hiski

Minä olen Kaltsu Kallio, järvenpääläinen sarjakuvataiteilija ja tuossa yläpuolella ovat Hiski ja Nelli, vuoden loppupuoliskolla ilmestyvän sarjakuvakirjani päähenkilöt. Tulen tässä blogissa kertoilemaan tämän sarjakuvan tekemisestä, sen taustoista ja luultavasti jotain itsestänikin. Tervetuloa seuraamaan.

Täysipainoisemman työskentelyn mahdollistava apurahapäätös pätkähti juuri postilaatikkoon. Huhhuh. Nyt uskaltaa jo luvata että kirja valmistuu syksyksi.

Nämä tuli postattua viime viikolla Facebookiin joten laitetaanpa tännekin. Piirtämisen aloittaminen ekoilta sivuilta ei ottanut luonnistuakseen joten siirryin suosiolla sivulle 21. Kuvat suurenevat klikkaamalla: Kokeilin hiukan myös väritellä tuota ekaa ruutua. Kirjasta tulee mitä todennäköisimmin kaksivärinen.

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, piirtämisen aloittaminen oli minulle kohtalaisen vaikeaa. 51-sivuinen kuvakäsikirjoitus valmistui jo tammikussa mutta piirtelyn kanssa olen päässyt vauhtiin vasta nyt, kahden viikon lomani (ihan piirtämistä varten otetun) aikana. Piirsin kyllä jo apurahahakemustani varten kaksi sivua mutten ollut niihin kauhean tyytyväinen. En halunnut jatkaa samalla linjalla mutta toisaalta tuntui ylivoimaisen ärsyttävältä ja raskaalta piirtää samat sivut uusiksi. Työskentelyn aloittaminen ihan toisesta kohtaa albumia osoittautui tosiaan toimivaksi kikaksi ja nyt minulla onkin jo sivut 21-26 sekä 1-4 piirrettynä. Ohessa sivusta 2 sekä vanha että uusi versio. Voitte itse arvioida olenko tuskaillut suotta. Ensimmäisenä vanha, väritetty versio ja sitten uusi, vielä värittämättömänä. Nellin ulkonäkö on matkan varrella hiukan muuttunut ja kuten ehkä huomasitte, tykkään loppujen lopuksi enemmän staattisesta kuvakulmasta kuin edestakaisin pomppivasta kamerasta. Se jotenkin selkeyttää sivukokonaisuutta ja tukee mun mielestä paremmin kerrontaa, jonka yritän pitää mahdollisimman pelkistettynä. Tuo paremmin ilmeet ja muut vivahteet esiin ja ja... tai sitten mä en vain osaa käyttää sitä *#@"&! kameraa.

Käsikirjoitus lähes kokonaisuudessaan seinällä. Yksi arkki unohtui työpöydälle valokuvaa otettaessa. Vähän tarkempaa näytettä. Sivu 2 luonnoskirjasta skannattuna. Tukan värjäys jäi pois. Nellin piti alun perin olla todella todella puhelias ja kaikenlaiset jaarittelut tukan värjäyksistä piti tuoda tätä seikkaa esiin mutten oikeastaan saanut hyperaktiivisuutta tunkemaan ruuduista ulos enkä loppujen lopuksi nähnyt asiaa korostettavan arvoiseksi. Päätin pidättäytyä suoraviivaisemmassa ilmaisussa. Vielä toinen esimerkki siitä miten tarina vielä piirtämisvaiheessa saattaa muokkaantua. Juri Jänttinen muuttui nimettömäksi eikä enää halua nuolla pillua.

Olen todella laiska tekemään luonnoksia tai minkäänlaisia hahmosuunnitelmia. Lähden yleensä vain piirtämään itse sarjakuvaa ja hahmojen ominaispiirteet selkiytyvät tehdessä tai jäävät selkiytymättä. Hiskistä ja Nellistäkin löytyy oikeastaan vain pari hassua luonnosta. Nellin esikuvana toimi alunperin Nekku-niminen kissamme. Nekku on hiukan yliaktiivinen ja monissa asioissa pakkomielteinen katti jonka siirtäminen ihmishahmoksi vaikutti kerrassaan herkulliselta ajatukselta. Nelli kuitenkin "normalisoitui" jonkin verran lopullista käsikirjoitusta vääntäessä. En olisi saanut haluamaani tarinaa kasattua jos Nelli olisi luonteeltaan yhtään nykyistä räiskyvämpi. Hiski on pysynyt aikalailla samannäköisenä ekasta luonnoksesta lähtien. Ainoastaan korvakorut ja tatuoinnit ovat jääneet pois. Lähinnä kai sen takia että niitä on pieneen kokoon hankala piirrellä. Tuo kolmas hahmo on minulle hiukan arvoitus. Joko se on Hiskin bändikaveri tai sitten Nellin entinen poikaystävä. Oon tehny luonnoksen siinä vaiheessa kun tarina on ollut vielä todella raakileena mun päässä. Kyseinen henkilö oli siinä vaiheessa varmaan oleellisemmassa osassa mutta lopullisessa tarinassa keskitytään lähinnä Hiskiin ja Nelliin muiden jäädessä selkeämmin statisteiksi. Tässä luonnoksessa Nelli hioutui lopulliseen muotoonsa. Lievä kulmikkuus kasvoissa tosin on sarjakuvassa vähentynyt.

Tykkään nimetä sarjakuvahahmojani tuttujen kotieläinten mukaan. Hiskikin oli aluksi ristitty vaimon serkun kissan mukaan Kemppaiseksi, kunnes minulle paljastui että kyseinen katti on saanut nimensä Klamydian biisistä. Nimivalinta ei tuntunutkaan enää niin omintakeiselta tai hohdokkaalta. Yllättävästä käänteestä hätääntyneenä kyselin irkissä #pingstate.nu-kanavalla ideoita uudeksi nimeksi ja yksi ehdotuksista (kiitos kelpo!) oli Hiski. Se vaikutti varsin mainiolta nimeltä rokkibändin basistille ja suorastaan täydelliseltä heti kun hitaat aivoni tajusivat että kaverillani Hentulla on samanniminen kissa. Mikä hämmentävintä, sain juuri kuulla että Hentun toinen kissa Lursa on alkuperäiseltä nimeltään Nelli. Oheisessa potretissa moninkertainen isoäiti(!) Hiski.

Sarjakuvan avausruutu haki muotoaan tällä tavalla.

Olen äärettömän kateellinen kaikille joille piirtäminen on helppoa. Näin minulta syntyy ruutu jossa tyttö istuu elokuvateatterin aulassa.

Muutamasta tärkeämmästä sivuhahmosta pikaiset luonnokset. Rillipäinen kaveri näyttää lopulta tältä.

Kyllä kai jokaisessa ihmissuhdesarjakuvassa pitää hiukan PORNOA olla?

"Ei ole merkitystä sillä kertooko sarjakuva maidon happanemisesta, merkitystä on sillä miksi maito happanee. Mikä on tarinan teema? Happaneeko se esimerkiksi siksi, että hahmot ovat kyvyttömiä hallitsemaan omaa elämäänsä? Happaneva maito on siis vain symboli, seuraus, ei syy. Siinä tulee mukaan tarinan rakenne ja muoto eli miten ." - Doc Lomapäivä, kvaak.fi

Minulla oli viime viikon tavoitteena päästä piirustusurakan puoleen väliin mutten aivan onnistunut. Muutama nätti sivu tuli kuitenki piirrettyä ja olen päässyt sellaiseen rytmiin että melkein joka päivä syntyy jotain. Ihan tyytyväinen pitää olla. Ohessa luonnoskirjani välistä löytyvä "sivukartta" johon olen merkkaillut punaisella valmistuneet sivut.

Tarkoituksenani oli piirtää tunnelmallinen ruutu jossa Kaapoksi ristimäni henkilö piirtyy tähtitaivasta vasten. Luonnostelin allaolevan kuvan ja vaikka se nyt tuntuu ihan selkeältä, minulta meni tosi pitkä aika tajuta että olin piirtänyt Kaapon lintuperspektiivistä ja taustalla kuuluisi taivaan sijasta näkyä maata. Aivoni olivat matkan varrella nyrjähtää mutta onnistuin kuin onnistuinkin lopulta piirtämän kuvan sammakkoperspektiivistä.

Nyt alkoi meikäläisellä kuuden viikon loma ja viimeinen rutistus tämän sarjakuvan parissa. Ei tämä ihan juhlaa ole mutta silti hymyilyttää.

Kysäisin ohimennen kavereiltani Facebookissa, mitä he haluaisivat nähdä tulevassa sarjakuva-albumissani. Ensimmäinen toive oli helppo toteuttaa. Jarmo toivoi näkevänsä keskenään pussailevia tyttöjä ja tämä sopikin tarinaani (silloin vielä hiukan keskeneräiseen) kuin nakutettuna.

Milla toivoi dinosauruksilla ratsastusta, mikä olikin kertaheitolla haastavampi asia kohtuurealistiseen ihmissuhdetarinaan ympättäväksi. Mietin aluksi että dinosauruksella olisi ratsasteltu jossain taustalla, kerrostalojen välissä, mutta loppujen lopuksi päädyin tällaiseen ratkaisuun. On muuten mukavaa kun on toinenkin piirtäjä perheessä. Jouduin tuohon keinu-dinoon kysymään vaimoltani Jupulta luonnosteluapua kun en millään osannut sitä itse piirtää. Ohessa mun ekoja suherruksia ja lopuksi Jupun piirtämät dinosaurukset.

Wallu toivoi villiä länttä ja itää. En ole varma mitä villillä idällä tarkoitetaan (venäjän mafiaa?) mutta villi länsi sai ensimmäisenä ajattelemaan riehakkaita saluunatappeluja. Ajattelinki aluksi lisätä muutaman cowboyn tappelemaan jonkun baarikohtauksen taustalle mutta koska olen ollut hyvin laiska piirtämisen kanssa, taustani ovat parhammillaankin melko viitteellisiä enkä uskonut saavani luontevasti lisättyä yhteenkään kohtaukseen mitään niin erottuvaa. Lopullinen ratkaisu on hiukan halpa mutta ruudusta tuli kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Laitetaan Jarmo, Milla ja Wallu teille alpparit tulemaan (heti kun valmistuvat) ja neljännen saa se joka ensimmäisenä tunnistaa elokuvan tai näyttelijän. Kun elokuva jo selvisi niin laitetaanpa tähän vielä tuo Huuliharppukostajan loistava avauskohtaus: http://www.youtube.com/watch?v=VDUbBMe1Nbg

Ajattelin tällä kertaa kertoa tarkemmin työskentelytavoistani. Kaikki alkaa luonnollisesti luonnostelusta. Mulla on printattuna valmiita ruutupohjia mikä helpottaa hiukan itse työskentelyä että valkoisen paperin kammoa. Käytän luonnostelemiseen ruudun haastavuuden ja vähän mielialanki mukaan joko lyikkäriä tai huopakynää. Piirrän sivut puhtaaksi valopöydällä niin välineellä ei tässä vaiheessa ole niin väliä. Työstettävä sivu on sinänsä helppo että siihen tulee kolme kuvaa täysin samasta kuvakulmasta. Kuten aiemminkin olen kertonut, tykkään tietystä pysyvyydestä ruutujen välillä. Huonekalut on luonnosteltu vain yhteen ruutuun sillä piirrän ne valopöydällä kaikkiin tarvittaviin ruutuihin samasta kuvasta. Voisin periaatteessa vain kopioida koneella huonekalut mutta jonkinlaisen elävyyden nimissä kuitenkin piirrän ne tussausvaiheessa kaikkiin ruutuihin erikseen. Mikäli teen tussatessa virheitä tai muuten vain haluan piirtää jotain uusiksi, teen sen paperin reunaan ja paikkailen lopuksi tietokoneella. Välillä uusiksi piirtäminen äityy niin älyttömiin mittoihin että joudun merkitsemään nuolella mikä kaikista versioista loppujen lopuksi olikaan se mitä piti skannauksen jälkeen käyttää. Kukaan ulkopuolinen ei välttämättä huomaa versioissa minkäänlaista eroa, nukutun yön jälkeen en välttämättä itsekään... :D Ton yhden ruudun piirsinkin jo viime viikolla. Lopuksi väritän sivun muutamalla eri harmaansävyllä ja rasteroin sävyt yhdeksi väriksi. En tiedä alentaako se painattamisen hintaa nykyisinä digitaaliaikoina laisinkaan mutta tykkään lopputuloksesta enemmän. Ai haluatteko vielä giffi-animaation koko prosessista? Ai ettekö? Tässä sellainen joka tapauksessa tulee. Varokaa subliminaaleja viestejä.

Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä. Tämä sivusto ja koko albumiprojektini ovat nukkuneet Ruususen unta hiukan pidempään. Kolme päivää viimeisimmän päivityksen jälkeen perheesemme syntyi tyttölapsi joka sydämeni lisäksi vei kaiken vapaa-aikani. Nyt on kuitenkin aika herättää projekti taas henkiin. Ohessa juuri piirtämäni, ensimmäinen ruutu 19 kuukauteen. Ei yksi ruutu vielä paljoa ole, mutta se on alku. Tällaiselta muuten näyttää mun työpöytä. On vielä aika siisti kun on upouusi työhuone.

Pakko välillä vähä skannailla ja bloggailla kun menee hermot tuon ruusupuskan kanssa. Pitänee hiukan pelkistää sitä.

Kirjallani on nyt nimi, julkaisija, virallinen ilmestymisajankohta ja ISBN-numero. Kannetkin ovat aikalailla valmiina. Ohessa kustantajan syysesitteestä napsittua informaatiota. Kun vauhdikas Nelli päättää iskeä hevibändissä bassoa soittavan Hiskin, hän ei arvaa minkälaiseen liemeen on lusikkaansa laittamassa. Kenenkäs tyttöjä kertoo lempeän humoristisella otteella kahden ihmisen suhteesta ja rakastamisen vaikeudesta. Seurustelun eri vaiheet, ensihuuman jälkeinen arki ja mahdollinen yhteinen tulevaisuus ovat tuokiokohtauksiin perustuvien sarjan teemoja. Kaltsu Kallio (s. 1974) on järvenpääläinen sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan ahkerana pienlehteilijänä ja erityisesti omaelämäkerrallisista sarjakuvistaan. Kenenkäs tyttöjä on Kaltsun odotettu ensimmäinen pitkä fiktiivinen tarina. ISBN 978-952-270-089-6 • KL 85.32 152 x 206 mm • Sidottu • 64 sivua Nelivärinen • Syyskuu 2013

Postataanpas taas tällainen, koska välkkyvät giffi-animaatiot nyt vain ovat parasta mitä internet on meille tarjonnut. Jätin muutaman välivaiheen pois kun muutokset olivat niin hienovaraisia. Tykkään usein käyttää jotain valmista fonttia pohjalla ja siitä sitten hioa valmiimmaksi. Yliviivaustussista oli suuri apu kun etsi oikeita muotoja noille kirjaimille. Huomatkaa myös nuolet joilla muistutan itseäni korjaamaan välistyksiä. Rupuinenhan se on, mutta itse tehty.

Piirtämisurakka alkaa olla niin loppusuoralla että tekee jo mieli korjailla tehtyjä sivuja. Yllä olevat ruudut olivat häirinneet minua pitkään. Jokin hahmon mittasuhteissa vain tökkäsi silmään joka kerta kun selailin valmiita sivuja ja pakkohan asia oli korjata. Alla oleviin hahmoihin olen jo tyytyväisempi. Jaa minä jotenkin neuroottinen?

Iki-ihana Solja Järvenpää järkkäilee minulle ja huipputaitavalle Tea Tauriaiselle yhteistä kirjojen julkaisutilaisuutta ja näyttelyä Helsingin sarjisfestareiden yhteyteen. Julkkarit ja näyttelyn avajaiset ovat näillä näkymin 1.9. 2013 anniskeluravintola Om'pussa. Tekaisin tilaisuuden mainostamista varten tällaisen kuvituksen. Vuosisadan bileet luvassa. Hähä. Elleivät Tean sarjakuvat ole entuudestaan tuttuja, niitä voi käydä ihastelemassa täällä: madteaparty.sarjakuvablogit.com

Toisinaan piirtäminen sujuu todella hyvin. Niin kuin eilen, kun sain tussattua 5 sivua. Toisinaan ei saa yhtä ruutua tehtyä. Piirtämisurakka alkaa olla ihan loppusuoralla ja pientä väsymistä saattaa olla havaittavissa... :D

En tainnut aiemmin mainitakaan että vaimoni oli niin ystävällinen että väritti kirjan kannet. Akvarellit ovat hänelle tutumpi väline ja jostain syystä halusin nimenomaan vesivärikannet. Väritys on tehty valopöydällä eri paperille kuin itse piirustus. Kukkaketo onnistui välittömästi mutta henkilöhahmoista pyysin pari lisäversiota. Tietokoneella sitten kikkailin kaiken kasaan. Lopputulos on nähtävissä muutama postaus aiemmin. Laitetaan tähän samaan postaukseen vielä kirjankansi jota käytin omani mallina. Alkukesäisen Marimekko-skandaalin jälkeen on jännittävä paljastaa että käytän kansia tehdessä usein vanhoja pulp-kirjoja inspiraation lähteenä. Toivottavasti mun maine (tsihih) piirtäjänä ei nyt ryvety täysin. Koska sarjakuvani kertoo ihmissuhteista, oli luonnollista googletella malliksi rakkausromskuja. On ällistyttävää miten monissa noista on ollut Fabio mallina ja miten usein asetelma on juuri vastaavanlainen kuin tässä; mies on ikään kuin kumartuneena naisen ylle ja nainen kurkottaa ylöspäin kaula ja huulet pitkällä. Taustalla saattaa myös olla villihevosia. Sen mä jätin omastani pois. On vaikea sanoa miten päädyin juuri tähän lopputulokseen. Mulla oli alunperin ajatuksena tehdä kannesta paljon ilakoivampi Yotsuba&:n (suuren suosikkini) ja muutaman muun mangapokkarin tyyliin mutta dramaattisempi lähestymistapa tuntui lopulta paremmalta. Kohtalaisen nopeasti nurkan takaa ilmaantunut deadline pakotti myös oikomaan muutamia mutkia. Kiintoisana (?) yksityiskohtana voisin vielä mainita että Hiskin ja Nellin romanssi sijoittuu itse sarjakuvassa talvisiin maisemiin, ainoastaan kansikuvassa ollaan kesäisemmissä tunnelmissa.

Jostain syystä en ole tässä blogissa vielä asiasta toitotellu, mutta kirjahan on ollut mun osalta valmiina jo useamman viikon ja parhaillaan taittajan käsiteltävänä. Hänellä on ollut muutama muukin sarjakuva-albumi työn alla mutta eilen häneltä tuli pyyntö että tekisin nimiösivulle jonkun kuvan. Olen sarjiksen valmistuttua pelaillut paria vanhaa (uudelleenjulkaistua) Zelda-peliä; Oracle of Seasonsia ja Oracle of Agesia, ja halusin jollain tavalla tuoda tätä esille. Olisi ollut hauskaa tehdä Hiskistä ja Nellistä pikseligraffaversiot mutta se ei minusta jotenkin vain tuntunut sopivan kirjan luonteeseen. Päätin sitten vain ottaa hiukan mallia pelien konseptitaiteesta. Mun piti kirjoittaa tähän blogiin enemmänkin mun tuntemuksista saatuani sarjakuvan valmiiksi, mutten ole oikeastaan edes ajatellut asiaa vähään aikaan. Olen aloittanut uusien sarjakuvien piirtämisen ja ollut enemmän perheeni kanssa ja odottelen vain näkeväni valmiin painotuotteen elokuun loppupuolella. Kvaakissa mä summailin fiiliksiäni melko tuoreeltaan urakan jälkeen näin: Taisin aloittaa albumin suunnittelun joskus vuonna 2010 ja vuoden 2011 alussa mulla oli (apurahan hakemista varten) jonkinlainen kuvakäsikirjoitus kyhättynä sekä muutama eka sivu luonnosteltuna. Apurahan turvin pidettyjen vapaiden avulla sain leijonaosan sarjakuvasta piirrettyä ennen kuin tytär syntyi saman vuoden syksyllä keskeyttäen piirtämisen puoleksitoista vuodeksi (asiat tärkeysjärjestyksessä). Viime vuoden joulukuussa saatujen potkujen ansiota jäi taas aikaa muullekin kuin työssä käymiselle sekä perheelle ja nyt on neljälle vuodelle hajonnut urakka mun osalta lopultakin päätöksessä ja sarjakuva taittajan hellissä käsissä. On kohtalaisen mieletön fiilis. Mä sain sen tehtyä! Ehkä musta sittenkin tulee isona sarjakuvapiirtäjä.

Kirja meni maanantaina painoon. Taittajien lähettämät previkat näyttivät hyviltä mutta silti jännittää aikalailla mitä painokoneista tupsahtaa. Kun tekee omakustanteita valokopiokoneella, tällaisesta jännityksestä jää kokonaan paitsi. Vastaanotto mietityttää myös kovasti. En ole koskaan aiemmin tehnyt mitään näin isoa ja kokonaisuutena tarina ei välttämättä ole niin eheä kuin olisin toivonut. Opettavainen tää taival ehdottomasti on ollut ja onnistuin todistamaan itselleni että kykenen tekemään myös pidempiä tarinoita. Seuraavaa vaan tulille. Ohessa näytettä siitä miltä sivut lopulta suurinpiirtein tulevat näyttämään. Mun piti alunperin toteuttaa kaikki sävyt rastereilla painokustannuksissa säästääkseni mutta annettuani kirjan Arktisen Banaanin kustannettavaksi päätin siirtyä rastereista nykyaikaan ja toteuttaa sävyt tasaisilla väripinnoilla. Mitä nyt hiukan tekstuuria lisäsin pintoja elävöittääkseni. Olisi ollut mahdollista tehdä hela hoito täysissä sateenkaaren väreissä mutta olin henkisesti jo niin jumissa kaksivärisyyteen etten jaksanut alkaa säätämään. Rutkasti enemmän aikaakin olisi värittämiseen kulunut. Lopullinen sävy oli pirun vaikea valita. Pinkki oli lopussa hyvin vahvoilla mutta tää vihreä oli jollain tavalla neutraalimpi. En halunnut että värit kuitenkaan pomppaavat lukijan silmille. Jos kirja joskus julkaistaan jollain toisella kielellä, vois kokeilla jotain räiskyvämpääkin.

Albumin sisäkansiin tuli pieni kunnianosoitus myös Hugo Prattille.

Kirjasta on ilmestynyt jo ensimmäinen arvostelu , enkä ole vielä blogissa ilakoinut että se on tullut painosta. Tässä juhlan kunniaksi pari riehakasta valokuvaa. Toinen tuli kustannustoimittajaltani kun kirjanen oli rantautunut Suomeen ja toinen on otettu julkkareista jonne kirja ei valitettavasti ihan ehtinyt.

Jossain häveliäisyyden puuskassani päätin kesken albumin piirtämisen peittää tai poistaa kaikki ruuduissa vilahtelevat paljaat (naisten) rinnat. Mikään häveliäisyys ei tietenkään estä minua postaamasta sensuroituja ruutuja tähän blogiin.

Sympaattisen rillipään Kaapon visiitti albumissa jäi ehkä valitettavankin lyhyeksi. Muun muassa tällainen sivu karsiutui pois kun yritin saada tarinan keskiosaa eheämmäksi. Tää tuli itse asiassa piirrettyä ihan ensimmäisten sivujen joukossa vaikka sijoittuukin ajallisesti kirjan jälkipuoliskolle.

Kenenkäs tyttöjä arvosteltuna samassa lehdessä kuin GTA5. Huikeaa. PS. Olemme parhaillaan myös sarjakuvablogeissa kuukauden blogina !

Vähänlaisesti on arvosteluja näkynyt. Vihreässä Langassa oli pieni maininta ja Verna Kuutti kirjoitti mukavan arvion Sarjainfoon.