lust

Ei minulla ole mitään selitystä tähän.

Näin on.

Meillä on tällä hetkellä koulussa käynnissä hoidon ja huolenpidon jakso. Tämän yhteydessä me käydään läpi vähän ihmisen anatomiaa, kehontoimintoja ja niihin liittyviä sairauksia. Opetusmateriaaliin kuuluu kaikkea hauskaa, kuten videot missä leikellään vatsalaukkua ja yksityiskohtaisia kuvia aivan älyttömän pahoista haavoista ja muuta kivaa. Ajattelin, että aihe on mulle varmasti helppo, koska olen nuoresta asti altistanut itseäni kaikenlaiselle gore-kauhulle. Ei ole ihan mennyt kuten ajattelin. Minä olen se meidän luokan huonovointinen, joka siristelee silmiään ja päästää kiljahduksia, kun muut tutkiskelevat kylmän rauhallisesti oppimateriaalia. Kaikista ällöin asia tähän mennessä on suoliavanne. Hyi. Yök.

Olen aloittanut viimepäivänä varmaan 5 sarjakuvaa, joista en ole saanut yhtäkään vielä valmiiksi, joten virkistän blogia vanhalla luonnoksella.

Lempiopettajani jää opintovapaalle ja tein kortin mikä sitten annetaan koko luokan kanssa hänelle.

(Tuo ei sitten ole Pedobear-puku vaan Rilakkuma)

Ihan loistavasti! ps. pitäisi lukea parasyte. tykkään tosta naamanjakautumisajutusta.

emt.

Mun toisella kissalla on ongelma.

Kaikenkaikkiaan aika rankka viikonloppu ja alkuviikko muuton, flunssan, kadonneen puhelimen ja näytön sekasorrossa, mutta eiköhän tämä tästä asetu, kun saadaan kamat paikoilleen. On myös jotenkin hienoa huomata, miten paljosta materiaalista sitä on valmis luopumaan tehdäkseen tilaa toiselle. Meillä onkin nyt aika tiivis, mutta sopuisa tunnelma kolmiossa kahden aikuisen ja neljän lapsen kesken.

Aina yhtä virkistävää lukea omia papereitaan.

Joo ei noin. Noin ei kannata tehdä.

Ja jälleen niin virkistävä terapiakäynti.

Ei olisi hyvä.

Niina kosi. Häät olisi 2017, koska laki. Sukua kiinnostaa 666.

Multa leikattiin sappi ja rintakehääni syntyi pillun näköinen arpi. True story.

Niina. Kissoja. Meille tulee sunnuntaina uusi kissa. Mun päässä ei taida liikkua paljoa muuta, kuin Niina ja kissoja ja ehkä liuta stressiä, joten kissat on hyvä.

Ei kommentoitavaa.

1999 tai 2000.

muisto 3 muisto 4 muisto 5

Harrastan matematiikkaa. Se on kivaa.

taas hilpeät terapiat.

Pitkästä aikaa päivitystä. Rakkauskuva ja vähän uudenlaista tekniikkatestailua.

teen omat aakkoset. tämä on kirjaimelle F.

kirjain P.

itseinho, itsetuho... mitä näitä nyt on.

Bee bulimialle.

Hieno sana.

Aaaaaaaaaalkoholismi.

tällä keraa vähän henkilökohtaisempi, suttuisempi, pidempi ja aivan liikaa tekstiä sisältävä päivitys jossa todennäköisesti liikaa avautumista ja epämääräisyyttä. asian vierestä ja toimesta en voi korostaa liikaa sitä, kuinka tärkeää on opettaa lapsille jo pienestä pitäen kunnioittamaan ja kuuntelemaan omia tunteitaan, rajojaan ja toiveitaan. tämä tapahtuu kuuntelemalla ja kunnioittamalla lapsen tunteita, rajoja ja toiveita.

tämä viikko on ollut vähän (tai hyvin) raskas, enkä ole saanut aakkosia edistymään. joten jälleen tälläinen nopea juttu pienellä tunnelatauksella. (tapahtuman muilta osapuolilta lupa julkaisuun.)

palataan taas aakkosiin. D, tai siis (C),D ja E.

tähän väliin taas jotain vähän henkilökohtaisempaa.

O, P, Q, R ja S - Queeroutunut - kosketusta.

uudet kirjaimet ja iii korjattuna.

uusia hilpeitä aakkosia.

oon halunut tehdä tästä aiheesta sarjiksen jo ikuisuuden. aihe on sen verran arka, että aloittaminen on aina yhtä vaikeaa ja näköjään nyt aloittaessa aivot tuntuvat menevän heti solmuun. piirsin viimeiset kolme sivua kaksi kertaa, koska ensimmäisistä tuli vain vihaita suttua. tässä näkyy se, että en jaksa panostaa tälläiseen yhtään enempää. se ei ansaitse sitä. PYYNTÖ!!! kommentteihin. en kaipaa kommentteja tyyliin "ajattele vaan positiivisesti!", "hei hoitokeinot kehittyy koko ajan!!!" tai "hei mun siskon kaiman koiralla on ms ja se pärjää tosi hyvin jee!!!!". käsittelen asiaa omalla tavallani ja en osaa kuvailla miten paljon mua suututtaa ja mua saa suututtaa. en ole vielä valmis hyväksymään tätä. ehkä joskus.

jatkan henkilökohtaisen avautumisen linjalla. tämä on sarjis, mikä mun on pitänyt tehdä jo vuosia, mutta ei ole tuntunut siltä, että taidot riittäisivät. nyt jotenkin, kun on piirrellyt vähän enemmän näitä niin huomaa hahmottavansa paljon paremmin mitä on tekemässä. mulla on todella henkilökohtainen suhde Radioheadin kappaleeseen How to disappear completely (And Never Be Found Again) (joka musta kertoo dissosiaatiosta). mulla on ollut joskus haaveissa, että tekisin siihen musiikkivideon ja tämä olisi ollut se. nyt ehkä kuitenkin realisoin itselleni, että tulen tuskin opettelemaan ikinä niin hyvin animointia, että se olisi mahdollista : D tämä oli jotenkin erityisen terapeuttista tehdä. tai tavallaan aihe mitä on vatvonut jo ikuisuuden vaikka missä terapiassa, mutta sen näkeminen näin jollain tavalla taas antaa uusia tapoja ajatella. nyt kun mä saisin jostakin jonkun taikakertun pureman, minkä avulla kiinnostuisin piirtämään tän puhtaaksi (eli ei ruutupaperille). TRIGGER W - koulukiusaaminen, päihdevanhemmuus, yksinäisyys, traumaattinen lapsuus. loppukevennys: Viljo-kissapehmo löytyy edelleen mun kaapista ja lopuksi vielä se kappale, jos joku ei sitä tiedä, sillä se on hyvä ja pitäisi tietää UuU oh ihana biisi

ah mulla oli pitkästä aikaa sellainen hetki/rento olo, että piirsin ihan vain puhtaasti piirtämisen ilosta ilman mitään ihmeempää ajatusta mihin tarkoitukseen. oli ihan älyttömän virkistävää. tän jälkeen jaksaa taas sarjakuvailla. tää on joku hahmo. sovitaan vaikka, että Xiu. oh ja lopuksi mun furri mitä en ole piirtänyt varmaan ikuisuuteen, mutta nostalgian huumassa doodlasin mun matikan vihkoon. Katrin

rankkaa.

ms ja flunssa ei sovi yhteen, joten käden palautumista (tärinän katoamista) odotellessa vielä jotain höpö höpöä. tekisi kyllä jo mieli palata aakkosten ja muiden pariin. onneksi tää paranee yleensä aika nopsaan. kuori ei ole helppo asia. mulla on ollut ihan tajuttoman iso työ opetella pitämään mun kuoresta. olen viiltänyt sitä, repinyt sitä, hakannut sitä ja antanut ihmisten kohdella sitä kaltoin. projekti alkoi kai joskus aikoinaan taidemallin töistä ja on päätynyt monen syömishäiriön sun muun kautta rakkauteen. olen oikeastaan oppinut rakastamaan kuortani vasta, kun opin ymmärtämään itseäni ja miltä musta sisältä tuntuu. tavallaan nyt jälkikäteen tuntuu tyhmältä miten helvetisti olen käyttänyt aikaa kaiken maailman treeneihin, kuureihin, oksentamiseen ja pitsihärpäkkeisiin, kun lopullinen ratkaisu löytyi kuitenkin jostain ihan muualta. mutta nyt on hyvä.

kyllä se ansaitsee oodin. kiitos ja anteeksi. ja laatu vähän kakka, kun tänne ei näköjään saa postata mitään kuuden megan kuvia :3

ah mun on pitkään tehnyt mieli tehdä tämä ja sain viimeinkin aikaiseksi. asioita, joita mun olisi tarvinnut kuulla, kun painiskelin suurien päätösten ja valintojen edessä. asioita, joita tahtoisin sanoa heille jotka ovat samassa tilanteessa. tää on erityisesti suunnattu perheellisille omaa seksuaali-identiteettiään kyseenalaistaville ihmisille, mutta saa tän muutenkin lukea

aakkosten jatkoa pitkästä aikaa. sain myös laitettua kaikkiin postauksiini avainsanat. hyvä minä!

jeeeee sain aakkoset viimein valmiiksi!!!! oon ihan super iloinen, koska en ole koskaan ennen jaksanut tehdä mitään näin _pitkää_ projektia loppuun. mulle maksimi on aina ollut sellainen komen päivän homma ja sen jälkeen kiinnostus lopahtaa. ehkä alan löytämään sen oman juttuni, kun tekemiseen ei kyllästy. viimeinen kuva tulee kannen sisäpuolelle. nyt pitää tehdä enää kansi ja repia rahaa millä painattaa nämä. jostakin. jotenkin. tosi huisin pirteä taas!!! huraa! jipii!!!666.

uutta sarjista taas! tein luonnoksen tästä jo kolme viikkoa sitten, mutta lupasin itselleni, etten tee tätä ennen, kun aakkoset ovat valmiit. koitin ensimmäistä kertaa tussausta ikuisuuksiin ja täähän sopii tosi kivasti tähän. tää on tällainen hilpee ajatus mikä mulle tuli kerran, kun kävelin kouluun.

ulkona paistaa aurinko ja joka nurkassa on sydämiä, joten miksipä ei pientä hempeilyä?

emt jotain randomia dissosiaatiohöpöhöpöä, kun skypepiirsin ja ei ollut mitään rakentavaa ideaa, tai on ideoita, mutta ei jaksa tehdä mitään järkevää.

ja taas jotain ihan muuta. mulla on pitkäaikainen ystävä, johon tutustuin aikoinaan netissä furry (silloisissa ahntro) merkeissä. mulla oli mun Katrin the Kittie ja hänellä Inhix Io. piirsin silloin meistä paljon yhteiskuvia ja jotenkin mulle iski inspis tehdä päivitetty versio vanhojen ei välttis niin hyvien aikojen kunniaksi. en oo yhtään varma muistisko Inhixin värit edes oikein, mutta hei. kissa ja hyeena. Lion King 4 evah. paitsi, että Katrin olisi nykyään James. James the Kittie.

hei!!! oon ollut ihan superepäaktiivinen bloggaaja, koska oon ollut reipas Kimmo ja tehnyt kaikkea kivaa Tampere Kupliin Pienlehtimarssiin!!! hyvä minä! niin aikaansaava! (köh) multa tulee sinne myyntiin mun Älbhäpez-zine ja lisäksi myös tuollainen pieni ihan omin kätösin väkerretty pikku-zine nimeltään "TÄMÄ VOI OLLA SINUN ELÄMÄSI!" - asiaan perehtynyt saattaa huomata pientä yhtäläisyyttä yhden traktaatin kanssa. sitten tulee kaikkea muutakin kivaa, niinku tarroja ja sitten Niina on askarrellut ihan tajuttoman hienoja kissa- ja vulvapenaaleja ja helmisimpukka- ja kissariipuksia. onneks toi osaa. mä en. mulla on nyt käytössä tollanen vulvapenaali ja se on ihan best. tulkaa moikkaamaan! lupaan olla tosi kiusaantunut, pihalla ja virnistellä hermostuneesti.

pientä sneak peekiä. tein joskus kahdeksan vuotta sitten luonnoksen kässäristä, joka tuntui musta kivalta tehdä. mä en kuitenkaan koskaan saanut aloitettua sitä, eikä mulla olisi varmaan riittänyt osaaminenkaan. jotenkin toi tarina on kuitenkin jäänyt elämään mieleen ja toisinaan paperille ja ajattelin nyt haastaa itseni sen toteutukseen nettisarjiksen muodossa. tällä hetkellä viimeistelen hahmoja ja luonnostelen ekoja sivuja. tavoitteena olisi aloittaa keväällä/alkukesästä. tää tulee olemaan mulle ihan tosi uus juttu, koska en ole koskaan tehnyt mitään fiktiivistä pitkää tarinaa ja lähinnä näin alkuun tuntuu siltä, että mahtaakohan tästä tulla mitään. se jää nähtäväksi. oon ainakin aika täpinöissäni tästä. ja kun sen aika tulee, niin pystytän sarjikselle oman sivun ja jatkan täällä tätä enemmän henkilökohtaisa avautumista, mikä on mulle se mieluisin työskentelymuoto ja ihana iloinen henkireikä. tässä kuitenkin Erika, Utopia ja Sinisen Unen päähahmo. Erika on 17 v. tyyppi Halikosta, joka asuu äitinsä ja tämän puolison kanssa. tarina tulee pääasiassa käsittelemään henkistä huumausaineriippuvuutta fiktiiviseen psykedeelityyppiseen huumeeseen nimeltään Sininen Uni ja sitä miten se sekoittaa Erikan todellisuudentajun ja sitä kautta paljon muutakin. tarinassa sivuutetaan myös masennusta, perheväkivaltaa, hankalia perhesuhteita, ystävyyttä, ihastumista, oman transidentiteetin kehitystä ja kaikkea muuta. tarina tulee olemaan melko raskasta draamaa surrealistisella mausteella ja sijoittuu nykyaikaan, vaikka Halikkoahan ei ole enää olemassa. Sininen Uni otetaan ennen nukkumaan menoa ja vaivuttaa käyttäjänsä n. 8 tuntia kestävään uneen. unen aikana kokee hyvin todellisen tuntuisia unia, joissa on mahdollisuus aloittaa elämä toisessa todellisuudessa. toisin sanoen sellaisessa todellisuudessa, jota juuri sillä hetkellä kaipaisi.

jes eli tosiaan, kuten on varmaan käynyt selväksi, olin tampere kupliissa myymässä mun pienlehteä ja kaikkea muuta kivaa, sekä RIKKI-paneelissa. tää oli mun eka taidekujailukerta ja oli ihan tajuttoman jännää ja monella tapaa yllättävää. etenkin se miten rankkaa toi oikeesti on! ja samalla vielä yllättävempää, että jotkut ihan oikeesti _oikeesti_ aikuisten oikeesti lukee mun blogia ja vielä haluaa ostaa mun zinejä. ihan älytön kiitos siitä

no joo okei ei tyvisolusyöpä _oikeesti_ niin paha oo, mutta atm mä oon joksenkin kyllästänyt tähän "ikuisesti sairas ja ei ikinä parane" -skeneen -____-;;;;;

okei tämä on aika random, koska tein tän puhtaasti harjoitellakseni tussien käyttöä. joten tadaa, eka tussisarjis. oikeesti oon aika fiilareissa tusseista ja näen atm joka yö unta niistä. jotenkin tosi ihana työkalu. sarjis kai yrittää kertoa siitä, miten yhteiskunnan asettamat odotukset erilaisille suhdemuodoille ei aina käytännössä toteudu ja miten se on ok ja koko luokittelu tuntuu välillä aika turhalta. tai sen nimeäminen millaisessa ihmissuhteessa ollaan ja sen määrittäminen sen mukaan. rakkaus on rakkautta ja mä olen sellainen rakkauspallo, että rakastan ihmisiä ihan tajuttoman helposti ja välitän todella. ja jotenkin pidän siitä fiiliksestä, missä elän. että saan rakastaa, mutta rakkaus ei ole yhtä kuin omistaminen tai vaatimus toisen vastarakkautta kohtaan. nautin omista vaaleanpunaisista tunteistani ilman mitään odotuksia ja jotenkin se luo mulle turvaa. introvertti rakkauspallo.

mulla on jonkun aikaa pyörinyt tälläisiä pörröisiä tiedostavia queerihtavia läheisyyskuvia ja ajattelin, että nämä voisi olla sellainen kevyt pörröinen juttu mitä annan itseni tehdä vähän tasapainoottaakseni kaikkea ahdistusmeininkiä. sellaisia rakkauskuvia, joissa otetaan toinen huomioon tavalla mitä ehkä harvemmin esitetään valtamediassa. semmoisia turvallisia. tosi hyvän mielen juttuja. ollaan vähän vieraalla maaperällä. iik.

vielä näitä. tässä tätä tehdessäni mietin, että miksi jotenkin saan niin paljon tyydytystä näiden tekemisestä ja syvällisen (hoh hoh) itsetutkiskelun jälkeen ymmärin, että piirrän tilanteita jotka on mulle vaikeita ja sellaisia hattaraisia kuvia niistä. mulla on ollut todella suuria vaikeusia sanoa ei. oon pakottanut itseäni epämukavuusalueelle erittäin paljon. kieltäytyminen ja omien rajojen luominen on asia mitä harjoittelen parhaillaan ja aika tuoreena asiana. se on varmaan tärkeimpiä työstöjä, mitä olen aikoihin tehnyt. edelleen rajojen asettamisen jälkeen mulle iskee hirvittävä morkkis/paniikki ja tulkitsen kaikki mun ympärillä olevat pettyneiksi. nykyään tiedostan, että kyseessä on a) mun oma tulkinta ja b) joskus ihmiset pettyvät, mutta se ei ole vaarallista. tässä on vielä huimasti opittavaa, mutta baby steps ja silleen. jostain syystä näiden tekeminen tuntuu sata kertaa henkilökohtaisemmalta ja vaikeammalta kuin niiden mun normi tunneoksennusten. mikä on mielenkiintoista. ja alla tollainen luonnoskirjan tussiharjoitus kasaantumisesta :3

tein mun kissoille kyselyn Jeesuksesta o)_______(o äwäwäwäwäwäwäwäwäwäwäwäwäwäwäwäwäwäwä

lisää tussailua ja tussiharjoittelua. hitsin skanneri syö aina ihan hulluna sävyjä ja sitten joutuu käyttämään jonku tunnin siihen, että saa värit edes sinne päin mitä ne oikeesti on. tarviin uuden skannerin. skannerisuosituksia otetaan vastaan. mulla siis tollanen 70e skanneri/kopiokone/tulostin. hyvin halpa. aika kakka. muutta. tässä joku kliseinen queer as in höpöhöpö bling bling **

mulla on ollut vähän pää täynnä tyhjää ja tajusin, etten ole tehnyt vielä kertaakaan tätä "kysy multa jotain" -juttua. ihan kaikkee saa kysyä, ihan kaikkeen en lupaa vastata, mutta vastaan kaikkeen mihin jaksan ja ehdin todennäköisesti paskalla jäljellä sarjismuodossa :3 feel free. saa rohkeasti kysyä aika henkilökohtaisiakin. vastaan sitten sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. ja tässä tussiharjoittelu tähän lopuksi. mä jotenkin tykkään tästä hahmosta. pitäis varmaan keksiä sille nimi :3

eka kysymys ja vastaus. kysyjänä Surkea. tää oli oikeastaan aika kiva kysymys, koska en ole ikinä hirveesti ajatellut asiaa. siis mikä muumiotus olisin. kysymykset ei ole ihan alkuperäisessä muodossa, koska piirsin tän spontaanisti ilman nettiä, enkä päässyt tarkistamaan ihan sanasta sanaan miten se meni. ja toisen kysymyksen ansiosta puhetta aiheesta, minkä jätän yleensä täysin blogin ulkopuolelle. kysykää hei jotain lisää. tää oli kivaa. virkistävää tehdä välillä jotain ihan muuta ^_^

Jeldenin kysymykset - miten kuvailisit sun vaate-/laittautumistyyliä? mikä on sun lempiherkku? Jeldenilla oli myös lisää ja vastailen niihin seuraavan postauksen yhteydessä, koska yhdistän ne pariin muuhun kyssäriin :3 kauheen vaikea muuten selostaa omaa tyyliä, kun en hirveesti ajattele asiaa. silleen tungen päälle kaikkee hienoo *bling bling glitteriä ja yksisarvisia* tai siis mun mielestä hienoo. en ole edes ajatellut asiaa. mun tyyli on silleen Kimmo UuU

uudet kyssärit ja vastaukset. be prepared, taisin rikkoo just mun paskajälkiennätyksen, mutta hei tässä on mukana kasa kuvia mun elämän varrelta. paljon. oh lord. kaduttaa jo etukäteen. puuuuh. puuuuuuuuuuuh.

jälleen tussitreeniä. oon onnistunut käyttämään ja kaksi tussia loppuun, joten enköhän ole officially in love markereihin

on pitänyt kiirettä, tai siis olen epätoivoisesti yrittänyt selvitä dediksistä, mutta nyt vähän vastauksia Saicun ja yhteen Kuumutantin kysymykseen :3 ja jeij harmaa tussi Minkä yliluonnollisen taidon valitsisit, jos olisi mahdollista valita vain yksi? Miksi juuri kyseinen taito? - Saiccu Mikä sai sut aloittamaan sarjakuvablogin? - Kuumutantti lisää vastauksia taas pian :3

hei hei tosi TMI ja vanha juttu ja kaikkee, mutta hei hei tosi tärkee juttu. olkaa helliä ja miettikää sanojanne

vaihdetaan pää.

oon aina tykännyt lupiineista

kesä ja kukat taitaakin muttua ihan sarjaksi, koska suomen luonnonkukat on vaan niin tajuttoman ihania. ja kesällä kukkia tulee ihailtua, kun talven kylmässä sen aina unohtaa.

uusi kukka. siankärsämö. syyskuussa kukista ilmestyy zine! yritän parhaani mukaan saada sen valmiiksi Helsingin sarjakuvafestivaaleille :3 vähän tekee tiukkaa, mutta jos ei mitään ihmeempiä käsien putoamisia satu, niin ehdin hyvin! zine käsittelee läheisyyttä, etäisyyttä, lihallisuutta ja kosketusta suomalaisten kukkien kautta. en osaa vielä sanoa tuleeko tätä nyt k12 vai k18 -matskua, mutta tässähän tämä hissukseen kehittyy.

ruusu. tämä taitaa olla viimeinen ei myrkyllinen kukka, jonka julkaisen Kukinnot -zinestä mun blogiin. ainakin ennen julkaisua. seuraavaksi siis luvassa jotain myrkyllistä. hitsi olen kyllä ollut varsin ahkera piirteliä tämän kanssa. olen koko viikon tehnyt sellaista seitsemän tunnin piirrospivää, että saisin hommat ajoissa painoon. ja tainnut rikkoa oman tuottoisuusennätykseni. mulla on vähän sellainen kutina, että tän zinen valmistuttua en varmaan piirrä kuukauteen mitään.

kukinnot-zinen kaikki myrkkykasvit ovat valmiita ja sen kunniaksi lumimarja.

huraa! Kukinnot -zine on viimein valmis!!! tiedosto lähtee tänään painoon! jännittää ihan hurjasti miten värit toistuu!!! saako vielä lisätä huutomerkkejä?!!!!!!!!!!!!! ja mulle tuli uudet käyntikortit!!!!! !!!! !!!!!! joten tässä viimeiset julkiset kukinnot ja loput on sitten nähtävissä zinen sisältä :3

ah Kukinnot -zine painossa, joten viimein aikaa päästä testaamaan uutta piirtonäyttöä! tein Rikkinäisen mielen kuvat -antologiaan sarjakuvan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. tämä ei ole se, vaan tämä on mun ensimmäinen versio (Babyblacks), joka ei päässyt antologiaan. antologiaan kaivattiin informatiivisempaa kerrontaa ja tämän luonnos jäi laatikon pohjalle odottamaan, että mulla olisi aikaa tehdä se valmiiksi. tämä kertoo myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta ehkä vähän abstraktimmin ja raaemmin. piirsin ekan luonnoksen tästä, kun mun toinen lapsi oli vauva ja mulla oli mun toinen synnytyksen jälkeinen masennus. muuten ihan off topic mainos. Rikkinäise mielen kuvat -antologia julkaistaan ensi perjantaina 1.9! siellä on paljon kiinnostavia juttuja, joten kannattaa tsekata ^_^ http://www.rikkiproject.com/Rikkinaisen-mielen-kuvat (mun piirtonäyttö on ihana

Noniin! Eli kuten olen kovin monessa paikassa huudellut, mut löytää Zine Festiltä, joka pidetään Helsingin Sarjakuvafestivaalien yhteydessä ( http://sarjakuvafestivaalit.fi/helsinki-zine-fest/ ) myymässä monenlaista mm. mun uutta ooooooooooh! Kukinnot käy läpi ihastumisen ja rakastumisen tunteita Suomessa kasvavien kukkien välityksellä aina tuoksuvista Syreeneistä myrkylliseen Risiiniin. Jälleen kerran aika K-18 matskua, eikä välttämättä mistään pirteimmästä päästä tämäkään, mutta on ainakin kukkia! Kukat on nättejä ja kaikkea. Lisäksi mut löytää kahdesta paneelista: Lauantaina 14:00-15:30 Rikkinäisen mielen kuvat – Mielenterveysongelmaisten tekemää sarjakuvaa Sunnuntaina 12:00-13:30 Suoraan sanottua – sarjakuvabloggausta sukupuolivähemmistöiltä Mainostaisin myös, että huomenna 1.9 julkaistaan Rikkinäisen mielen kuvat -antologia! Julkkarit ovat Kolo-kahvilassa Helsingin Kalliossa klo. 18 - 22. Antologiasta löytyy mun sarjakuva, joka kertoo synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja kannet ovat myös mun kädenjälkeä. Lisäksi antologiasta löytyy ihan huima määrä loistavia sarjakuvataiteilijoita ja heidän kertomuksiaan. Kannattaa tsekata! http://www.rikkiproject.com/Rikkinaisen-mielen-kuvat Lisäksi mun pöydältä löytyy taas kaikkea kivaa penaaleista kortteihin ja tarroihin ja tietenkin Älbäpez ja Tämä Voi Olla Sinun Elämäsi! -zinejä. Tulkaa moikkaamaan! Oon tosi kiva! Oon myös kasvosokea, eli jos vaikutan vähänkään hämmentyneeltä, niin kannattaa vähän virkistää mun muistia! Ei johdu teistä vaan ihan oikeesti en tunnista edes mun äitiä jos se tulee yllättäen kadulla vastaan. Sad. Lisäksi mulla on ollut maailman kovin flunssa, joten saatan olla vähän tokkurainen, mutta tulkaa edes pitämään mua hereillä! Ta ta!

ms-tauti pelottaa ja on aivan liian ajankohtainen tällä hetkellä. pahenemisvaihe iski tällä viikolla päälle. toivottavasti se menee pian ohi. pahoittelut aika suorasta ja ehkä vähän omaa avustettavaa tulevaisuutta mustamaalaavasta tekstistä. tarkoitus ei ole missään nimessä väheksyä ketään, joilla on minua pelottavia haasteita, vaan käsittelen omia pelkojani liittyen kaikkiin mahdollisiin muutoksiin minussa ja kehossani. tiedän, että se ei tee minusta vähemmän arvokasta, mutta se pelottaa. ihan helvetisti. ainakin juuri tällä hetkellä.

jotain tosi randomia. älkää kysykö. en tiedä. testailen miten piirtäminen sujuu näillä silmillä ilman luonnostelua.

pitkästä aikaa aikaa päivittää blogia! asiaa olisi sydämellä vaikka miten, mutta aloitetaan nyt tällä. tapahtuu ja on asioita.

eat it.

tässä tämän hetken kuulumisia! on taphtunut ihan hirveesti kaikkea ja jotenkin tämä kaikki herättää monenlaisia tunteita. oon myös monta kertaa haaveillut piirtäväni mun kodin lähellä olevan ylikulkusillan ja sain sen viimein tähän. sen alla on jotenkin nätti tie.

things.

Suden hetki -blogissa oli postaus ekoista kerroista ja innostuin itsekin aiheesta ( http://saiccu.sarjakuvablogit.com/2018/01/16/ekoja-kertoja/ ). tällä hetkellä on sellainen olo, että tekee mieli tehdä jotain kevyempää ja jotain vähän erilaista mitä yleensä. luulen, että tää aihealue on ihan hyvä siihen. lisäksi koitan nyt viimein ottaa tavoitteeksi, että postaisin joka maanantai. mulla kuitenkin syntyisi tasaisesti juttuja, mutta olen huono postaamaan niitä tasaisesti. koitetaanpa miten se onnistuu. olisi varmaan ihan hyvä opetella siihenkin. mutta niin. ensimmäinen kerta, kun näin. olin Halikon ala-asteen pihalla katselemassa pilviä ja näin kaiken.

ensimmäinen kerta. en sittenkään kerro mitä. mutta se näytti ja tuoksui tältä. oon myös viimeaikoina innostunut taas panostamaan mun luonnoskirjoihin ja yleisesti erilaisten piirrostekniikoiden testailuun/harjoitteluun ja osasta on tullut niin kivoja, että voisin postata tänne :3

mun myöhäinen osallistuminen tähän. ensin en jaksanut ja sitten meinasi unohtua, mutta nyt iski inspis!

tän viikon postaus. enemmän päiväkirjaa ja erilaisten nähtyjen ja koettujen asioiden muistelua eiliseltä.

tän viikon nopee päiväkirjamerkintä. tiivistänee kaiken tärkeän.

erehdyin luulemaan, että voin katsoa vanhoja valokuvia ja videoita. en voi.

kun kerran viime keväänä aloin käymään läpi suomalaisia kukkia niin tänä keväänä ja kesänä aion kiinnittää huomioni lintuihin. näistä kokoan toivon mukan zinen Helsingin Sarjakuvafestivaalien Zine Festiin, jos vain jaksut antavat myöden (ja saan pöydän). tämä on harmaalokki.

oon joutunut olemaan enemmän tekemisissä mun esikoisen isän kanssa kuin mitä tahtoisin tänä vuonna. tähän saakka on kuitenkin mennyt ihan hyvin, mutta muutama pieni tapahtuma ja hänen hiljainen passiivisagressiivisuus on nostanut vanhoja pelkoja ja pelkotiloja taas esiin. tämä on päiväkirjamerkintä tältä päivältä. salasanaa ei saa jakaa, koska en tahdo, että hänen sukunsa edes vahingossa näkee tätä. enkuksi koska. en tiedä? helpompi pysyä etäällä. sisältövaroitus - väkivallan uhka ja pelko, perhe-/parisuhdeväkivalta, pelko väkivaltaisesta transfobiasta trigger warning - lainattuja lauseita parisuhdeväkivallasta ja vähemmistöihin suunnatusta vihasta