Aamulehden artikkeli aiheesta täällä. 
Just jonkun valokuvien ja sarjisoriginaalien menettäminen on pelottanut eniten, mut nyt kun se tapahtu, niin tuntuu tosi sivuseikalta. Vain tosi kiitollinen olo siitä, että kaikki selvittiin hengissä ulos. Zinet on skannattu dropboxiin nettiin, että niitä saan vielä tulostettua joskus.
Muistattehan, että myös meen läheiset on traumaattisesta kokemuksesta toipujia. Meillä selviytyjillä pysyy pää kasassa kun puuhaamme ja järjestämme asioita, mutta eri tavalla rankkaa on niillä, jotka vaan kuulee meen olleen tollasessa hengenvaarassa.
Tunnisti siis mut peloittavaksi anarkistiksi. Perus. En yllättynyt.
Ihana sarjis-toveri Jelden päästi mut kotiinsa skannaaman tän, kiitos :)
Otsikon lainaus on Tiinan suusta.
Asuttiin kolme vuotta Vuohiksella. Upea koti oli ja hienoja hetkiä vietimme. Talokin tuntui ystävältä, niinkuin yksi ex-asukas myös sanoi. Hyvästi, Vuohis <3
Mulla on nyt tosiaan katto pään päällä ja vähän vaihtovaatetta. Tosi monet on tarjonneet apua, mutta juuri nyt en tarvi enkä osaa ajatella mitään erikoista mitä tarvisin. Ensin ehkä pitäisi löytää jokin koti, mihin sitä tavaraa säilöisi :) Alussa mainittu Eivorin keikka muuten oli oikein hyvä, hienoa tunnelmointia!