää jostain eri jännittävästä jutusta mitä mulle lähiaikoina on sattunut tai joku on kertonut. Joskus tulee mielenkiintoisia sivuja, joskus ei. Melkein kaikki ne tänne blogiin laitan kuitenkin - luulen että joku niitä mielellään kuitenkin lukee, samaan tapaan kuin itekkin tykkään lukea lähes kaikkia vastaantulevia sarjisblogeja. Ihmiset on hirveän mielenkiintoisia, mitä kaikkea ne itsestään ja ympäristöstään valitsee näyttää muille. Ei mulla mitään varsinaista asiaa tämän blogini kanssa ole, tahdon vain vastavuoroisesti jakaa omaa kokemustani, että kattokaa, tällaista on täällä, tällasia juttuja minä nyt näen. Tällaista minä nyt teen. Aina on joku jota kiinnostaa nähdä. 23-vuotias Laura Sillanpää on viettänyt tämän lukuvuoden Limingan sarjislinjalla opettelemassa taas piirtämään. Hän asuu kesäkuun alusta lähtien taas Tampereella. "Varmaan vietän kesääni erinäisissä puistoissa ja pyörimällä milloin missäkin missä tuntuisi tapahtuvan jotain mielenkiintoista. Tulkaa seuraan istuskeleen niin saan uusia naamoja piirrettäväks." lorvia.sarjakuvablogit.com

Saattaa sisältää joitain lapsille sopimattomia sisältöjä. "Olen pitänyt sarjakuvablogia on-offina vuodesta 2007 lähtien. Bloggaan useimmiten lähimenneisyyden hauskoista tai mielenkiintoisista sattumuksista (tai tylsistä asioista jotka olen dramatisoinut hauskoiksi), tai dumppaan luonnoskirjaan kertyneitä riipusteluja näytille. Erityisen kunnianhimoisina kausina saatan ottaa kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin, erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasioihin. En kuitenkaan pidä itseäni poliittisena sarjakuvapiirtäjänä sanan varsinaisessa merkityksessä. Verrattuna moneen muuhun sarjakuvablogiin, piirustus- tai kerrontatyylini ei ole juurikaan yhtenäinen. (Voi toki olla, että olen vain sokea maneereilleni.) Tykkään kokeilla kaikenlaisia kuvallisia ja tekstillisiä kikkoja, ja toisaalta joskus en vain jaksa nyhrätä yksityiskohtien tai värien kanssa kahta minuuttia pidempään, vaan haluan sanoa sanottavani niin pian kuin mahdollista. Muutamia ulkomaalaisia ystäviäni ajatellen aloin kääntämään päivityksiäni englanniksi, mikä kenties luo laadullisia paineita tulevaisuudessa. Kuitenkin kaikista tärkeintä minulle bloggaamisessa on matala kynnys ja hauskanpito, ja erityisesti sarjakuvabloggaamistani sävyttää jatkuva oman äänen ja ilmaisun etsiminen." Niko-Petteri Niva (s. 1991) on oululainen graafikko-opiskelija. Isona hänestä tulee sarjakuvataiteilija, drag queen ja laiskiaisfarmari. nniksu.sarjakuvablogit.com

Aminan luonnoskirja on virtuaalinen pöytälaatikkoni. Blogistani löytyy tunnelmakuvauksia ja elämänfilosofisia pohdintoja, visuaalisia kokeiluja sekä tietoa sarjakuva- ja muista taideprojeteistani. Itselleni rakkainta sisältöä ovat kuitenkin elämän suuria kysymyksiä käsittelevät fantasianovellit. Tarjolla on myös arkisto vanhoista sarjakuva-arvosteluistani ja jonkin verran Rakkaat siskot -strippejä ajalta, jolloin sarjakuvalla ei ollut hetken aikaa omaa blogia. Välissä on tunnelmaa keventämässä kuvia alastomista ihmisistä. Blogini muuttuu koko ajan pohdiskelevammaksi. Myös arkisista tapahtumista kertovissa tarinoissani on parhaimmillaan monta tasoa. Esimerkiksi lempeä arkinen tunnelmapala Pride-festivaaliin valmistautumisesta viittaa samalla Itä-Euroopan synkkään ihmsoikeustilanteeseen. Nimimerkkini Amina tulee romaanin, jonka nimen ja kirjoittajan olen kauan sitten unohtanut, päähenkilön mukaan. Tarina kertoi Lähi-idässä viime vuosisadalla eläneestä naisesta, jonka jännittäviin kokemuksiin vahvasti samaistuin. Vaikka Amina on yleinen musliminimi, tarinoideni uskonnolliset vaikutteet ovat useammin peräisin kristinuskosta tai hindulaisuudesta. Blogin takana on Helsingissä asuva Miia Vistilä . amina.sarjakuvablogit.com

Sarjisbloggaamisen aloitin jouluna 2010, sisäistettyäni suuren kiinnostukseni sarjakuvia, etenkin sarjisblogeja kohtaan. Tykkään puhua asioistani, joten oman, itsestäni kertovan sarjisblogin aloittaminen tuntui luontevalta. Vaeltava paiserutto toimii ikään kuin julkisena päiväkirjanani. Sinne päätyvät elämäni tapahtumat, mietteeni ja päähänpistoni, iloni ja suruni sekä kummallisimmat uneni. Aiheita käsittelen humoristisella otteella. Tapani dramatisoida kaikkea tekee arkisistakin hetkistä hyviä bloggausaiheita itselleni. Sarjakuvien lisäksi blogiin päätyy myös piirroksiani ja valokuviani. Yritän jatkuvasti parannella tyyliäni ja kerrontaani, mutta haluan blogin näyttävän itseltäni. Sen on oltava yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Kärsimättömänä ihmisenä en tuhlaa aikaani luonnosteluun, enkä pahemmin mieti sanojani. Toisinaan huoleton ilmaisutapani aiheuttaa väärinkäsityksiä. Aluksi saatoin vuodattaa blogiini hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta lukijakuntani laajennettua olen alkanut varomaan sanomisiani ja jopa jännittämään lukijoiden reaktioita, varsinkin kantaa ottaviin ja provosoiviin aiheisiin. Olen yllättynyt blogini saamasta huomiosta ja lukijoideni aktiivisuus pitää motivaatiota yllä. Lyhytkin tauko saa ikävöimään takaisin bloggaamisen pariin! Nora L. (s. 1994) on Kalliosta Turkuun muuttanut, Helsingin kuvataidelukion käynyt haahuilija, joka unelmoi omasta ponista ja laamasta, animaattorin urasta ja valtavasta villapaitavarastosta. paiserutto.sarjakuvablogit.com

Hiski, rakastettuni on blogi Kenenkäs tyttöjä -nimisen sarjakuva-albumin tekemisestä. Päätin jo sarjakuvaa aloittaessani, että kirjaan johonkin ylös projektin vaiheita, ajatuksiani tekemisen tiimoilta, taustoja ja näytteitä itse sarjakuvasta. Blogialusta oli tähän tarkoitukseen mitä luontevin vaihtoehto. Alunperin yksi pääsyitä pitää blogia oli puhtaasti ruohonjuuritason markkinointi, mutta loppujen lopuksi siitä tuli minulle henkireikä. Jotain, jota päivittää, kun itse piirtäminen maistui puulta. Nyt kun albumi on piirretty ja julkaistu, blogi tekee hidasta kuolemaa. Tulen luultavasti enää postaamaan linkkejä mahdollisiin arvosteluihin, mutta eräänlaisena matkakertomuksena se tulee säilymään niin kauan kuin internetin jumalat sallivat. Ja toivoakseni se tällaisenakin tuo lisäarvoa albumin lukeneille ja sarjakuvien tekemisestä kiinnostuneille. Kaltsu Kallio (s. 1974) on järvenpääläinen sarjakuvataiteilija ja 2-vuotiaan tyttären ylpeä isä, joka on piirtänyt sarjakuvia vuodesta 1990. Häneltä on julkaistu kaksi sarjakuva-albumia ja kolmisenkymmentä omakustannelehteä. hiski.sarjakuvablogit.com

Moinmoin kaikki! Nurkissa on ihan tavallisen Johmun ihan tavallinen blogi. Aloitin sen pitämisen opiskeltuani Muurlan Opistossa sarjakuvaa vuoden, ja nyt blogini onkin ollut olemassa jo 1,5 vuotta, jeejeejee! Toivon pienen sydämeni pohjasta, ettei kukaan pahoita mieltään blogiani lukiessaan (eikä kyllä milloinkaan muulloinkaan, ei ole erityisen kivaa olla surullinen)! Päädyin muuten Nurkissa -nimeen koska viihdyn parhaiten nurkissa ja pidän kissoista. Isona haluaisin koskettaa rauskua (tietenkin vain rauskun luvalla, koska luvatta toisen koskettaminen on ilkeätä ja paheksuttavaa, hyi!) ja jos minä saisin päättää maailman asioista, niin rauskut osaisivat lentää ja niitä saisi ottaa lemmikiksi jos pitäisi niistä hyvää huolta. Johanna Heinonen (s.1992) asuu Turussa. Hänen lempiteensä on Nordqvistin Valkoinen elefantti. nurkissa.sarjakuvablogit.com

Maantiet vievät Rovaniemeltä jokivarsia pitkin etelään, pohjoiseen ja itään. Vilkkaimmilta väyliltä katsoen vastarannalla ovat Itäpuolentiet, joilla on vähemmän liikennettä. Pohjoiseen kaupunkiin sijoittuva Itäpuolentie-sarjakuva esittelee vähemmän kuljettuja elämän reittejä sekä arkisia ihmeellisyyksiä, jollaisiin kuka tahansa voi törmätä. Itäpuolentie-strippejä on ilmestynyt Sarjakuvablogit-sivuston lisäksi Rovaniemen Setan ja Oulun Setan Pulssi-julkaisussa. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijoiden sarjakuva-antologioissa LTT ja LTT 2 on julkaistu pari pidempää kertomusta. /p> "Kirjoitan mieluiten tekstejä, joille joku muu sitten tekee jotain: sanoituksia, näytelmiä, sarjakuvakäsiksiä. On ollut hauskaa huomata, miten Jennin toteutukset sysäävät tulevia käsiksiä uusiin suuntiin. Aluksi hahmot olivat aika persoonattomia sattumusten näyttelijöitä. Nykyään tuntuu siltä, että yhä todellisemmiksi käyvät henkilöt itse esittävät toiveita siitä, mitä tulevissa sarjakuvissa olisi käsiteltävä." ( Tenka , käsikirjoittaja.) "Olen ollut pitkään kiinnostunut sarjakuvien tekemisestä, mutta siihen panostaminen tuntui aina kaatuvan kiireisiin ja velttouteen. Yhteistyö on tuonut piirtämiseeni tiettyä rutiinia ja on ollut ilo huomata, että silmä on alkanut kehittyä erilaisille ilmaisukeinoille. Vaikka meillä on Tenkan kanssa roolit jakautuneet niin että hän käsikirjoittaa ja minä piirrän, ideoimme ja kommentoimme toistemme juttuja vähintään yhtä ahkerasti. On jännittävää nähdä, minne Itäpuolentie vielä kehittyy." (Jenni, piirtäjä) Tenka Issakainen (s. 1973) on filosofian tohtori, luomukaupan myyjä, Lapin Kansan teatterikriitikko ynnä muuta sellaista. Jenni Mutenia (s. 1988) sorvaa graduansa ja siinä ohessa häärää lehtihommissa, milloin toimituksessa, milloin taitossa. itapuolentie.sarjakuvablogit.com

Riski ryhmä syntyi alunperin koulutunnilla A4-monisteiden reunapiirroksista opiskellessani lähihoitajaksi. Alunperin nimettömään ja kasvottomaan hoitajien ja potilaiden massaan on sarjan jatkuessa alkanut puskea jostain persoonia, jotka ovat toistuneet jo useammassa stripissä. Ehkä heistä muotoutuu jatkossa Riskin ryhmän vakiohenkilökaarti./p> Blogi on julkaisualustana motivoinut piirtämiseen, on mielekkäämpää nähdä sarjakuva heti piirtämisen jälkeen julkaistuna kuin piirtää ensin 70 strippiä pöytälaatikkoon. Palautetta sarjasta on tullut enemmän Facebookin kautta kuin blogissa. Strippien perusteella voisi kuvitella, että opiskelussa on painotettu erityisesti erilaisia vatsantoimintoja. Näin on todella tapahtunut. Saa nähdä kuinka pakottelemattomasti tästä perustoiminnosta riittää vitsinjuurta. Vitsiaihioita on varastossa jo toinen mokoma julkaistujen lisäksi. Piirtäminen tapahtuu yleensä useamman stripin ryppäässä, yleisimmin vapaapäivän aamuna ennen muiden perheenjäsenten heräämistä. Sote-uudistus ja ikääntyvän väestön tuomat haasteet näkyvät päivittäin medioissa. Riski ryhmä pyrkii kertomaan hoitajien arjesta turhia pönöttelemättä. Kannanottoja tai politikointia siitä on turha hakea, yhteydet todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin ovat sattumaa. Mika Myyry (s. 1969) on graafinen suunnittelija, joka opiskelee hoitoalaa. riskiryhma.sarjakuvablogit.com

Mitä nyt taas syntyi pitkän harkinnan jälkeen. Olin jo vuosia seurannut sivusta muita sarjisbloggaajia, ihaillen heidän rohkeuttaan ja sulavuutta käsitellä hyvinkin kipeitä aiheita. Näistä taitavista ihmisistä inspiroituneena päätin viisi kuukautta sitten tarttua vihdoin kynääni. Mitä nyt taas käsittelee mm. päihderiippuvuutta, juomakulttuuria ja mielenterveysongelmia alkoholistien aikuisen lapsen silmin. Vaikea suhde alkoholistiäitiini on erityisen pinnalla. Tästä huolimatta blogin tarkoitus ei alun perin ollut keskittyä yhtä tiiviisti näihin synkkiin aiheisiin. Muilta alkoholistien läheisiltä saatu palaute alkoi pikkuhiljaa kuitenkin puskea blogia tähän suuntaan. Olen siihen tyytyväinen, sillä olen huomannut, että minulla on todella paljon sanottavaa näistä asioista. Päihderiippuvuus ja mielenterveysongelmat ovat todella monimutkaisia aiheita, ja on usein haasteellista yrittää tiivistää ajatukseni niistä vain muutamaan puhekuplaan. Olen onneksi saanut paljon positiivista palautetta lukijoilta, mikä rohkaisee minua jatkamaan näiden vaikeiden asioiden käsittelemistä. Itse voin kuitenkin tarjota aiheista vain oman näkökulmani, minkä vuoksi olen todella kiitollinen siitä mahtavasta keskustelusta, jonka rakkaat lukijani saavat aikaan kommenteillaan. K. J. (s. 1992) opiskelee tällä hetkellä kieltenopettajaksi Helsingin yliopistossa, ja toivoo valmistuvansa vielä tämän vuosikymmenen aikana. kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com

Jub ja Leif -tarinat muodostuvat kohtaamisista arkipäiväisten kummallisuuksien kanssa. Oli kyseessä sitten päähenkilöiden keskinäiset törmäämiset, sivuhenkilöiden arvaamattomuus tai yhteiskunnalliset epäkohdat, ystävyksistämme ainakin toinen löytää tilanteesta huvittavankin puolen. Ystävyys on sarjakuvamme ydin. Jub ja Leif eivät aina tule toimeen keskenään, mutta kumpikin pystyy luottamaan siihen, että seuraavan viikon sarjakuvassa he ovat taas yhdessä nauramassa, ihmettelemässä, tai torailemassa. Ystävyksemme täydentävät toisiaan. Jub on kyynisempi, vetäytyvä ulkopuolinen tarkkailija. Leif on avoimempi ja sosiaalisesti holtittomampi. Molempia päähenkilöitä kuitenkin yhdistää sisäsyntyinen tahdittomuus, joka monesti vauhdittaa tarinan aivan uusille urille. Jub ja Leif -sarjakuvan tekeminen alkoi loppukesästä 2011 Lassen ehdotettua allekirjoittaneelle jälleen kerran yhteisen sarjakuvan tekemistä. Lasse lupasi toimittaa kuvakäsikirjoitukset, jolloin itselleni jäisi tehtäväksi lopullisen sarjakuvan piirtäminen. Olin vastikään tekstannut erään Lassen tekemän sarjakuvan, joten olin vihdoinkin valmis tarttumaan tähän ehdotukseen. Työni osoittautui yllättävänkin vaivattomaksi, suurelta osin Lassen tarjoaman tuen ja kannustuksen vuoksi. Tekijöiden pitkäikäisen ystävyyden hedelmänä Jub ja Leif on kypsä lukijalle tarjottavaksi.. Juha, Nummelan maanpäällisessä paratiisissa Piirtäjä Juha Heikkinen on työtön sekatyömies Vihdin Nummelasta. Käsikirjoittaja Lasse Martinaho asuu Keravalla omasta vapaasta tahdostaan. jubjaleif.sarjakuvablogit.com

Aloitin ensimmäistä kertaa sarjakuvablogin vuoden 2011 loppukesällä, itse asiassa samoihin aikoihin kun aloitin opiskeluni kuvataidelukiossa. Olen aina pitänyt bloggaamisesta ja olin jo jonkun aika seurannut muita sarjakuvablogeja. Koin sarjisblogit hurjan kivoina ja omaperäisinä blogityyppeinä, joten ajattelin että "to hell with it", kokeillaan! Ja siitähän tuli lopulta suuri juttu mulle. En oikein osaisi ajatella, että poistaisin sarjakuvablogini. Toki kuivakausia on, mutta kyllä niistä yli pääsee. Hyväksikäytän blogiani kehittymisalustana ja se onkin syy miksi sarjisblogin aikoinani aloitin. Olen kokenut sarjakuvablogin pitämisen hurjan kehittävänä hommana. Tästä johtuvat myös blogini tyylimuutokset. Ajattelin joskus, että sarjakuvablogissa pitäisi olla yksi hallitseva tyyli, jotta se olisi yhtenäinen. Huomasin kuitenkin lopulta, ettei se ollut mulle itselleni toimivin tapa, joten yritän mahdollisimman rohkeasti kokeilla erilaisia toteutustyylejä. Sarjisblogini käsittelee aika pitkälti kuivaa opiskelijaelämääni. Mulle ei tapahdu hirveästi jänniä asioita, joista puhua, mutta toisaalta sitten yritänkin luoda tylsästä arjestani edes jotenkin viihdyttävää, sarjakuvien avulla! Blogi on myös paikka, jonne voi vähän purkaa negatiivisia oloja ja ajatuksia. Samoin se on myös paikka, jossa voi tuoda esiin mielipiteitään ja muita tärkeitä asioita. Itselläni on jälkimmäinen jäänyt surullisen vähäiseksi, mutta olenkin päättänyt panostaa merkintöihini enemmän tulevaisuudessa. Koen, etten ole vielä mitenkään taitava sarjakuvabloggaaja, mutta nimenomaan siksi haluan jatkaa blogini pitämistä. Koen tosiaan, että se kehittää kuvallista ilmaisuani ja kerrontaani. Siksi suosittelenkin jokaista vähänkin sarjakuvista ja bloggaamisesta kiinnostunutta aloittamaan sarjakuvablogin. Blogin takana on Jere "Skjere" P. (s. 1995, Pohjois-Savo). Hän opiskelee tällä hetkellä kuvataidelukiossa ja toivoo pääsevänsä opiskelemaan animointia ja/tai pelisuunnittelua. Skjeren elämään kuuluvat taide, sarjakuvat, videopelit sekä parisuhde. antimateriaa.sarjakuvablogit.com

Blogista löytyy Toveri Iloisuutta, vakavuutta ja awkward-momentteja, ripaus pitkiksiä, pätkiksiä ja strippejä. Koska en osaa ottaa kantaa politiikkaan tai mihinkään muuhunkaan itseäni isompaan asiaan, piirtelen kaikesta tyhjänpäiväisestä, ja nautin vieläpä siitä! Kun aloitin blogin vuoden 2011 lopussa, pohdin nimeksi jotain, mistä minut tunnistaisi. Mutta huoh, tuumailuni päätteeksi hoksasin olevani perin normaali, ainakin tilastollisesti. Marja on 20-vuotias Tampereelle kotiutunut mölliäinen, joka toistaiseksi vielä miettii mitä seuraavat 60 vuotta tässä tekisi. berryliza.sarjakuvablogit.com

Olen ehkä surkein (HEH..) ihminen kuvailemaan tätä blogia, vaikka sitä itse piirränkin. Lainaten entistä opettajaani Keijjoa , ''Ei pitäs pyytää ketään kuvailemaan omaa työtänsä, kun juuri sitä ei voi nähdä kuin peilin kautta, nurin.'' Mutta kun lukijoilta kysyy millainen Surkuhupaisaa on, sanat 'henkilökohtainen', 'rohkea' ja 'suorasanainen' toistuvat usein. Piirrän elämästäni, hyvistä että pahoista ajoista. Ahdistus ja suru ajavat minut usein piirtopöydän ääreen, purkamaan pahaa oloa sarjakuviksi, joista tämä blogi koostuu. Aloitin sarjisbloggaamisen hyvin vaikeina teinivuosina, jolloin täytin kymmeniä vihkoja sarjakuvilla jotka olivat täynnä patoutunutta vihaa ja katkeruutta, ja vuosien myötä tyylini muotoutui hieman pelkistetymmäksi ja aiheet olivat rauhallisempia verrattuna teinivuosien angstiin. Angstia kyllä löytyy, toki, mutta ehkä hieman rauhallisemmassa muodossa kuin ennen. Käsittelen välillä aika rankkojakin asioita piirroksin, mutta en kadu sen jakamista ihmisten nähtäväksi. Tiedän etten ole ainoa joka kamppailee päivittäin huonosta olosta tai mielen oikuista, ja ehkä sarjakuvani tsemppaavat niitä jotka luulevat olevansa yksin. Noh, loppujen lopuksi teen tätä blogia itseäni varten, mutta kiva jos muutkin siitä nauttivat. Sarjakuvien piirtely on minulle miltein yhtä terapeuttista kuin lemmikkieni tai hevosten kanssa puuhastelu. Nykyään bloggaan englanniksi ulkomaalaisten kavereiden iloksi. Kaikesta huolimatta ahdistuksissani olen poistanut tämänkin blogin useaan otteeseen, joten suurin osa sarjakuvista ovat piilossa tietokoneellani taikka kirjahyllyssäni. Joitakin poistettuja merkintöjä olen myöhemmin lisännyt takaisin näkyviin ihmisten luettavaksi, mikäli ne ovat olleet minusta tarpeeksi viihdyttäviä. Tai surkuhupaisia. Sehän tämän blogin pointti lieneekin. Saatan piirtää hyvinkin surullisista asioista ja onnistun silti jotenkin tekemään niistä kertovan sarjakuvan olemaan huvittava. Taito sekin? Vaikka poistin blogista mahdollisuuden kommentoida, ovat monet lukijat ottaneet yhteyttä muiden sivujen kautta. Siitä tulee usein todella hyvä fiilis, vaikka osa onkin melkoisia trolleja. En koskaan ajatellut, enkä vieläkään oikein käsitä, että joku lukisi sarjakuvapäivistäni ja palaisi yhä uudelleen lukemaan miten minulla menee. Mikäköhän siitä tekee niin mielenkiintoista? Surkea-nimimerkin takana piileskelee Viima Äikäs (s.1992), kasvavan matelija-armeijan ja koiran omistava tyyppi Seinäjoelta. Hän harrastaa piirtämisen lisäksi ratsastusta, valokuvausta, pallonivelnukkeja ja jatkuvaa koneella koomaamista. ”Yritän parhaani jotta voisin paremmin ja oppisin jälleen tuntemaan hyvää fiilistä kurjan ahdistuksen sijaan. Päivä kerrallaan kohti parempaa tulevaisuutta." surkea.sarjakuvablogit.com

Blogini taitaa edustaa aika perinteistä arjesta kertovaa sarjisblogia, johon ikuistan pieniä hetkiä ja hauskoja sattumuksia. Sarjismuodossa olen blogannut jo lähemmäs kuusi vuotta, innoituksenani olivat ihailemani piirtäjät ja heidän niin upeat ja hauskat sarjakuvabloginsa. Aluksi tyylini oli erittäin nopeaa ja luonnosmaista, mutta traagisen Vuodatus 2012 (never forget) -tapauksen jälkeen siirryttyäni sarjakuvablogit-sivustolle, olen koettanut pitää jonkinlaista tasoa piirrosten suhteen yllä. Eri asia kuinka olen sitä aina jaksanut noudattaa...! Heti sarjisbloggauksen aloittaessani otin käyttöön karkean ”blogityylin”, jonka erotin muusta piirtämisestäni paljon yksinkertaisempana ja nopeampana tapana tuottaa sarjakuvia. Nykyään en tiedä, miltä muu piirtotyylini oikeastaan näyttää ja blogityylini on vuosien aikana kehittynyt pelottavan paljon lähemmäs vakavammaksi mieltämääni piirtämistä. Sarjisbloggaaminen on minulle erityisen tärkeää vakituisen piirtämisen ylläpitämiseksi, väsyn helposti koulusta ja muista arjen rutiineista, jolloin taiteenmuotojen toteuttaminen jää vähälle. Parasta minulle sarjakuvabloggaamisessa on ollu se, että olen päässyt juttelemaan muillekin bloggaajille ja omalla tavallaan sarjisblogit ovat minulle netti-ihmisten profiileja, joiden avulla heidän kanssaan pääsee helpommin tutustumaan ja juttelemaan tai kurkistamaan ihailemansa taiteilijan sielunelämään. Selailin tätä juttua varten blogiani löytääkseni ne suuret kantavat teemani ja vahvat mielipiteeni. Sainkin todeta, että kaikista asioista sydäntäni selkeästi lähinnä oleva teema on purskahtanut blogiin alitajuntaisesti: raha-asiat (lähinnä niiden puuttuminen) ovat selkeästi blogini se juttu. Eli aika perus köyhän taideopiskelijan arkiblogi on. Z-junaa ahkerasti käyttävä kokkoroo eli Aino Isto (s. 1991) on pakkausmuotoilun opiskelija, jota hirvittää mitä kaikkea ihmisestä voi saada tietää googlettamalla. kokkoroo.sarjakuvablogit.com

Aloitin blogin pitämisen lukiolaisena vuonna 2010, en tosin muista enää miksi. Kuvaan blogissani enemmän tai vähemmän mieleen jääneitä tapahtumia omasta elämästäni, mutta henkilökohtaisempi materiaali ei kovinkaan usein pääse sarjispäivikseni sivuilta ihmisten ilmoille. Käytän blogia myös luonnosten ja muiden töiden julkaisukanavana sekä omien pienjulkaisujen mainostamiseen. Bloggaaminen on ylläpitänyt piirtämistäni huonoinakin kausina, ja lukijoilta saadut kommentit toimivat tärkeänä voimanlähteenä jokapäiväiseen elämään. Iloitsen joka kerta huomatessani, että ihmiset lukevat juttujani ja jopa pitävät niistä. Miska Helle (s. 1993) on kotoisin Hämeenkyröstä, asunut pari vuotta Limingassa ja muuttanut juuri Vantaalle. Hän opiskelee graafista suunnittelua Metropoliassa ja toivoo keksivänsä, mitä tehdä elämällään. talviuni.sarjakuvablogit.com

Blogisarjakuvani syntyvät useimmiten tilanteissa, joissa rakkaudella ja suvaitsevaisuudella kasvatettu ja sukupuolentutkimuksen opinnoissa marinoitu minäni joutuu törmäyskurssille vallitsevan sukupuolijärjestelmän realiteettien kanssa. Kun aloitin blogini, aikomukseni oli tehdä luontoharrastukseen liittyviä sarjakuvia. Siitä olen harhautunut aika kauas. Vaikka useimmat blogisarjakuvani ovat saaneet innoituksen omasta elämästäni, sarjakuvablogini ei ole elämäkerrallinen. Varpu Määttänen on helsinkiläinen freelance -kuvittaja. ahma.sarjakuvablogit.com

Suomen sarjakuvaseura myöntää ensimmäistä kertaa 5.9.2014 Taivaallisin sarjakuvablogi-palkinnon Helsingin sarjakuvafestivaaleilla blogille "Mitä nyt taas" ja kunniamaininnan blogille "En vaan OSAA!". Aiempina vuosina Helsingin sarjakuvafestivaaleilla kunakin vuonna valittiin Pienlehtitaivaan yhteydessä Taivaallisin pienlehti, mutta kisa kaipasi uudistumista, varsinkin kun sarjakuvan perinteinen oma- ja pienkustannustoiminta kulkee tätä nykyä käsi kädessä nettijulkaisun kanssa. Sarjakuvablogit ovat näkyvä ilmiö suomalaisessa sarjakuvassa. Sarjakuvablogit ovat nettisarjakuvia, joissa yhdistyvät ajankohtaisuus, luonnoskirjamaisuus ja omakohtaiset pohdinnat. Raadissa toimivat toimittaja Minna Joenniemi, Otto Sinisalo , sarjakuvaseuran varapuheenjohtaja Rami Rautkorpi sekä toimittaja Johanna Vehkoo . Taivaallisin sarjakuvablogi 2014 "Mitä nyt taas" ( kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com ), alaotsikkonaan "Alkoholistien aikuisen lapsen tarinoita", on nimimerkillä "Kuningatar Alkoholi" piirtävän 22-vuotiaan opiskelijan sarjakuvablogi, joka tekijän oman kuvauksen mukaan sisältää "terapeuttista taiteilua" ja "myös täysin randomia sälää". Itse asiassa kyseessä on suomalaisten sarjakuvablogien valtavirtaan nähden poikkeuksellisen harkittu ja johdonmukainen blogi sekä teknisesti että sisällöllisesti. Omakohtaiset kokemukset toimivat lähtökohtana paitsi alkoholistien ja heidän lapsiensa välisten suhteiden tutkiskeluun, myös suomalaisen alkoholikulttuurin tarkkanäköiseen kritiikkiin. Konstailematon kuvakerronta koostuu pääasiallisesti yksiruutuisten rivien ja tekstin virrasta. Sama muotokieli taipuu sekä lapsuuskokemusten muisteluun että alkoholimainonnan ruotimiseen, lähdeviitteiden kera. Vasta vuoden 2013 syyskuussa alkanut blogi löysi nopeasti oman äänensä, ja erottuu selkeästi joukosta käsittelemällä tärkeää aihetta varmaotteisesti ja helposti lähestyttävästi. Blogin ensimmäisen vuosipäivän lähestyessä on ilo julistaa "Mitä nyt taas" vuoden 2014 taivaallisimmaksi sarjakuvablogiksi. Blogin aihealueen vuoksi palkitun henkilöyttä ei paljasteta. Taivaallisin sarjakuvablogi – Hall of fame -kunniamaininta Vuoden taivaallisimman sarjakuvablogin palkitsemisen lisäksi raati halusi tunnustaa yhden uraauurtavan ja pitkäaikaisen sarjakuvablogin kunniamaininnalla. Vuonna 2014 tunnustuksen saa Milla Paloniemi ja "En vaan OSAA!" -blogi ( norpatti.sarjakuvablogit.com ). "En vaan OSAA!" on ollut paitsi aktiivinen ja terävä, myös monilla tavoin uraauurtava. Paloniemen blogimerkinnät ovat olleet vahvasti ja tunnistettavasti persoonallisia, käsitteli hän sitten oman elämänsä tapahtumia tai yhteiskunnallisia kipupisteitä, jotka solidaarinen, humaani ja eläinrakas Paloniemi on halunnut nostaa esiin. Paloniemi on varjellut aktiivista yhteisöä bloginsa kommenteissa on jakanut aktiivisesti kannustusta ja neuvoja aloitteleville sarjisblogaajille. Tässä roolissa Paloniemi on paitsi ylläpitänyt yhtä Suomen suosituimmista blogeista, mutta myös inspiroinut lukemattomia muita piirämään sarjakuvaa esimerkillään. "En vaan OSAA!" on arkkityyppinen sarjakuvablogi, johon uudet sarjakuvablogit väistämättä vertautuvat. Lisätietoa ja linkit: Taivaallisin sarjakuvablogi 2014 "Mitä nyt taas" palkitaan tablettitietokoneella. Palkinnon tarjoaa Jimm’s. ( jimms.fi ) Molemmat palkitut saavat hidasta, tutkivaa journalismia tekevän Long Play -verkkojulkaisun vuosikerran. ( longplay.fi ) Kuningatar Alkoholi, Mitä nyt taas: kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com . Taiteilijan oma kuvaus blogistaan Kuukauden blogi -palstalla: sarjakuvablogit.com/2014/02/helmikuun-kuukauden-blogi-mita-nyt-taas Milla Paloniemi, En vaan OSAA!: norpatti.sarjakuvablogit.com Helsingin sarjakuvafestivaalit: sarjakuvafestivaalit.fi Sarjakuvablogit.com on Suomen sarjakuvaseuran ylläpitämä verkkopalvelu. Helsingin sarjakuvafestivaalien järjestämässä kilpailussa oli mukana kotimaisia blogeja myös muista palveluista, sarjakuvaseuran verkostojen koostaman vinkkauslistan perusteella. Kilpailuun ei ilmoittauduttu erikseen etukäteen.

Aloitin sarjisblogailun 2007. Vuonna 2012, suuren Vuodatus-katastrofin jälkeen, muutin blogini Sarjakuvablogit.comiin. Pitkään oma sarjisblogi oli minulle Se Blogi, mutta ajan myötä blogeja ja muita outletteja tuli lisää, ja sarjisblogin päivittäminen laantui. Silti koen, että sarjisblogillani on ihan oma lukijakunta ja tietyistä asioista voin päivittää vain Taisteluplaneetallani. Siksi päivitän sarjisblogiani edelleen, vaikka tahti onkin hidastunut. Sarjisblogi on omalaatuinen ja hauska bloggaamisen muoto. Yleensä kerron sarjisblogissani viimeaikaisista tapahtumista tai otan kantaa itseäni koskettaviin asioihin. En ole mikään kovaääninen aktivisti, mutta tykkään ilmaista omia (kärkeviäkin) mielipiteitäni silloin tällöin. Viimeaikaiset blogimerkinnät ovat käsitelleet suureksi osaksi gradu- ja opiskeluangstia, sekä jonkintasoista itsetutkiskelua. Kun viettää päivät kotona tietokoneen ääressä, keskellä ei mitään, blogisisällöstä tulee helposti yksipuolista. Nyt kun elämä on valmistumisen jälkeen käännekohdassa, alkaa toivottavasti sisältökin rikastua. Anni Keränen (s.1987) on lappilainen sarjakuvapiirtäjä, graafikko ja tuore taiteen maisteri, joka kirjoitti gradunsa blogisarjakuvista. Hänen pääasiallinen sarjisprojektinsa tällä hetkellä on nettisarjakuva Transfusions. Juuri nyt Anni haaveilee työpaikasta ja kämpästä Tampereella. trikkis. sarjakuvablogit.com

Tämä blogi syntyi lapsettomuuden tuskasta, siitä, ettei sitä toivottua mukeloa tule vaikka kuinka yrittää. Tapahtumat kuvaavat arkisia tilanteita, joihin monet tahattomasti lapsettomat voivat törmätä. Blogin päähenkilö tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi normaalista elämästä, syyttelee itseään ja potee katkeruutta muita ihmisiä kohtaan. Vaikka aihe on vakava ja todellinen, monet tilanteet kuitenkin sisältävät paljon tahatonta komiikkaa. Piirtäjän itseironia heijastuu päähenkilön kokemissa konflikteissa muiden ihmisten kanssa - konflikteissa, jotka ovat vain päähenkilön omassa päässä. Lapseton kun tarkastelee maailmaa oman lapsettoman näkemyksensä kautta; kaikki viattomat ja hyvällä sanotut perhettä koskevat sanat ja kommentit voivat satuttaa pahasti herkässä tilassa olevaa ihmistä. Ensisijaisesti blogini syntyi omasta tarpeestani työstää omaa lapsettomuuttani ja saada sotkussa olevia ajatuksia paperille. Pitkän aikaa elämäni oli pyörinyt vain lapsettomuuden ympärillä ja kun alkoi tuntua, että ajatukseni kiertävät vain kehää ja asiat eivät muutu itsestään, oli aika tehdä jotain. Pienenä tyttönä olin kova piirtämään, mutta harrastus jäi mielenkiintoisten aiheiden ja mielikuvituksen loputtua. Nyt, kolmekymppisenä, olen löytänyt aiheeni ja ottanut taas kynän käteeni! Piirtäminen on ollut todella terapeuttista, ja olisikin kiva, jos myös muut tahattomasti lapsettomat voisivat saada sarjakuvistani vertaistukea tilanteeseensa. Toki on myös toivottavaa, että sarjakuvat onnistuvat avaamaan lapsettomuuden maailmaa myös niille, jotka eivät ole sitä omakohtaisesti kokeneet. En ole ennen harrastanut sarjakuvapiirtämistä ja voinkin suoraan sanoa, ettei minulla ole hallussani mitään eri piirtämistekniikoita. Olen vain halunnut piirtää tunteeni paperille. Tämän blogin pitämisessä on välillä ollut taukoja, mutta toivottavasti piirtämisharrastukseni nyt jatkuisi, kun sen kerran uudelleen olen löytänyt. munasarjojenvastarinta.sarjakuvablogit.com

Sarjakuvan ABC on viisiosainen nettiopas sarjakuvan tekemisen perusteista. Se on suunnattu etupäässä lapsille ja nuorille. Neuvoista on iloa myös bloggaajille ja ne on luonut Sarjakuvakeskuksen kurssien opettaja Antti Hintsa. Hahmo Sarjakuvassa seikkailee yleensä jonkin hahmo. Usein sarjakuva muistetaankin hyvästä hahmosta kuten Aku Ankka, Kiroileva Siili tai Viivi ja Wagner. Hahmo voi olla ihminen, eläin tai vaikkapa esine kuten tuoli. Sen vuoksi onkin tärkeää luoda oma hahmo heti ensimmäiseksi. Tärkeätä hahmossa on sen luonteenpiirteet ja ulkoiset ominaisuudet. Yllä olevalla hahmolla ei näitä ja hahmoa saattaisi olla tylsä seurata pidemmässä sarjakuvatarinassa. Hahmo, jolla ei ole ominaisuuksia, ei kerro itsestään heti mitään. Emme voi tietää kuinka vanha hän on, mistä hän on kotoisin tai mikä on hänen ammattinsa. Hahmot, jotka eivät omaa ominaisuuksia eivät kerro itsestään mitään ja saattavat jopa sekoittua toisiinsa. Tyhjän hahmon kasvu ---> ominaisuusrikkaaksi. Hahmo kertoo ominaisuuksilla itsestään! Arvet saattavat kertoa kiivaasta luonteesta, puna kasvoilla ujoudesta, kyyneeleet surusta ja suuret aivot älykkyydestä. Ominaisuudet tekevät hahmosta kiinnostavan! Kaikki hahmon piirteet kertovat hahmosta jotain. Mitä sinä haluat kertoa omalla hahmollasi? Vaatteet kertovat, asennot ja koko kertovat ihmisen ammatista, iästä, harrastuksesta. Myös ilmeet ja asennot kertovat hahmosta ja niitä kannattaa hyödyntää. Ne kertovat hahmon tunnetilasta. Onko hahmo iloinen vai surullinen? Tehtävä Ensimmäinen asia hahmoa luodessa onkin päättää millainen sinun hahmosi on ja mitkä ominaisuudet kuvaavat hahmoasi parhaiten. Aloita hahmon luominen listaamalla kolme ominaisuutta, jotka kuvaavat parhaiten hahmoasi. Kun kolmen kohdan lista on valmis lue se vielä kerran läpi mieti hetki miten nämä ominaisuuden näkyvät hahmossa. Tämän jälkeen aloita piirtämään hahmoa. Tee hahmolle lyijykynällä tikku-ukko rangaksi kuten alla olevassa kuvassa. Lopuksi lyijykynän voi kumittaa pois ja hahmo on valmis! Teksti ja kuvat: Antti Hintsa. WSOY:n kirjallisuussäätiö on tukenut tätä projektia.

Aloitin sarjakuvablogin pitämisen vuonna 2008 muiden Internetin Ihmemaasta löytämieni sarjakuvablogien innostamana. Kuuluisan bittiavaruus-katastrofin jälkeen Vuodatuksessa aloittanut blogini siirtyi Sarjakuvablogeihin. Piirtelen itseäni huvittavia ja kuvittamaan houkuttavia arkitapahtumia ja mielikuvitusmatkoja. Viime aikoina minua ovat inspiroineet lähiluonto, eri kulttuurien jumaluudet, avaruus- ja fantasiaseikkailut, kotimaiset ja ulkolaiset lyriikat sekä Hyvän Mielen Sarjakuvaharjoitteiden keksiminen. Blogissa mukana seikkailevat voimaeläimeni ”Halaileva Otus” ja ”Kurnu Sammikko”. Piirtäminen on minulle rakas harrastus. Olen todella tyytyväinen, että tein aikanaan päätöksen aloittaa sarjakuvablogin pitämisen. Maailman katsominen sarjakuvakaleidoskoopin läpi saa sen läikehtimään erityisissä sävyissä, sellaisissa, joita en osaisi muuten kuvata kuin kuvaretkien ja -hetkien välityksellä. Blogin pitäminen on auttanut minua paitsi kehittymään piirtäjänä mutta myös valtavan paljon oman ainutlaatuisen elämäni kokijana ja erilaisiin tapahtumiin ja tunnetiloihin rohkeasti sukeltajana. Nykyinen suurin piirtelyhaaveni on runo- tai satukirjan kuvittaminen joskus tulevaisuudessa. Miska on juuri sopivan ikäinen, mutta ikäistään huomattavasti nuoremman näköinen pojankoltiais-setämies- papparainen, joka majailee tällä hetkellä Tampereella. Hän on kiinnostunut elämän ja arjen ihmeellisyydestä sekä kaikenlaisista itseään innostavista tiede- ja taidevärkkäilyistä. Vielä enemmän hän on kiinnostunut elämään omalla tavallaan onnellisen, seikkailevan ja hyvän elämän sekä nauttimaan yhtäkkisistä maailmaa avartavista oivallushetkistä että hitaammin etenevistä elämänviisaus-retkistä. Mutta ennenkaikkea: tärkeää hänelle on ihastella ja piirrellä inspiroituneena otuksia! kurnukoff.sarjakuvablogit.com

Sarjakuvabloggaajilla on aktiivinen ryhmä Facebookissa , nimellä Sarjisbloggaajat ( linkki ). Ryhmä on suljettu, mutta kaikki bloggaajat ja lukijat voivat päästä jäseneksi. Bloggaajat ja lukijat voivat jakaa siellä päivityksiään ja ajatuksia bloggaamisesta, siellä annetaan palautetta ja jaetaan vinkkejä bloggaamiseen. Ryhmä on turvallinen tila. Twitterissä voi käyttää aihetunnistetta #sarjakuvablogit . Tällöin twiitit näkyvät myös tämän palvelun etusivulla. Sosiaalisen median sisällä on myös suunniteltu tapaamisia ja muuta blogeihin liittyvää. Tapaamisia onkin pidetty muutaman kerran, ensimmäisen kerran Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2015. Kuka tahansa voi myös aktivoitua tällaisen järjestämisessä! Uutisoimme tulevista tapahtumista myös täällä. Kuvat: Tea Tauriainen / Mad Tea Party -blogi

Innostuin piirtämään ensimmäisiä sarjakuvia ala-asteella vihkojen taakse. Pienimuotoiset stripit undulaateista ja Final Fantasy -hahmot muuttuivat mangan vallatessa markettihyllyt, näiden innostaessa kokeilemaan hieman isompia projekteja. Itsekriittisyys omia taitoja kohtaan kertoa tarinaa paperilla vei kuitenkin intohimoisen projektin takaisin pöytälaatikkoon. Aikuisena aloitin uudestaan sarjakuvaprojektin käsikirjoittajana ja kuvakäsikirjoittamisen luojana. Projekti sujui hyvin yllättävän pitkään, kunnes pääpiirtäjä jätti homman kesken. Taas kerran aloitin lähtöpisteestä. Vasta Aalto-yliopiston sarjakuvakurssin loputtua päätin aloittaa ankaran sarjakuvaprojektin. Tein itselleni tiukan säännön. Olkoon tai tulkoon mitä tahansa, vaikkapa helvetti jäässä, oli päivitys oltava valmiina keskiviikkoon mennessä. Tyyli oli vapaa ja laadussa saa tinkiä, jos päivitys tulee tehtyä ajallaan. Nähdään vi’tu keskiviikkona! on sitä räväkkää minua. Kiroilua ei säästellä ja urpoilua vielä vähemmän. Aiheita oli helppo repiä omasta elämästä, koska minulla moni päivä ei ole ollut samanlainen (onneksi) ja kaikenlaisia kömmähdyksiä tapahtui välillä liikaakin. Blogini on minulle paikka minne pääsen avautumaan omista näkemyksistäni ja tilanteista joissa en ehkä päässyt avaamaan suutani. Aluksi päivittäminen sujui mutkattomasti, sitten alkoi lusmuilu ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin panostamaan asiaan silloin kun aikaa riitti. Siirryin G-terästä digitaaliseen piirtämiseen sen nopeuttaessa työtahtia ja julkaisua. Vuoden aikana tyylini ja ilmaisumuotoni on päässyt kehittymään. Vuoden tullessa täyteen olen uskaltanut tuoda enemmän omia mielipiteitäni ja näkemyksiäni julki. Tietenkin toivon vielä uskaltavani avata pääkoppani mietteitä vielä vähän enemmän julkisiksi, pelkäämättä muiden ihmisten mielipiteitä ja reaktioita avautumisestani. Sarjakuvablogini on tuonut minulle uusia tuttavuuksia sarjakuvaharrastajien piireistä. Sieltä olen saanut apua omiin pulmiini ja kysymyksiin, mitä tulee omakustanteeseen. Uusien ystävien saanti siinä samalla oli ihan mahtavaa, heidän kanssaan pääsee tekemään hyvin rakkaaksi tullutta harrastusta. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus edelleen jatkaa sarjakuvabloggaamista ja tehdä vihdoin se yksi iso projekti kansiin. Haluan päästä kertomaan tarinaa J-rock-skenestä sekä oman elämäni suhdekriisien kohokohdista inspiroituneen sarjakuvan. Johanna Myllymäki (s.1989) on kotoisin Porista, syntynyt Moskovassa ja on ajan saatossa muuttanut Helsinkiin asumaan. Media-assistentin ja graafikon koulutuksen omaava suklaaperso harrastaa vapaa-ajalla aasialaisten nukkejen keräämistä, vlogien tekemistä ja penkkiurheilua koneen äärellä. millhill.sarjakuvablogit.com

Olen piirtänyt pienestä pitäen, niin kauan kuin muistan. Ala-asteella piirsin ahkerasti tikku-ukkosarjiksia, jotka olivat luokkalaisteni suosiossa, mutta vasta ylä-asteella se lopulta kolahti. Halusin tulla sarjakuvapiirtäjäksi. Kahdeksannella luokalla aloin tosissani kehittämään taitojani, jotta vielä joskus olisin tarpeeksi taitava piirtämään mielikuvitukseni paperille niin että olisin itsekin tyytyväinen. Itsekritiikki ja epävarmuus kuitenkin vaivasivat pitkään ja näytin piirroksiani vain harvoille ja valituille. Lukiosta päästyäni ja siirryttyäni ”aikuisten” maailmaan kaikki tämä epävarmuus ja angsti katosi ja aloin uskaltaa laittamaan piirroksiani nettiinkin. Lopulta kesällä 2013 aloin pitämään sarjakuvablogia koska ajattelin että olisi kiva olla joku paikka johon laittaa piirustuksia ja ajatuksia. En ole koskaan ylpeillyt sillä että olisin hyvä piirtäjä, koska mielestäni sisältö on tärkeämpää kuin ulkoasu. Tämän takia vaihtelen blogissani piirtojälkeä aina sen hetkisen fiiliksen mukaan. Samalla lailla blogin sisältö on aika mielivaltaista, mutta pyrin aina pitämään päivitykset positiivisina, koska mielestäni maailmassa keskitytään ihan liikaa kaikkeen negatiiviseen kun hyviäkin asioita tapahtuu yhtä lailla. (Toisaalta ei minun elämässäni edes tapahdu erityisemmin mitään järkyttävän vaikeita asioita...) Mutta joskus kun tulee luettua toisten blogeista kaikkea masennuksesta kuolemiin, niin surkuhan siinä tulee ja siitä saankin motivaatiota pitää blogini juuri sellaisena kuin se on. Blogin nimi ”Kokovartalosukka” tuli siitä että halusin keksiä mahdollisimman omaperäisen nimen mutta en vielä tuolloin tiennyt että kokovartalosukkia on ihan oikeasti olemassa! Vasta googlattuani blogiani google-kuvahausta (jota teen aivan liian usein) sain tietää miltä sellainen oikeasti näyttää. Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta jotka ovat eksyneet blogiini ja törmänneet sarjakuviin. Toivottavasti blogin logo täyttää suurimmat tarpeenne. Petteri Holm (s. 1992) on kuopiolainen sarjakuvapiirtäjä jonka harrastuksia ovat piirtäminen, valokuvailu, liiallinen pelaaminen, musiikin kuuntelu ja ninjutsu. Tällä hetkellä työn alla on kouluihin haku taiteellisille aloille, sarjakuva-projektin teko jota tarjota kustantamoon sekä Kuopioon keväällä järjestettävän sarjakuvatapahtuman järjestäminen. kokovartalosukka.sarjakuvablogit.com

Sarjakuvan ABC on viisiosainen nettiopas sarjakuvan tekemisen perusteista. Se on suunnattu etupäässä lapsille ja nuorille. Neuvoista on iloa myös bloggaajille ja ne on luonut Sarjakuvakeskuksen kurssien opettaja Antti Hintsa. WSOY:n kirjallisuussäätiö on tukenut tätä projektia. Ympäristö Hahmosi on nyt valmis. Tarkastele hahmoa ja mieti millaisessa ympäristössä hahmo elää. Elääkö hahmosi Suomessa, Ranskassa vai ehkä jollain vieraalla planeetalla. Miksi ympäristö on sarjakuvassa tärkeä asia? Hahmo täysin tyhjässä tilassa? Ongelmat: lukija ei tiedä missä hahmo on. Ja pitkän päälle neutraali tila on lukijalle tylsä ja raskas. Ympäristö on ikkuna mihin tahansa uuteen, ihmeelliseen maailmaan. 1. Ympäristö voi kertoa, mitä kuvan henkilöt ajattelevat toisistaan. 2. Ympäristö voi kertoa henkilön mielenrauhasta ja hyvinvoinnista. Tähän saattaa sopia melkein valkoinen ruutu. 3. Niukkojen elementtien, kuten varjon avulla voi kuvata myös toisenlaista tunnetilaa, esimerkiksi huolta. Ympäristö kertoo myös, ollaanko maalla vai merellä, metsässä vai kaupungissa, sisällä vai ulkona... 1. Ympäristö välittää tietoa siitä mikä vuodenaika tai vuorokaudenaika on. 2.Tämä ruutu kertoo siitä, että on yö ja päähenkilöllä peliriippuvuus. 3. Ympäristö kertoo myös siitä ollaanko kirkossa vai koulussa sekä viittaa vuosisataan, jolla eletään. Usein kun alkaa piirtää ympäristöä, saattaa kuva jäädä kaksiulotteiseksi. Tässä poikkileikkauskuvassa ongelma konkretisoituu. Ystävämme Herra Kettu on piirretty samalla viivalle puun kanssa. Herra Kettu tavallaan seisoo nuoran päällä, jolla puukin kasvaa. Tai siltä tämä kuvassa näyttää. Jotta Herra Kettu pääsisi ohittamaan puun, hänen täytyisi hypätä tai kaivaa tiensä. Tästä syystä piirtäessä on hyvä hyödyntää perspektiiviä eli syvyysvaikutelmaa. Kun Herra Kettu ei seiso viivan päällä, syntyy ruutuun tila eli maa ja taivas. Näin puun ohittaminenkin on mahdollista molemmin puolin runkoa. Yhden horisonttiviivan piirtäminen ruutuun riittää alkuun tilan rakentamiseen. Kuvaa voi ajatella kolmen viivan kautta. Ulkotilassa viivoja voi käyttää tällä tavoin: Ensimmäisellä viivalla alareunassa on Merimieshiiri. Toisella viivalla kauempana on Herra Kettu. Kolmannella viivalla on taivaan ja maan raja, eli horisonttiviiva. Sisätilassa ajatusta kolmesta viivasta voi käyttää samalla tavoin. Ensimmäisellä viivalla kuvan alareunassa on Herra Kettu. Toisella viivalla kauempana olevat asiat, kuten tuoli. Kolmannella viivalla on lattian ja seinän raja sekä nurkassa oleva huonekasvi. Näin huoneeseen saadaan tilan tuntua. Kun perspektiivi on hallussa, on syytä miettiä tunnetko ympäristön josta kerrot: kokeile piirtää seuraavat paika tunnistettaviksi ilman tekstiä: Piirrä ekaan ruutuun näkymä Pariisista. Piirrä toiseen ruutuun näkymä koulusta. Piirrä kolmanteen näkymä paloasemalta. Tehtävä – oma hahmo Ala suunnittelemaan hahmosi ympäristöä. Missä hahmosi elää? 1. Piirrä aluksi hahmon koti sisältäpäin. 2. Piirrä maisema jossa hahmosi koti sijaitsee. 3. Piirrä jännittävin paikka, jonka hahmosi tietää. Linkki: Sarjakuvan ABC, osa 1 – hahmon rakentaminen

Sarjakuvabloggaaminen alkoi kohdallani vuonna 2009, kun palasin Antti Hintsan vetämältä sarjakuvakurssilta. Sain kyseiseltä kurssilta varmuuden piirtää ilman luonnostelua ja hyvin harvat päivityksistäni ovat lyikkäriä nähneet. Blogin nimen takana ei ole mitään hienoa oivallusta ja käyttäjänimi 'merlin' on kummitellut Kupoli-foorumilta lähtien. Päivitystahtini on ikävä kyllä ollut vaihtelevaa, mutta nyt olen pystynyt päivittämään melko tasaiseen tahtiin. Tykkään tehdä päivityksiä lähes kaikesta. Eniten käsittelen humoristisesti jotain viime ajan kuulumisia, joihin voi liittyä parisuhde, kaverit tai jokin tapahtuma. Voin myös avautua hyvinkin henkilökohtaisista fiiliksistä ilman mitään katumista. Olen itsekin saanut vertaistukea bloggaajilta, jotka avautuvat vaikeista tilanteista blogissaan, joten siksi haluaisin itsekin pyrkiä siihen. Yleisesti kuitenkin koen päivitystyylini olevan melkoista sähläämistä, koska piirtotyylini ja aiheet heittelehtivät laidasta laitaan. Pitkään se oli minulle ongelma ja olin vihainen itselleni, kun minulla ei ollut sitä tiettyä uniikkia tyyliä päivittää. Ajan mittaan kuitenkin opin näkemään itsekin, että oli välineeni mikä tahansa, niin sieltä taustalta paistaa se minun tyyli vahvasti läpi. Oma sarjakuvablogi on minulle tosi tärkeä, koska omat taidot ovat kehittyneet huimasti bloggaamisen ansiosta. Myös blogiin tulevat kommentit ovat ihan parhautta ja olen aina todella otettu, jos joku uusi tyyppi uskaltautuu kommentoimaan. Taneli Kemppi (s.1994) asuu tällä hetkellä Pohjois-Savossa. Hän kävi kuvataidelukion Lapinlahdella ja vietti viime vuoden Oriveden opistolla sarjakuvaa opiskellen. Muutama omakustannekin on tullut pyöräytettyä ja toivottavasti lähitulevaisuudessa niitäkin tulisi lisää! Tällä hetkellä päätavoitteena on saada koulupaikka ja päästä opiskelemaan graafista suunnittelua. merlin.sarjakuvablogit.com

Olin jo pitkään halunnut aloittaa sarjisbloggaamisen ja vuonna 2012 pistin pystyyn oman blogini. Sitä ennen olin jo muutaman vuoden lukenut ahkerasti sarjisblogeja. Sarjisbloggaaminen vaikutti mielekkäimmältä tavalta alkaa pitää blogia ja se on edelleen mielestäni mahtavin ja luovin tapa bloggaamiseen. Blogin nimessä halusin käyttää nimimerkkiäni Kirjoaa ja olin aluksi aikeissa laittaa blogin nimeksi "Kirjoan sarjakuvablogi", mutta se kuulosti omaan korvaani tylsältä joten väänsin sen lopulta muotoon "Kirjailtua sarjakuvaelmaa". Toisin sanoen blogini nimi tarkoittaa Heidin sarjakuvablogia, kuinka omaperäistä! Päivitykset liittyvät pitkälti omaan elämääni ja käsittelen humoristisella otteella viimeisimpiä tapahtumia mitä elämässäni on sattunut. Päivitystahti on alusta pitäen heitellyt laidasta laitaan, mutta pyrin ainakin yhteen päivitykseen kuukaudessa. Päivitystahtini ja piirrosjälkeni koki suuren harppauksen, kun vietin vuoden Oriveden Opistolla sarjislinjalla. Opistoaikana päivitin hyvin ahkerasti ja kokeilen erilaisia tapoja tehdä merkintöjä. Blogini tyyli vaihtelee nykyäänkin aina silloin tällöin tekniikan ja mielialani mukaan. Heidi Lintula (1990) on alkujaan Pirkanmaalta lähtöisin oleva sarjakuvapiirtäjä. Oriveden Opistolla sarjislinjalla vietetyn vuoden jälkeen hän päätyi syksyllä 2014 Lapin yliopistoon opiskelemaan graafista suunnittelua. Opistovuosi jätti suuren innostuksen sarjisten tekemiseen, joten tulevaisuudessa hänellä olisi tavoitteena julkaista lisää omakustannesarjakuvia. kirjoa.sarjakuvablogit.com

Miten inspiroitua oman sarjakuvablogin suunnittelusta ja teosta sekä saada itsensä piirtämään joka päivä? No täällä se selviää! Piirrosharjoituksia, jutskailua sekä tietty sarjakuvan tekoa! Kurssin aikana kokeillaan mm. erilaisia piirustustekniikoita ja käydään läpi amerikkalaisen ja japanilaisen sarjakuvan kerrontatapoja. Tämän lisäksi opitaan tuntemaan sarjakuvablogien ihmeellinen maailma ja keinot oman blogin tuunaamiseen. Kurssi sopii kaikille sarjakuvasta ja piirtämisestä kiinnostuneille nuorille (ikäsuositus 13–18). Kurssi 1.–3.6.15. Lisätietoa ja ilmoittautuminen Sarjakuvakeskuksen sivuilla. Kuvitus: Jonna Kuitunen

Perustin Elämää Shirilandiassa -blogin kesällä 2011, hieman ennen lähtöäni Oriveden Opistoon. Ainoa syy tälle oli se yksinkertainen fakta että blogi olisi pitänyt perustaa joka tapauksessa vuoden aikana, ja kun minulla pyöri nurkissa pieniä sarjispäiviksiksi verrattavia strippejä miksei ottaa varaslähtöä ja pistää tuhrustukset talteen? Sarjakuvalinjalla blogia tuli täytettyä enemmän tai vähemmän säännöllisesti opistolla tehdyillä sarjakuvilla, päiviksillä ja muilla töillä, mutta päivitystahti hidastui opiston jälkeen. Pääsin Vantaalle opiskelemaan graafista suunnittelua ja muutin pois kotoa, lisäksi viikkoa ennen opintojen alkua aloitin työt videovuokraamossa (olin kirjoittanut cv:heni pitäväni sarjakuvablogia, ja tämä pieni yksityiskohta sai pomoni kutsumaan minut haastatteluun. Aika vinkeää). Täysipäiväisestä piirtämisestä siirryin harmaaseen arkeen, joka puristi mehut sillä lailla että vapaahetkinä harvemmin teki mieli tarttua kynään tai pensseliin. En ole kuitenkaan missään vaiheessa haudannut blogiani. Vähän väliä muokkasin sen ulkoasua enemmän tai vähemmän onnistuneesti, ja noin vuosi sitten muutin blogin nimen Ankkalammeksi. Päivitysten laatu ja aiheet ovat vaihdelleet omasta mielestäni rajusti, mutta loppujen lopuksi blogi onkin minua itseäni varten. Tallennan sinne hetkiä jotka ovat ärsyttäneet minua suunnattomasti, ja jaan sinne kokemuksia joiden toivon naurattavan muita yhtä paljon kuin minua. Sillä on hyvinkin paljon yhteistä kaikkien niiden päiväkirjojen kanssa joihin jaksoin kirjoitella ehkä viikon verran, mutta pölyttymään se ei ole onneksi päässyt. Ainakaan kovin pahasti. Iris Hyvönen (s. 1990) on Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle karannut graafisen suunnittelun opiskelija. Vuosi Oriveden opiston sarjakuvalinjalla vakuutti hänet siitä ettei harmaa arki ole häntä varten. Tulevaisuudessa hän aikoo työskennellä niiden asioiden parissa jotka varastavat hänen vapaa-aikansa: pelien, sarjakuvien ja animaatioiden kanssa. shiri.sarjakuvablogit.com

Teksti: Heikki Jokinen. Kuvitukset: Jonna Kuitunen, Aino Sutinen Sisältö: 1. Tekijänoikeus on sarjakuvantekijän leipä 2. Teos 3. Teoskynnys 4. Suojaa muodolle 5. Taloudelliset oikeudet 6. Oikeuksien edelleenluovuttaminen 7. Teoksen muunteluoikeus 8. Originaalin omistaminen 9. Monen eri tekijän yhteisteos 10. Moraaliset oikeudet: isyysoikeus 11. Moraaliset oikeudet: respektioikeus 12. Plagiaatti ja luvaton julkaiseminen 13. Sitaatti 14. Yksityinen kopiointi 15. Sopimuslisenssit 16. Sudenkuoppana kilpailut 17. Tekijänoikeutta verkossa 18. Tekijöistä 1. Tekijänoikeus on sarjakuvantekijän leipä Vapaan kuvittajan, sarjakuvantekijän ja graafisen suunnittelijan todellinen tuloa tuova ammatti on tekijänoikeuden myynti, ei kuvien tekeminen tai kirjan ulkoasun suunnittelu. Tulot tulevat tekijänoikeuden luovuttamisesta paloina tai siivuina eri käyttötarkoituksiin. Tekijät myyvät käyttöoikeuksia luomaansa työhön vapaassa kaupassa ja hinnat vaihtelevat suuresti. Tässä kaupanteossa menestymisessä ei ole lainkaan haitaksi tietää mitä myy ja millä ehdoilla. Laki takaa kahdet tekijänoikeudet: –Taloudelliset oikeudet mahdollistavat sen, että tekijä voi elää työllään, muun muassa myymällä sen julkaisu- ja levitysoikeuksia kustantajalle, tuottajalle tai levittäjälle, ja että nämä voivat harjoittaa yritystoimintaa. –Moraaliset oikeudet takaavat sen, että teosta ei saa käyttää tekijää loukkaavalla tavalla. Tekijällä on oikeus tulla mainituksi teoksen tekijänä. 2. Teos Yksikään valokuva, kuvitus, reportaasi tai sarjakuva ei synny ilman sitä, että joku tai jotkut ihmiset sen tekevät. He miettivät miten haluavat sanottavansa sanoa, mihin muotoon sen pukea. Tätä kutsutaan luovaksi työksi, ja sen tulosta teokseksi. Luovan työn tekijän oikeus oman työnsä tuloksiin on yhtä luonnollinen asia kuin muidenkin työtään tekevien ihmisten. Tätä oikeutta kutsutaan nimellä tekijänoikeus. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 27 artiklassa todetaan: "Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta." Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta. Mikäli teoksella on useita tekijöitä, se saa tekijänoikeuslain suojan 70 vuotta viimeisen tekijän kuolinvuodesta. Tekijänoikeuslain ensimmäinen pykälä on selkeä: "Sillä joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen...". Tästä voi johtaa jo monta perusasiaa. Tekijänoikeus syntyy, kun teos tehdään. Tämä suoja on voimassa heti kun teos on tehty, sitä ei tarvitse rekisteröidä mihinkään, ei merkitä Yhdysvalloista meille levinneellä copyright-merkillä. Lakimme edellyttää, että tekijän nimi mainitaan hyvän tavan mukaisesti. Se tapa vaihtelee hiukan eri aloilla. Teoksen ei tarvitse olla julkistettu tekijänoikeuden saamiseksi. Päinvastoin, tekijänoikeus tuottaa "yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin" sanoo lain toinen pykälä. Lain ensimmäinen pykälä luettelee joukon lain piiriin kuuluvia asioita, mutta luettelo ei ole tyhjentävä: "kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla." Lainsäätäjän tarkoitus on selvästi ollut kattaa hyvin laaja luovan työn alue. Ainoastaan teoksen luonut, luonnollinen henkilö saa tekijänoikeussuojan. Se ei koskaan synny yritykselle tai vastaavalle, mutta voi kyllä siirtyä niille teoksen tekijältä. Työn taiteellinen laatu ei vaikuta tekijänoikeuteen, se kuuluu niin hyville kuin huonoillekin töille. Laki antaa eräitä niin kutsuttuja lähioikeuksia toisten teoksia esittäville taiteilijoille sekä näitä töitä ja niistä valmistettuja tuotteita rahoittaville kustantajille ja tuottajille. Tekijänoikeussuojaa saavia tahoja kutsutaan usein nimellä oikeudenhaltija tai -omistaja. 3. Teoskynnys Tekijänoikeussuojaa nauttii vain teos. Teos on itsenäinen ja omaperäinen luomistyön tulos. Omaperäisyyttä tulkitaan siten, että kukaan toinen ei todennäköisesti olisi tehnyt vastaavaa teosta täysin samaan tapaan. Siten esimerkiksi tietokoneesta suoraan vedetyt graafiset taulukot putoavat alas teoskynnykseltä. Mikäli kuvassa on hiukankin omaperäisyyttä, teoskynnyksen ylittäminen ei ole pulma. Valtioneuvoston asettama, tekijänoikeuspulmista lausuntoja antava tekijänoikeusneuvosto on usein käsitellyt teoskynnyksen paikkaa graafisissa teoksissa. Neuvoston lausunnot löytyvät opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilta. On tärkeää muistaa, että kukin tapaus ratkaistaan tekijänoikeusneuvostossa ja mahdollisessa oikeudenkäynnissä erikseen, teoskohtaisesti. Neuvosto on käsitellyt muutaman kerran selittävän piirroksen luonnetta, lausunnossaan 2002:4 se pohti tyrnipensaiden kasvupaikkoja kuvaavaa piirrosta. Tässä tapauksessa neuvosto totesi: "Tyrnipensaiden kasvuolosuhteita ei todennäköisesti edes voitaisi kuvata toisin tyrniä käsittelevään tieteelliseen tekstiin liittyvällä piirustuksella tyrnipensaiden kasvupaikasta ja - olosuhteista ym. johtuen. Tekijän mahdollisuudet omaperäisen ja itsenäisen lopputuloksen luomiseen ovat siten varsin rajatut aiheen käsittelyä ohjaavien erityispiirteiden takia." Neuvosto ei sinänsä tee eroa selittävän piirroksen ja muun kuvan välillä, molemmat ovat teoksia jos ne ovat riittävän omaperäisiä ja luovia. Teoskynnys ei jäänyt saavuttamatta aiheen tai sisällön vuoksi, vaan kaavamaisen muodon. 4. Suojaa muodolle Tekijänoikeus suojaa teoksen ilmaisumuotoa, tapaa jolla tekijä on itsensä ilmaissut. Teoksen aihe tai sen sisältämät tiedot eivät saa tekijänoikeussuojaa. Julkaistusta kirjasta voi poimia tietoja omaan teokseensa, kunhan uusi teos on omaperäinen ja itsenäinen. Teoksen ideaa, tietoja tai aihetta ei voi suojata. Se on perusteltua: yhteiskuntamme perusoikeuksiin kuuluu ilmaisuvapaus. Tekijänoikeus ei ehkäise vapaata keskustelua ja mielipiteenvaihtoa tai taiteen tekoa. Tiedemiehet voivat vapaasti keskustella esitetyistä teorioista ja kehittää niistä omia näkökantojaan. 5. Taloudelliset oikeudet Laki antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä teoksensa käytöstä - tähän yksinoikeuteen perustuu teoksen käyttöoikeuksien myyminen. Hänellä on teokseensa taloudelliset ja moraaliset oikeudet. "Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen", tiivistää lain toinen pykälä. Oikeuksien myyntisopimus voi olla suullinen, kirjallinen tai jopa suomalaisille sopivasti sanaton, kaikki ovat yhtä päteviä. Tekijänoikeusneuvosto määrittelee hiljaisen sopimuksen näin: "Konkludenttisesta eli hiljaisesta sopimuksesta voidaan katsoa olevan kysymys silloin, kun osapuolten välisen vakiintuneen käytännön, olosuhteiden tms. perusteella voidaan katsoa tekijänoikeuden siirtymisestä tietyssä laajuudessa sovitun." Suullisen ja hiljaisen sopimisen kohdalla mahdolliset kiistat ovat hankalia, siksi on järkevää heti työstä sopimisen jälkeen lähettää vaikka sähköpostiviesti tilaajalle varmistaakseen ja kirjatakseen mitä sovittiin. Alalla vallitsee sopimusvapaus, laki ei määrittele mitään mallia tai määrämuotoa miten ja millaista korvausta vastaan oikeudet luovutetaan. Tekijä voikin kaupata teokseensa monenlaisia oikeuksia: kertajulkaisuoikeuden, jatkuvan julkaisuoikeuden, ensijulkaisuoikeuden, konsernikäyttöoikeuden, elokuvaksi muuttamisoikeuden, syndikointioikeuden, alueellisen yksinoikeuden, kaikki oikeudet... Tekijän intressi on tietysti kaupata mahdollisimman paljon tekijänoikeuksiaan sopivalla hinnalla. Jos hän luovuttaa teokseensa laajat oikeudet, on kauppasumman vastattava tätä. Mikäli taas opstaja vaatii kaikki oikeudet pienellä hinnalla ei se ole kovin hyvää bisnestä - paitsi tietysti ostajalle. Erityisesti kuvittajille ja sarjakuvantekijöille oikeuksien myynnin laajuus on tavattoman tärkeä asia, sillä heidän työnsä voivat liikkua rivakasti tiedotusvälineestä tai maasta toiseen. Korvauksen summan lisäksi voidaan kirjata käytön maantieteellinen laajuus eli aiotaanko kuvat julkaista vain Suomessa, Pohjolassa vai koko maailmassa. Samoin kuvituksen sallittu käyttöaika; vuoden vai iankaikkisuuteen? Entä käyttötarkoitus: saako siitä painaa postikortteja ja t-paitoja? Voiko sen myydä mainostoimistolle mainoskäyttöön? Voiko kuvaa käyttää julisteissa ja lentolehtisissä? Eräs tapa välttää loputon lista kielletyistä käyttötarkoituksista on kirjata selkeästi, mihin teosta saa käyttää. Kaikki muu jää silloin ulkopuolelle. Korkein oikeus on linjannut (KKO 2005:92), että tekijänoikeuden luovutussopimuksia tulee tulkita ahtaasti. Niiden ei voida katsoa sisältävän muuta kuin sen, mikä niistä selvästi käy ilmi. Koska laki antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä omasta teoksestaan, on hänen näkökulmallaan tekijänoikeuskysymysten tulkinnassa "keskeinen merkitys", korkein oikeus perusteli. Työtään myydessä tulisi olla tarkkana mitä myy, kertajulkaisuoikeudella tulee tietysti olla eri hinta kuin oikeudella kaupata teosta edelleen muille. Kaikki oikeudet tarkoittavat, että tekijä sanoo ne luovuttaessaan käytännössä hellät hyvästit työlleen ja siitä kertyvälle hyödylle. Vain teoksen edelleenluovutus ja muuttaminen on vielä silloinkin sovittava erikseen. 6. Oikeuksien edelleenluovuttaminen Tekijänoikeuslain 28. pykälässä säädetään: "Ellei toisin ole sovittu ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle". Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kirjan kuvituksen julkaisuoikeuden ostanut kustantaja ei voi erikseen tekijän kanssa sopimatta siirtää sitä muille eli kaupata teosta edelleen. Edes sopimuksessa oleva kaikkien oikeuksien luovuttaminen ei kata oikeutta myydä teosta eteenpäin ja muuttaa sitä. Sen vuoksi joissain mediatalojen toimeksiantosopimuksissa oleva viattomalta vaikuttava lausuma oikeudesta teoksen edelleenluovutukseen tarkoittaa käytännössä työn vapaata kaupanteko-oikeutta. Jos oikeudet ostanut yritys tai sen osa myydään, sen hankkimat tekijänoikeudet menevät samassa paketissa uudelle omistajalle, laki täsmentää. 7. Teoksen muunteluoikeus Tekijällä on oikeus päättää teoksensa muuntamisesta toiseen taiteen lajiin. Novellia ei saa tehdä sarjakuvaksi ilman tekijän suostumusta. Muunnelmien, käännösten ja kokoelmien teko edellyttää tekijän suostumusta. Teoksen muuttaminen on eri asia. Sitä tehdään kun esimerkiksi lehtijuttua lyhennetään julkaisijan haluamaan muotoon. Muuttamisen sallittavuuden raja asettuu alalla vallitsevaan tapaan. Lehdistössä ja kirjankustannustoiminnassa rajataan kuvia ja muokataan tekstejä tavanomaisen editoinnin puitteissa. Sitä pidetään hyväksyttävänä. Edellä siteerattu tekijänoikeuslain 28. pykälä kirjaa kuitenkin, että teosta saa muuttaa vain jos tekijän erillinen lupa on hankittu. Tällä tarkoitetaan alalla vallitsevan tavan ylittävää muuttamista. Julkistettuja taideteoksia saa käyttää oman työnsä lähtökohtana, esikuvana tai tausta-aineistona. Tällöin kyse on vapaasta muuttamisesta. Picasson Guernican innoittamana voi tehdä oman sarjakuva- tai kuvitustulkintansa - ja niitä on moni tehnytkin - kunhan ei kopioi teosta. "Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen", lausuu lain 4. pykälä. On syytä muistaa se, että teoksen aihe tai sen idea ei nauti tekijänoikeussuojaa, vain se muoto millä teos on tehty. Voit piirtää sarjakuvan, jossa seikkailevat housuttomat ankat, kunhan et jäljittele erästä tunnettua alan lehteä, vaan teet oman teoksesi. Julkaistusta kirjasta voi poimia tietoja omaan teokseensa, kunhan tekee omaperäisen ja itsenäisen uuden teoksen. 8. Originaalin omistaminen Teoskappaleen omistus ei tuo tekijänoikeutta, toteaa tekijänoikeuslain 27. pykälä. Jos kirjan kuvittaja myy originaalityönsä kustantajalle tai kirjailijalle, hän ei luovuta samalla sen tekijänoikeutta, ellei siitä ole erikseen sovittu. Originaalin omistus ei anna oikeutta kaupata siitä julkaisuoikeuksia kolmannelle osapuolelle. Tekijällä ei ole velvollisuutta maksaa korvauksia originaalin omistajalle kuvan mahdollisesta julkaisemisesta muualla. 9. Monen eri tekijän yhteisteos Jos useat ihmiset yhdessä ovat tehneet teoksen, tekijänoikeus on heillä yhteisesti, elleivät osuudet muodosta itsenäisiä teoksia. "Kullakin heistä on kuitenkin valta vaatimusten esittämiseen oikeuden loukkauksen johdosta", sanoo lain 6. pykälä. Teoksesta voi valmistaa kappaleita vain tekijöiden yhteisesti sopimalla tavalla. Ilman sopimusta ei teosta voi julkaista laillisesti. Tekijöiden työn osuus teoksessa voi olla eri suuruinen, mutta kaikkia on kuultava. Palkkion jakautumisella tekijöiden kesken ei ole merkitystä heidän sananvallalleen. Sarjakuvassa sekä käsikirjoittaja että piirtäjä ovat molemmat tekijöitä. Tekstauksen ei sen sijaan katsota olevan teos. Teoksen muuntaminen toiseen kirjallisuus- ja taidelajiin kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin. Monen tekijän teoksessa siihen tarvitaan kaikkien lupa. Tekijänoikeus on voimassa kunnes on kulunut 70 vuotta pisimpään eläneen tekijän kuolemasta. 10. Moraaliset oikeudet: isyysoikeus Moraaliset oikeudet suojaavat tekijää. Teosta ei saa saattaa yleisön saataville tekijän taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla, sitä ei saa muunnella loukkaavaksi. Tekijällä on isyysoikeus eli hänen nimensä on mainittava teoksen käytön yhteydessä. Moraaliset oikeudet eivät ole kaupan, niistä ei laki edes anna mahdollisuutta luopua. "Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii", määrittelee lain 3 pykälä. Lehdistössä ja kirjoissa tätä noudatetaan siten, että kuvittajan, kirjoittajan tai kuvaajan nimi ilmoitetaan työn yhteydessä aivan lyhyimpiä päivän uutisluonteisia tekstejä lukuun ottamatta. Kuvitukset ovat lähes poikkeuksetta niin hen kilökohtainen luomisen muoto, että niiden julkaisu nimettömänä ei ole lain hengen mukaista. Sarjakuvissa taas on vakiintunut käytäntö, että tekijä signeeraa teoksensa ja hänen nimeään ei erikseen mainita. Mainosalalla hyvän tavan ei katsota edellyttävän kuvan tekijän nimen julkistamista mainoksessa. Periaate toimii myös päinvastoin: mikäli tekijä ei halua nimeänsä mainittavan teoksessa, sitä ei pidä mainita. Tekijällä voi olla taitelijanimi, esimerkiksi Timo Mäkelä signeeraa kuvansa Timppa-nimellä. 11. Moraaliset oikeudet: respektioikeus Sama lain 3. pykälä määrittelee respektioikeuden: "Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä." Tekijän kunnioittamisoikeutta tulkitaan objektiivisesti, eli pelkkä tekijän oma subjektiviinen loukkaantuminen työnsä käytöstä ei riitä korvauksiin. Loukkaava käyttö tulee toistenkin sellaiseksi nähdä. Käytännön työssä tulee toisinaan ristiriitoja työn toimituksellisesta editoinnista. Tekijä voi kokea, että hänen työtään on muutettu liikaa tai väärin. Tällaiset tilanteet ovat hankalia ja jokainen tapaus on tutkittava erikseen. Oikeudessa ja tekijänoikeusneuvostossa on asiaa käsiteltäessä vaadittu melko vahvaa näyttöä loukkauksesta. Editointi on alan tapa mediassa, se lasketaan sallituksi teoksen muuttamiseksi. Vuonna 1953 tekijänoikeutta pohtineen komitean mietinnössä (KM 1953:5) puitiin toimituksellista editointia: "Selvää on, että vähäpätöisten muutosten yleensä ei voida katsoa loukkaavan tekijän droit moralia, vaan tarkoittaa kysymyksessä oleva suojasääntö lähinnä törkeän laatuista muuttamista, vandalisointia, typistämistä ja muuta sellaista. Tuollainen kirjallisen tai taiteellisen teoksen muuttaminen ei sisällä ainoastaan tekijän loukkaamista, vaan se kohdistuu yleisöönkin." 12. Plagiaatti ja luvaton julkaiseminen Plagiaatti eli teoksen - esimerkiksi omaperäisen kuvituksen - suora tai melko suora kopiointi on eri asia kuin sitaatti tai teoksen muuntelu. Siitä on totuttu maksamaan korvauksia. Joskus kuvia julkaistaan keneltäkään kysymättä sellaisenaan jossain muualla; niistäkin tekijällä on oikeus hakea korvausta julkaisijalta. Tekijänoikeuslain 57. pykälä säätää, että vastoin lakia käytetystä teoksesta tulee maksaa "kohtuullinen hyvitys", mikäli teoksen käyttäjä on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää menettelynsä lainvastaisuus. Lehtien ja kirjojen julkaisijat eivät voi vedota tietämättömyyteensä. "Jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta", laki jatkaa. Lehdistössä melko vakiintunut tapa laskuttaa plagiaateista tai teoksen luvattomasta käytöstä tavanomainen hinta kaksinkertaisena perustuu tähän lakipykälään. Hyvitys kattaa käytön arvon ja päälle tuleva korvaus perustuu teon tahallisuuteen. 13. Sitaatti Tekijän yksinoikeuteen määrätä työnsä käytöstä on muutamia poikkeuksia, jotka liittyvät julkiseen etuun, sananvapauteen ja eräiden erityisryhmien tarpeisiin. Yksi niistä on sitaattioikeus. "Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa", sanoo lain 22. pykälä. Sitaatilla tulee olla asiallinen yhteys teokseen, jossa sitaattia käytetään. Kirjaa saa arvostella ja siitä voi ottaa tekstiin liittyviä lainauksia. Sitaatin pituudesta ei ole mitään tarkkaa määräystä, oleellista on lain mainitsema asiallinen yhteys. Tieteellisessä tekstissä sallitaan pidemmät sitaatit jos asian esittely ja dialogin käyminen toisen tutkimuksen kanssa sitä edellyttää, kirja-arvosteluissa sitaatit ovat yleensä rajatumpia. Sitaatin on kuitenkin oltava arvostelun tukena, argumenttina kirjoittajan näkemyksille eikä niiden korvaajana. Sitaatin on oltava lähteen mukainen, antaa oikea käsitys siteeratusta tekstistä. Joskus liian lyhyt lainaus voi jopa antaa väärän kuvan tekijän ajatuksista. Pykälä 25 kertoo, milloin julkistetusta teoksesta saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia: "1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä 2) sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi." Tämän pykälä sallii lehtien poimia kuvataiteen, sarjakuvan tai muun visuaalisen taiteen arvostelujen yhteyteen kuvanäytteen. Sama oikeus on tieteellisellä työllä. Vakiintuneen tulkinnan mukaan kuvasitaatin tulee liittyä arvostelun tekstiin ja sen on oltava järkevässä suhteessa siihen. Yhden lauseen luonnehdinta lasten kuvakirjasta ei oikeuta loppulehden täyttämiseen luvatta ja ilman eri maksua. Päiväntapahtumia kuvatessaan lehti saa käyttää kuvasitaattia, ei kuitenkaan poimia sellaisenaan toisen lehden käyttämää kuvituskuvaa, sarjakuvaa tai pilapiirrosta. Ne ovat lain tarkoittamia lehteen tai aikakauskirjaan valmistettuja kuvia. Sama pykälä toteaa, että myyty taideteoksen kappale saa esiintyä valokuvassa, televisioesityksessä tai elokuvassa, jos sillä on näissä toisarvoinen merkitys. Julisteen tekijä ei saa korvausta tv-elokuvassa päähenkilön kodin seinällä näkyvästä julisteesta. Pysyvästi julkiselle paikalle sijoitetun taideteoksen saa valokuvata, mutta kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoitukseen ilman tekijän lupaa. Siteerattu lähde on aina mainittava. Tälle maininnalle ei ole muotomääräyksiä, kunhan sitaatin alkuperä selviää. 14. Yksityinen kopiointi Toinen merkittävä poikkeus tekijän yksinoikeuteen työstään on yksityinen kopiointi. Julkistetusta teoksesta saa ottaa muutamia kopioita yksityiseen käyttöön. Voin tallentaa kirjastosta lainaamani cd-levyn tietokoneelleni tai ottaa valokopion Fingerpori-stripistä sarjaa lukevalle pojalleni. Muutamalla kopiolla tarkoitetaan esimerkiksi cd-levyn kopiointia siskolle, puolisolle sekä omaan mp3-soittimeen tai valokopiota sarjakuvasta jääkaapin oveen. Yksityinen käyttö tarkoittaa omaa perhettä tai aivan läheisintä ystäväpiiriä. Oppikirjojen kopiointi koulun sisäiseen tietoverkkoon ei ole yksityistä käyttöä. Tietokone-ohjelmia ei saa kopioida lainkaan. Kopioida voi vain laillisesta lähteestä. Internetiin ilman lupaa ladattu musiikki tai elokuva ei muutu lailliseksi, kun sen tallentaa verkosta omalle koneelle. Ei varastettu autokaan muutu lailliseksi omaisuudeksi jos sen saa varkaalta. 15. Sopimuslisenssit Kolmas oleellineen poikkeus tekijän oikeuksiin ovat sopimuslisenssit. Tekijöitä laajasti edustava järjestö voi tekijänoikeuslain perusteella lisensioida eräillä, tekijän itsensä vaikeasti valvomilla aloilla tekijänoikeuden suojaaman aineiston käyttöä edustamiensa tekijöiden puolesta. Se vastaa järjestön ulkopuolisten tekijöiden esittämiin vaatimuksiin teosten käytöstä. Kuvantekijöille tutuin sopimuslisenssin ala on valokopiointi. Koska yksittäinen kuvittaja tuskin pystyisi perimään muutaman sentin korvausta Lepsämän koulun tunneille työstään otetuista valokopioista, sopimuslisenssi eli käyttölupa on toimiva menettely. Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto kerää keskitetysti opetusministeriöltä, kunnilta ja monilta muilta muutaman sentin korvauksia niiden alalla selvitysten mukaan otettua valokopiota kohti. Yhdessä niistä kertyy monien miljoonien eurojen potti. Tämä jyvitetään kopioinnin lajin mukaan eri alojen tekijä- ja kustantajajärjestöille. Sarjakuvantekijät ry on Kopioston jäsen. Se edustaa jäsenjärjestöjensä henkilöjäseniä näiden antamien Kopiosto-valtakirjojen oikeutuksella. Järjestelmän kattavuuden kannalta on tärkeää, että tekijäjärjestöjen jäsenet luovuttavat Kopiosto-valtakirjan. Valtakirjan järjestölle luovuttanut tekijä ei anna pois mitään todellisia rahastettavissa olevia tekijänoikeuksiaan; ainakaan minä en lähde sinne Lepsämälle vahtimaan valokopioidaanko siellä töitäni. Kopiosto määrittelee kerättyjen, järjestöille tulevan rahan sallitut käyttökohteet. Se on tekijöiden rahaa ja sen on hyödytettävä tekijöitä. Järjestöjen apurahat ja palkinnot rahoitetaan valokopioinnista saadulla korvauksella, samoin tekijänoikeusneuvonta jäsenille. Sopimuslisensejä käytetään muillakin vastaavilla aloilla, esimerkiksi radio- ja televisiolähetysten joissakin käyttöyhteytkissä sekä aineiston digitaalinen käyttö opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa. 16. Sudenkuoppana kilpailut Usein huomaamatta jäävä vaara tekijänoikeuksilla itsensä elättäville ovat erilaiset kilpailut, joihin osallistumalla luovuttaa toisinaan uskomattoman laajat käyttöoikeudet työhönsä. Erityisen paljon tällaisilla säännöillä toimivia kilpailuja näyttää olevan pilapiirrosten alalla. Helsingin Sanomain Säätiö julisti vuonna 2008 pilapiirroskilpailuun, jossa se edellytti kaikkien osallistujien luovuttavan säätiölle "vapaan ja rajoittamattoman käyttöoikeuden julkaisu- ja toteututustavasta riippumatta" pelkästään osallistumalla kilpaan. Tämä on jokaisen kilpailutyön käytön avoin valtakirja säätiölle, joka on yhteydessä maamme johtavaan mediakonserniin. Kuva-alan järjestöt ottivat yhteyttä säätiöön, jonka asiamies täsmensi, että se käyttää piirroksia vain kilpailusta tiedottamiseen. Syksyllä 2009 säätiö järjestää Helsingin Sanomien 120-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kirjoituskilpailun Sanoma Newsin entisille ja nykyisille työntekijöille. Tällä kertaa säännöt sanovat näin: "Helsingin Sanomain Säätiöllä on oikeus julkaista kilpailuun lähetettyjä kirjoituksia ja niiden osia julkaisu- ja näyttelytoiminnassaan, painotuotteissa ja muissa medioissa." Eräs pieni, nyttemmin jo edesmennyt suomalainen elokuvafestivaali laati kilpailunsa säännöt siten, että tekijä luovuttaa kaikkien kilpailuun lähetettyjen elokuvien julkaisu,- levitys- ja edelleenluovutusoikeudet festivaalin takana olevalle yhdistykselle. Tekijälle ei luvattu mitään korvausta tai osuutta myyntituotoista. Kyse ei ollut harrastelijoiden puuhasta, säännöt olivat tekijänoikeuslakia hyvin tuntevan ihmisen laatimat. Huolestuttavinta on se, että tapa alkaa levitä viranomaisten puolelle. EU:n komissiolla oli keväällä 2009 yrittäjyyteen kannustava videokilpailu. Näin sen säännöt: "Osallistuessaan kilpailijat hyväksyvät, että Euroopan komissio voi käyttää videoita omissa tiedotuskampanjoissaan. Euroopan komissiolla on oikeus käyttää, levittää, esittää, muokata ja muuttaa videoita kokonaan tai osittain." Korvauksetta, bien sûr. Tekijän tulee silti vakuuttaa, että hän kantaa kaikki videoon liittyvät tekijänoikeuskiistojen vastuut ja että esiintyjien lupa on saatu. Ennen palkinnon vastaanottamista tekijöiden on allekirjoitettava "kunnian ja omantunnon kautta" vakuutus, etteivät he ole "syyllistyneet ammatillisiin väärinkäytöksiin". Yhden lyhyen mainoselokuvan tilaus maksaisi Unionille kymmeniä tuhansia euroja, tämän ehkä satoja elokuvia keräävän kilpailun suurin palkinto on ruhtinaallinen 3 000 euroa. Huikein paradoksi on kilvan teema: yrittäjyyteen kannustaminen. Komissio kertoo edistävänsä kilvalla yrittäjyyttä ja kehittävänsä yrittäjyyden edellytyksiä. Keinona on viedä av-alan yrittäjiltä korvauksetta heidän ainoa kauppatavaransa, tekijänoikeus. Euroopan journalistiliitto EFJ kirjelmöi asiasta silloiselle komissaari Verheugenille. Hän taas piti vastauksessaan menettelyä esikuvallisena. Verheugenin mukaan se on "win-win situation". Moni tekijä on iloinen, koska hänen elokuvansa saa julkisuutta ja yleisöä. Komissio taas saa halvalla käyttöönsä hyvää aineistoa. Mikä on tarinan opetus? Jos haluat tietää mitä oikeuksia työhösi eri kilpailuissa luovutat, lue sen säännöt ja päätä sitten, haluatko osallistua. 17. Tekijänoikeutta verkossa Tekijänoikeuslaki löytyy kokonaisuudessaan verkosta aina ajantasaisena valtion säädöstietopankista www.finlex.fi . Sivuilta löytyy myös oikeusistuinten ratkaisuja. Tekijänoikeusneuvoston lausunnot löytyvät opetusministeriön sivuilta www.minedu.fi . Samoilla sivuilla on laajasti muutakin tietoa tekijänoikeudesta ja sen kehityksestä. Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset ovat sivuilla www.kko.fi . Tuomioistuinten ratkaisuja löytyy lisää sivuilta www.oikeus.fi . 18. Tekijöistä: Tekstin kirjoittaja Heikki Jokinen on YTM, vapaa toimittaja ja kriitikko. Hän on toiminut muun muassa Suomen sarjakuvaseuran, Suomen Arvostelijain liiton ja Suomen freelance-journalistien puheenjohtajana sekä Sarjakuvantekijät ry:n asiamiehenä. Nyt hän on Suomen Journalistiliiton varapuheenjohtaja. Jonna Kuitunen on sarjakuvantekijä, kuvittaja ja opettaja. Hän bloggaa osoitteessa zombiecakes.sarjakuvablogit.com . Aino Sutinen on sarjakuvantekijä, kuvittaja ja tiedottaja. Hän bloggaa osoitteessa aino.sarjakuvablogit.com . Lue myös Sarjainfo-lehden 2/2012 artikkeli "Internet on tekijänoikeuksien villi vyöhyke myös sarjakuvapiirtäjälle" PDF:nä täältä.

Helsingin sarjakuvafestivaalit kunnioittaa tänä vuonna vanhoja pienlehtiperinteitä ja järjestää teemaan liittyen uudistuneen Taivaallisin pienlehti -kilpailun. Kilpailussa on kolme sarjaa – lapset, nuoret ja avoin sarja. Voittajat julkistetaan festivaalien avajaispäivänä 28.8.2015. Kilpailun deadline on 17.8.2015, jonka jälkeen festivaalien jury tekee töistä esivalinnan ja päätuomarina toimiva Petteri Tikkanen valitsee palkinnonsaajat. Palkinnoista tiedotetaan festivaalisivuilla. hsarjakuvafestivaalit.fi/taivaallisin-pienlehti-2015 Kilpailusarjat: Lapset alle 12-vuotiaat Nuoret 12–16-vuotiaat Yleinen sarja Osallistumisohjeet: Kilpailuun osallistuvien pienlehtien tulee olla tulostettuna tai kopioituna kokoa A5 ja laajuudeltaan 16–40 -sivuisia. Muuten tyyli on vapaa. Pienlehtitaivas 2014 / Kuva: Jussi Pakkanen ( jussip.sarjakuvablogit.com ) Pienlehdet arvioidaan lehtenä, jolloin kokonaisuus on yksittäisiä sarjakuvia ja sisältöjä suuremmassa roolissa. Tulostusvalmiin lehden voi lähettää kilpailuun joko sähköisessä muodossa (esim. pdf, latauslinkki) tai paperisena versiona. Voit siis lähettää myös originaaleja, esimerkiksi lapsi voi piirtää sarjakuvat suoraan valmiiksi taiteltuun A5-kokoiseen pienlehteen. Huom! Jos lähetät lehden latauslinkin kautta, tulee linkin olla voimassa 28.8.2015 asti. Valmiit pienlehdet toimitetaan otsikolla ”Taivaallisin pienlehti 2015” osoitteeseen: kilpailu@sarjakuvaseura.fi tai postitse/ paikan päälle tuotuna osoitteeseen: Taivaallisin pienlehti 2015 Sarjakuvakeskus Hämeentie 150 00560 Helsinki Liitä mukaan myös yhteystietosi ja kerro, mihin kilpailusarjaan osallistut. Lisätietoa: info@sarjakuvafestivaalit.fi Taivaallisin sarjakuvablogi Taivaallisimman pienlehden lisäksi festivaaleilla palkitaan toistamiseen vuoden Taivaallisin sarjakuvablogi. Kilpailuun ei ilmoittauduta erikseen vaan raati valitsee voittajan asiantuntijoiden kokoaman listan perusteella. Meille saa kuitenkin halutessaan vinkata hyviä blogeja osoitteeseen: info@sarjakuvafestivaalit.fi Helsingin sarjakuvafestivaalit Lasipalatsin aukiolla ja muilla tapahtumapaikoilla 28.–30.8. Ilmoittautuminen pienlehtitaivaaseen on auki nyt os. pienlehtitaivas@sarjakuvafestivaalit.fi.