En tainnut aiemmin mainitakaan että vaimoni oli niin ystävällinen että väritti kirjan kannet. Akvarellit ovat hänelle tutumpi väline ja jostain syystä halusin nimenomaan vesivärikannet. Väritys on tehty valopöydällä eri paperille kuin itse piirustus. Kukkaketo onnistui välittömästi mutta henkilöhahmoista pyysin pari lisäversiota. Tietokoneella sitten kikkailin kaiken kasaan. Lopputulos on nähtävissä muutama postaus aiemmin.
Laitetaan tähän samaan postaukseen vielä kirjankansi jota käytin omani mallina.
Alkukesäisen Marimekko-skandaalin jälkeen on jännittävä paljastaa että käytän kansia tehdessä usein vanhoja pulp-kirjoja inspiraation lähteenä. Toivottavasti mun maine (tsihih) piirtäjänä ei nyt ryvety täysin.
Koska sarjakuvani kertoo ihmissuhteista, oli luonnollista googletella malliksi rakkausromskuja. On ällistyttävää miten monissa noista on ollut Fabio mallina ja miten usein asetelma on juuri vastaavanlainen kuin tässä; mies on ikään kuin kumartuneena naisen ylle ja nainen kurkottaa ylöspäin kaula ja huulet pitkällä. Taustalla saattaa myös olla villihevosia. Sen mä jätin omastani pois.
On vaikea sanoa miten päädyin juuri tähän lopputulokseen. Mulla oli alunperin ajatuksena tehdä kannesta paljon ilakoivampi Yotsuba&:n (suuren suosikkini) ja muutaman muun mangapokkarin tyyliin mutta dramaattisempi lähestymistapa tuntui lopulta paremmalta. Kohtalaisen nopeasti nurkan takaa ilmaantunut deadline pakotti myös oikomaan muutamia mutkia.
Kiintoisana (?) yksityiskohtana voisin vielä mainita että Hiskin ja Nellin romanssi sijoittuu itse sarjakuvassa talvisiin maisemiin, ainoastaan kansikuvassa ollaan kesäisemmissä tunnelmissa.
