vittupaskamspaska

oon halunut tehdä tästä aiheesta sarjiksen jo ikuisuuden. aihe on sen verran arka, että aloittaminen on aina yhtä vaikeaa ja näköjään nyt aloittaessa aivot tuntuvat menevän heti solmuun. piirsin viimeiset kolme sivua kaksi kertaa, koska ensimmäisistä tuli vain vihaita suttua.  tässä näkyy se, että en jaksa panostaa tälläiseen yhtään enempää. se ei ansaitse sitä. PYYNTÖ!!! kommentteihin. en kaipaa kommentteja tyyliin "ajattele vaan positiivisesti!", "hei hoitokeinot kehittyy koko ajan!!!" tai "hei mun siskon kaiman koiralla on ms ja se pärjää tosi hyvin jee!!!!". käsittelen asiaa omalla tavallani ja en osaa kuvailla miten paljon mua suututtaa ja mua saa suututtaa. en ole vielä valmis hyväksymään tätä. ehkä joskus.