arua

Miksi kalmarista tuli mustekala, sitä ei kukaan enää ymmärrä. Aloitus uudelle sarjisblogille: ikivanhoja merkintöjä.

Lisää wanhoja merkintöjä. Unia on tullut kirjattua ylös suhteellisen usein, ja joskus alitajunta kertoo pieniä tarinoita. Skanneri haukkasi pois pienen siivun alalaidasta.

Ennen kuin laitan tänne lisää vanhoja juttuja, laitan tämän tänne Keijjon mieliksi: Chilisuklaakahvihan on hyvää. :B

Edelliseen viestiin viitaten, tulkitkaa tätä: Jos jotakuta hämää tuo viimeisessä ruudussa näkyvä pikkutyttö: se on unihenkilö, joka näitä tapahtumia ennen lähti käymään ulkohuussissa. Vaikka tapahtumapaikka olikin kaupunki oli se yhtä aikaa kesämökki ja kaikki olivat menossa nukkumaan sillä oli ilta.

Ikiwanha merkintä sen kunniaksi että Hopeanuoli-manga on viimein tulossa suomeksi:

Oikeasti Pelle Hermanniin liittyy paljon hyviä muistoja (vaikka se alku oli ahdistava kun se nenä tippui). Muistan kun oli jännä jakso jossa Hermanni leikki pikkuautoilla keskellä yötä (tai jotain sinne päin) ja toivoin että se jakso tulisi uudestaan. Mutta ei se koskaan tullut. ;_;

Toistaiseksi nimetön sarjakuva, jota on valmiina (mutta osa vielä värittämättä) 7 osaa.

Nyt pääsen lisäilemään juttuja edellisestä kuvapäiviksestä, eli siitä kirjasta josta Keijjo ei tykännyt.

Juu, Nantti on Mummo Ankan sonni ja tämä nantti lainasi ulkonäkönsä eräältä toiselta robotilta, joka asui kaatopaikalla ja söi jätteitä. Rautajätti tuntui jäävän kovin vähälle huomiolle.

Unissa ulkohuussiin tyhjentäminenkin paisuu mielettömiin mittoihin... Nämä olivatkin viimeiset mitä viitsin skannata vanhoista kirjoista valmiiksi.

Siinä olivatkin kaikki seitsemän mitä noita tein.

Olen niin aamu-uninen että tunnusmusiikkini voisi hyvin olla kappale I'm Only Sleeping . Ja osa 2:

Tämä on siis unta. Kuka vielä väittää ettei pelaamisesta ole hyötyä?

En vain pääse sarjisstressauksesta eroon.

Sain viimein ensimmäisen Narulla-tarinan tehtyä. Sarjakuva on piirretty hyvin nopeasti lyijykynällä ja on sen näköinen - tein sen lähinnä lämmittelyksi. Itse juoni on mielestäni tylsä ja olin vähällä dumpata koko käsikirjoituksen. Mutta tästä se lähtee. Ehkä? Epäilemättä Narulla olisi viisainta unohtaa, mutta en haluaisi luopua siitä ennen kuin olen kokeillut sitä mitä alun perin halusin tehdä: pidempiä tarinoita. Saa nähdä riittääkö aika ja kestääkö käsi. Sarjakuva on luettavissa täällä. Tuosta copyright-tekstistä en ole varma, onkohan se huonossa kohdassa, pitäisi ehkä ottaa kokonaan pois? Se jäi tuohon siksi koska käytin samaa pohjaa näytekuvasivujen kanssa.

Sarjisblogin pitäminen on näköjään jäänyt jo nyt vähän vähemmälle, en nyt tosin sano vielä että tämä olisi kuolemassa...

Ja extralisuke:

Toimitus pahoittelee kuvien huonoa laatua.

Laitetaan nyt tännekin, sillä epäilen että kovinkaan moni tämän blogin lukijoista seuraa nettisivujeni päivitysosiota. Vanha hahmoni Linnunpelätti pääsi seikkailemaan juomapullon kylkeen. HokkusPokkus on lapsille suunnattu makuvesi, jonka etikettien alla julkaistaan pieniä lehtiä.

"Miron-sarjis" alkoi! (Joo, eli en vielä keksinyt sarjakuvalle nimeä, mutta en anna sen haitata.) Salanimellä kulkeva Miron päätyy reissullaan tavalliseen kylään, jossa hänen on tarkoitus yöpyä pari yötä ja jatkaa sitten matkaansa. Hotellissa alkaa kuitenkin tapahtua omituisia asioita, ja omistajasta Ailista liikkuu kylällä hurjia huhuja... Kuten Narullaa Japan Popista ja/tai Anime-lehdestä lukeneet tietävät, Miron on Zachariaan edeltäjä ja entinen tulevaisuuteen näkijä. Tämä sarjakuva on kuitenkin oma tarinansa, ja sen voi lukea vaikkei Narullaan olisi aiemmin tutustunut. Sarjakuva on luettavissa sen omilla sivuilla .

"Miron-sarjiksen" kolmas luku Huhuja on nyt luettavissa sarjakuvan sivuilla . Nopeasti on tehty ja jälki on sen mukaista... Mutta tämän projektin tarkoitus onkin selvittää, osaanko tehdä paremmin pitkiä tarinoita kuin niitä lyhyitä, joissa oli aina jotain mystistä vikaa.

"Miron-sarjiksen" 4. luku Emmin idea on nyt luettavissa sarjakuvan sivuilla . Jep, en ole vieläkään keksinyt sarjakuvalle kunnollista nimeä. Ja tahti on kova, vaikka ehkä järkevämpi olisi tehdä hitaammin jotain jonka voisi joskus julkaista jossain muualla. Mutta ei sitä tiedä miten tulevaisuudessa on mahdollisuutta piirtää pitkiä, ja jos on paljon muuta hommaa voi olla hankala pitää tämän kokoluokan tarinaa järjestyksessä. Rennommasta otteesta huolimatta tuntuu siltä, etten ole kehittynyt piirtäjänä juuri lainkaan, ja hahmojen ulkonäötkin paukkuvat häiritsevästi milloin mihinkin suuntaan, välillä onnistuen ja välillä mennen päin metsää.

Onneksi se ei estä piirtämästä.

Yleisön pyynnöstä lisää merkintöjä!

Ruokaa tarvittiin lukuisille kissapedoille, jotka esiintyivät tosi-tv-ohjelmassa Pelkoa ja inhoa kissapuistossa . Arvatkaa minkä jouduin piirtämään mallista?

Sitä en sitten tiedä että pystynkö tekemään Narullasta sellaisen kuin siitä oli tarkoitus tulla. Voi olla, että suunnitelmat ovat liian suuret ottaen huomioon mahdollisuudet ja omat taidot...

Muumilaakson Tarinoita on kyllä hyvä lastensarja.

Ehkä mun piirrosjälki paranee maagisesti kun muistan sen. Tai sit ei. Ehkä seuraavaan Miron-sarjiksen lukuunkaan ei tule yhtä paljon tönkköyttä asentoihin. Tai sit tulee.

Huomatkaa ergonominen työasento. Uusin muuten viimein nettisivuni.

Kunnollisen kynän puuttuminen vaikuttaa selvästi siihen, kuinka paljon kuvapäivistä tulee tehtyä. Taas loistava esimerkki meikäläisen hienosta värityksestä. Tuon pitäisi olla auringonsäde. Vesivärit on muuten tuskaista skannata ja käsitellä niin että ne näyttäisivät hyvältä... Tämä ei tosin näyttänyt auringonvalolta edes paperilla. Vodkaa, komisario Palmu vaikutti uniin. Siinä oli mikrofoni piilotettu seinään. (On kyllä selvästi huonoin Palmuleffa...) Miron-sarjiksen tilanne on muuttumaton. Tosin, eipä tällaisella keskinkertaisella nettisarjiksella ole kai niin väliä, paitsi niille noin kymmenelle jotka sitä lukevat... Yritän kyllä jatkaa sitä...

Extra uni!

Vaihteen vuoksi sarjakuva Unnin alitajunnasta: Bonuskuva!

Bonuksena Ottilia ja strutsi.

Strutsiaihe jatkuu, kunnianosoitus vanhoille kuwasarjoille ja niiden turhille selitysteksteille. Taivuin muuten viimein painostuksen alla ja hankin blogin Tumblrista . Se on varmasti parempi paikka postata yksittäisiä kuvia ja muuta pienempää sälää kuin SARJAKUVAblogi, tosin en ole varma kuinka kauan siellä loppujen lopuksi viihdyn. Selvästi tässä on kuitenkin tarvetta jollekin tehokkaalle ilmoituskanavalle...

Lukemista: Pirkko Arstila: Teen ystävän kirja Pekka Nihtinen: Kiinalainen Teekirja Helena Petäistö: Tee teematka!

Ekana bonuskuva. Nyt pitää mennä ulos nauttimaan kesästä eikä istua tietokoneen ääressä!

Miron-sarjiksen 6. luku on viimein valmis ja luettavissa . Viimeksi ajattelin että saisin sen nopeasti tehtyä, mutta siihen menikin puoli vuotta.

Miron-sarjiksen 7. luku Viivytyksiä on valmis. Luku ei ole kovin pitkä, ja olin hieman epävarma onko se turha täyteluku. En kuitenkaan osannut jättää sitä poiskaan. Nyt sarjis alkaa olla loppusuoralla, joten kuulisin mielelläni lukijoiden mielipiteitä , varsinkin kun aloin uudestaan miettiä kannattaisiko tämä julkaista sittenkin paperilla vai ei. (Alun perin en aikonut tehdä niin, joten minulla ei ole yhdestäkään sivusta skannattuna painolaatuista versiota.) Ja toki sitten kun sarjakuva on valmis.

No, ei mulla enää ollut sellainen olo kun heräsin kokonaan. (Pahoittelut huonosta laadusta, skanneria ei ollut lähellä... Toivottavasti teksteistä saa selvää.)

"Miron-sarjiksen" 8. luku Susi on valmis ja luettavissa sarjakuvan sivuilla . Kohta tämä onkin valmis, sillä lukuja on jäljellä enää pari. Fiilikset on vaan vähän ristiriitaiset että teenkö tässä mitään järkevää. Ainakin olen oppinut jotain ja saanut aikaan pitkän sarjakuvan, onhan sekin jotain vaikkei tästä mitään muuta tulisi? Ja miksi Miron ei leikkaa hiuksiaan ja kasvata partaa? No siksi...

(Tuohon saattoi vaikuttaa myös kirja, jonka luin samana päivänä loppuun. Siinä oli mielisairaala.)

Kissa on valikoiva siinä mitä ohjelmia se jaksaa katsoa.

"Miron-sarjiksen" 9. luku Puhelinsoitto on valmis ja luettavissa . Viimeisiä lukuja viedään. Ja jos en ole muistanut täällä mainita tai joku ei ole vielä kuullut, niin Miron tulee ulos myös paperiversiona, jos ei mitään ihmeitä tapahdu. Mutta siitä lisää myöhemmin kun asia on ajankohtainen.

Auratodellisuus katoaa näillä näkymin ensi vuonna, ja samalla lähtevät sarjakuvat ja Narullan sivut. Pitäisikö hankkia tilalle blogi wordpress.comista, vaikkei se sivuja korvaakaan? Selviääkö piirtäjä ilman kunnollisia nettisivuja? Tarvitseeko Narullakaan enää omia sivuja?

Selailinpa vuosien takaisia kuvapäiviksiä, ja koska mitään uutta ei ole laitettu blogiin niin laitetaan vaihteeksi vanhaa. Vanha armeijalaukku... Muistan ettei se pysynyt koskaan kiinni, mutta oli yllättävän tilava. Kun näin seuraavan unen, Mironin ulkonäkö oli vielä hyvin erilainen kuin mihin hahmo lopulta kehittyi. Mitenköhän vanhan ja uuden lookin saa enää samaan tarinajatkumoon? En voisi kuvitella nykyistä Mironia kaapu päällä. Narulla-merkintöjä on vaikka kuinka, mutta en ole koskaan löytänyt aikaa ja motivaatiota kehittää sarjaa kunnolla. Se on ollut ikuisella "pitäis tehdä"-listalla, vaikka haluaisin tehdä sitä. No, onhan "Miron-sarjis" myös Narullaa, mutta...