Gloria oli siis paikka jossa Helsingin sarjakuvafestivaalit pidettiin muutamina vuosina, jos joku ei tiedä. Olin tuossa pöydässä useampana vuonna, en tosin muista oliko niitä kaksi vai neljä koska siitä on niin kauan aikaa. Mutta muistaakseni kyllä hilasin sitä ainakin kerran hieman eteenpäin, kun tuntui että olin ihan eristyksissä siellä perällä. :D (Sitten toisaalta taas oma rauha tuntui ihan mukavalta.)
...Niin, tietyllä tapaa pitkien tarinoiden julkaisu ON helpottunut.
Mainostaminen sen sijaan on vaikeaa, koska netissä materiaalia on niin paljon. Suurin osa potentiaalisista lukijoista ei koskaan edes näe julkaisuilmoituksia. Tämän takia yritin itse olla seuraamatta kuinka monta klikkausta linkit saivat, parempi kun ei tiennyt! Nyt sillä ei ole enää juurikaan merkitystä, joten tiedän että esimerkiksi tämä sai Twitterissä yhden klikkauksen ensimmäisen päivän aikana. (Vertailun vuoksi Mironin ensimmäinen luku sai peräti 11 klikkausta, ja twiitti saikin enemmän huomiota kuin odotin. En tiedä, kuinka moni facebookin kautta on tullut, enkä sitä, kuinka moni Mironin ensimmäisen luvun on lukenut.)
Huonona puolena netissä on ehdottomasti se, että sinne hukkuu. Nettisarjakuvia ei näe samalla tavalla joka paikassa kuin fyysisiä albumeja, ja niihin harvemmin törmää vahingossa, jos joku ei niitä erikseen suosittele. Tietenkin hyvä sarjakuva puhuu itse puolestaan, ja se saa lukijoita ja sitä kautta taas lisää lukijoita. Nettisarjakuvalla voi olla enemmän lukijoita kuin fyysisellä kustanteella, vaikka sitä ei noteerattaisi samalla tavalla "oikeana" sarjakuvana. Siitä voi saada jopa enemmän rahaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö taidekuja- tai festarinäkyvyydellä olisi enää merkitystä. Niistä en tosin tiedä enää mitään, sillä on vuosia siitä kun viimeksi uskalsin olla myyntipöydän takana. Omat kokemukseni ovat vanhanaikaisia, enkä tiedä mitään siitä millaista nuoremmilla on kun ovat netissä tekemisissä toistensa kanssa ja tapaavat festareilla idoleitaan. Silloin kun itse myin, ei ollut mitään somea.
Ja jos joku miettii sitä, että mikä on se hyvä syy julkaista sarjakuvaa, jota kukaan ei halua lukea: oikeastaan siihen on useampi syy. Ensinnäkin kukaan ei voi tietää varmasti että haluaako joku sitä lukea vai ei. Netissä julkaisu antaa sarjakuvalle mahdollisuuden tulla ainakin teoriassa luetuksi, myös sellaiselle, jolle ei muuten ehkä annettaisi mahdollisuutta. Sen voi pitää luettavissa kauemmin kuin albumi olisi saatavilla, joten ihmisillä on myös enemmän aikaa löytää se. Netti on myös helpompi ja halvempi kuin fyysinen omakustanne. (Jälleen vertailun vuoksi, oppaani sarjakuvan tekemisestä oli viisi vuotta myynnissä. Ensimmäinen pitkä Miron-sarjakuva on netissä edelleen luettavissa. En tiedä, kuinka kauan sarjakuvat ovat normaalisti saatavilla, jos niitä ei esimerkiksi myydä paljoa. Hitit ovat yleensä aina saatavilla. Joka tapauksessa kirjojen elinikä on lyhentynyt.)
Toisekseen, kaikelle sarjakuvalle ei edes ole tarjolla kustantajaa, vaikka niille olisi ehkä paljonkin potentiaalisia lukijoita. Nämä lukijat voi tavoittaa helpommin verkossa, eivätkä kaikki enää edes lue sarjakuvaa paperilta. Netti on täynnä esimerkiksi kaikenlaisia jatkuvia ihmissuhdesarjakuvia, joita luetaan mutta joita ei juuri näe kustannettuna. Siellä on myös sarjakuvia, jotka ovat niin "omituisia", ettei niille ehkä löytyisi selkeää kohderyhmää paperijulkaisuna. Ja lähes kaikki mangavaikutteiset tekijät ovat netissä, eikä suurimmalta osalta ole ilmestynyt yhtäkään "oikeaa" albumia. (Jos ei siis tekijän itsensä kustantamia, esimerkiksi joukkorahoitettuja albumeja lasketa.)
Ja kyllähän sinne (tänne) nettiin mahtuu.arua · 2.9.2018 · 1 kuva
Missä mennään taas
Missä mennään ja sitä rataa.
Gloria oli siis paikka jossa Helsingin sarjakuvafestivaalit pidettiin muutamina vuosina, jos joku ei tiedä. Olin tuossa pöydässä useampana vuonna, en tosin muista oliko niitä kaksi vai neljä koska siitä on niin kauan aikaa. Mutta muistaakseni kyllä hilasin sitä ainakin kerran hieman eteenpäin, kun tuntui että olin ihan eristyksissä siellä perällä. :D (Sitten toisaalta taas oma rauha tuntui ihan mukavalta.)
...Niin, tietyllä tapaa pitkien tarinoiden julkaisu ON helpottunut.
Mainostaminen sen sijaan on vaikeaa, koska netissä materiaalia on niin paljon. Suurin osa potentiaalisista lukijoista ei koskaan edes näe julkaisuilmoituksia. Tämän takia yritin itse olla seuraamatta kuinka monta klikkausta linkit saivat, parempi kun ei tiennyt! Nyt sillä ei ole enää juurikaan merkitystä, joten tiedän että esimerkiksi tämä sai Twitterissä yhden klikkauksen ensimmäisen päivän aikana. (Vertailun vuoksi Mironin ensimmäinen luku sai peräti 11 klikkausta, ja twiitti saikin enemmän huomiota kuin odotin. En tiedä, kuinka moni facebookin kautta on tullut, enkä sitä, kuinka moni Mironin ensimmäisen luvun on lukenut.)
Huonona puolena netissä on ehdottomasti se, että sinne hukkuu. Nettisarjakuvia ei näe samalla tavalla joka paikassa kuin fyysisiä albumeja, ja niihin harvemmin törmää vahingossa, jos joku ei niitä erikseen suosittele. Tietenkin hyvä sarjakuva puhuu itse puolestaan, ja se saa lukijoita ja sitä kautta taas lisää lukijoita. Nettisarjakuvalla voi olla enemmän lukijoita kuin fyysisellä kustanteella, vaikka sitä ei noteerattaisi samalla tavalla "oikeana" sarjakuvana. Siitä voi saada jopa enemmän rahaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö taidekuja- tai festarinäkyvyydellä olisi enää merkitystä. Niistä en tosin tiedä enää mitään, sillä on vuosia siitä kun viimeksi uskalsin olla myyntipöydän takana. Omat kokemukseni ovat vanhanaikaisia, enkä tiedä mitään siitä millaista nuoremmilla on kun ovat netissä tekemisissä toistensa kanssa ja tapaavat festareilla idoleitaan. Silloin kun itse myin, ei ollut mitään somea.
Ja jos joku miettii sitä, että mikä on se hyvä syy julkaista sarjakuvaa, jota kukaan ei halua lukea: oikeastaan siihen on useampi syy. Ensinnäkin kukaan ei voi tietää varmasti että haluaako joku sitä lukea vai ei. Netissä julkaisu antaa sarjakuvalle mahdollisuuden tulla ainakin teoriassa luetuksi, myös sellaiselle, jolle ei muuten ehkä annettaisi mahdollisuutta. Sen voi pitää luettavissa kauemmin kuin albumi olisi saatavilla, joten ihmisillä on myös enemmän aikaa löytää se. Netti on myös helpompi ja halvempi kuin fyysinen omakustanne. (Jälleen vertailun vuoksi, oppaani sarjakuvan tekemisestä oli viisi vuotta myynnissä. Ensimmäinen pitkä Miron-sarjakuva on netissä edelleen luettavissa. En tiedä, kuinka kauan sarjakuvat ovat normaalisti saatavilla, jos niitä ei esimerkiksi myydä paljoa. Hitit ovat yleensä aina saatavilla. Joka tapauksessa kirjojen elinikä on lyhentynyt.)
Toisekseen, kaikelle sarjakuvalle ei edes ole tarjolla kustantajaa, vaikka niille olisi ehkä paljonkin potentiaalisia lukijoita. Nämä lukijat voi tavoittaa helpommin verkossa, eivätkä kaikki enää edes lue sarjakuvaa paperilta. Netti on täynnä esimerkiksi kaikenlaisia jatkuvia ihmissuhdesarjakuvia, joita luetaan mutta joita ei juuri näe kustannettuna. Siellä on myös sarjakuvia, jotka ovat niin "omituisia", ettei niille ehkä löytyisi selkeää kohderyhmää paperijulkaisuna. Ja lähes kaikki mangavaikutteiset tekijät ovat netissä, eikä suurimmalta osalta ole ilmestynyt yhtäkään "oikeaa" albumia. (Jos ei siis tekijän itsensä kustantamia, esimerkiksi joukkorahoitettuja albumeja lasketa.)
Ja kyllähän sinne (tänne) nettiin mahtuu.
Gloria oli siis paikka jossa Helsingin sarjakuvafestivaalit pidettiin muutamina vuosina, jos joku ei tiedä. Olin tuossa pöydässä useampana vuonna, en tosin muista oliko niitä kaksi vai neljä koska siitä on niin kauan aikaa. Mutta muistaakseni kyllä hilasin sitä ainakin kerran hieman eteenpäin, kun tuntui että olin ihan eristyksissä siellä perällä. :D (Sitten toisaalta taas oma rauha tuntui ihan mukavalta.)
...Niin, tietyllä tapaa pitkien tarinoiden julkaisu ON helpottunut.
Mainostaminen sen sijaan on vaikeaa, koska netissä materiaalia on niin paljon. Suurin osa potentiaalisista lukijoista ei koskaan edes näe julkaisuilmoituksia. Tämän takia yritin itse olla seuraamatta kuinka monta klikkausta linkit saivat, parempi kun ei tiennyt! Nyt sillä ei ole enää juurikaan merkitystä, joten tiedän että esimerkiksi tämä sai Twitterissä yhden klikkauksen ensimmäisen päivän aikana. (Vertailun vuoksi Mironin ensimmäinen luku sai peräti 11 klikkausta, ja twiitti saikin enemmän huomiota kuin odotin. En tiedä, kuinka moni facebookin kautta on tullut, enkä sitä, kuinka moni Mironin ensimmäisen luvun on lukenut.)
Huonona puolena netissä on ehdottomasti se, että sinne hukkuu. Nettisarjakuvia ei näe samalla tavalla joka paikassa kuin fyysisiä albumeja, ja niihin harvemmin törmää vahingossa, jos joku ei niitä erikseen suosittele. Tietenkin hyvä sarjakuva puhuu itse puolestaan, ja se saa lukijoita ja sitä kautta taas lisää lukijoita. Nettisarjakuvalla voi olla enemmän lukijoita kuin fyysisellä kustanteella, vaikka sitä ei noteerattaisi samalla tavalla "oikeana" sarjakuvana. Siitä voi saada jopa enemmän rahaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö taidekuja- tai festarinäkyvyydellä olisi enää merkitystä. Niistä en tosin tiedä enää mitään, sillä on vuosia siitä kun viimeksi uskalsin olla myyntipöydän takana. Omat kokemukseni ovat vanhanaikaisia, enkä tiedä mitään siitä millaista nuoremmilla on kun ovat netissä tekemisissä toistensa kanssa ja tapaavat festareilla idoleitaan. Silloin kun itse myin, ei ollut mitään somea.
Ja jos joku miettii sitä, että mikä on se hyvä syy julkaista sarjakuvaa, jota kukaan ei halua lukea: oikeastaan siihen on useampi syy. Ensinnäkin kukaan ei voi tietää varmasti että haluaako joku sitä lukea vai ei. Netissä julkaisu antaa sarjakuvalle mahdollisuuden tulla ainakin teoriassa luetuksi, myös sellaiselle, jolle ei muuten ehkä annettaisi mahdollisuutta. Sen voi pitää luettavissa kauemmin kuin albumi olisi saatavilla, joten ihmisillä on myös enemmän aikaa löytää se. Netti on myös helpompi ja halvempi kuin fyysinen omakustanne. (Jälleen vertailun vuoksi, oppaani sarjakuvan tekemisestä oli viisi vuotta myynnissä. Ensimmäinen pitkä Miron-sarjakuva on netissä edelleen luettavissa. En tiedä, kuinka kauan sarjakuvat ovat normaalisti saatavilla, jos niitä ei esimerkiksi myydä paljoa. Hitit ovat yleensä aina saatavilla. Joka tapauksessa kirjojen elinikä on lyhentynyt.)
Toisekseen, kaikelle sarjakuvalle ei edes ole tarjolla kustantajaa, vaikka niille olisi ehkä paljonkin potentiaalisia lukijoita. Nämä lukijat voi tavoittaa helpommin verkossa, eivätkä kaikki enää edes lue sarjakuvaa paperilta. Netti on täynnä esimerkiksi kaikenlaisia jatkuvia ihmissuhdesarjakuvia, joita luetaan mutta joita ei juuri näe kustannettuna. Siellä on myös sarjakuvia, jotka ovat niin "omituisia", ettei niille ehkä löytyisi selkeää kohderyhmää paperijulkaisuna. Ja lähes kaikki mangavaikutteiset tekijät ovat netissä, eikä suurimmalta osalta ole ilmestynyt yhtäkään "oikeaa" albumia. (Jos ei siis tekijän itsensä kustantamia, esimerkiksi joukkorahoitettuja albumeja lasketa.)
Ja kyllähän sinne (tänne) nettiin mahtuu.