susiajasoraa

Toivoisin tosin, että voisivat armaat eppuseni ottaa joskus keikkojen biisilistoille joitain tuntemattomampia biisejä, omat lempparit kun lähinnä ovat sellaisia. No jaa. Hyvin pojat soitteloi ja lauleloi, rakastan. Ah. Tekis mieli ostaa Jackpot, vaikka siinä ei olekaan sellasia biisejä, mitä mul ei jo muilla levyillä olis... Hehe. Mutku se on niin kaunis. Keikka oli siis todella hyvä. Etenkin olin onnellinen siitä, että suurin osa kuulijoista oli yli kolmenkymmenen ja käyttäytyi sen mukaisesti. Olen siis henkisesti setä jo 19-vuotiaana, tunsin niin kuuluvani sinne. Ihmiset vaan jammailee ja laulaa, ei mitään sellaista vittumaista teinischaissea, mitä esim. HimosFestivalin keikalla oli. Sorry, piirtäminen ei jotenkin oikein skulaa, tuo on parasta, mitä sain itsestäni puserrettua... Kuka olikaan se viisas, joka sanoi, että taide on kuin paska. Sitä ei voi pakottaa, ja kun se tulee, se tulee voimalla ja se sattuu. Wuf.

Kattokaa, piirsin Martin! Joka ei näytä Martilta, mut ihan sama. En löytäny sopivaa referenssikuvaa (enkä osaa käyttää sellasia muutenkaan), joten vetelin aika pitkälti päästäni. Jee jee. Miks mun päässä on vain Eppuja nykyään? Aivoni ovat korruptoituneet. Tuntuu kuin kokisin nostalgia-aaltoja jostain 80-luvun uumenista, vaikken ollut silloin vielä olemassakaan, en edes solutasolla. Ehkä ne on jostain mun menneestä elämästä. En kylläkään usko sielunvaellukseen. Jepulis.

Eks oo hehkeetä miten mun piirrosjälki tuntuu vaan huononevan luukku luukulta? Kohta ei saa käsialastakaan selvää. Örp, mul ei toimi Sarjakuvablogit.com -etusivu. Muilla PC:n käyttäjillä vastaavia ongelmia? Macillä näkyy normaalisti, what the hell...

Musta tuntuu tyhmältä laittaa luukku, kun oloni on tänään paskin sitten syyskuun ja haluaisin vain ajella pääni kaljuksi, muuttaa saunaan ja olla peseytymättä kuukauteen. Vittu.

En oo varma, et saanks mä tän tehtyä loppuun. Tällä hetkellä ei vois piirtäminen paskaakaan kiinnostaa.

Pahoittelen paskaa laatua, aloitin joululoman etuajassa, eikä äidin skanneri toimi. Jouduin turvautumaan kameraan, ja tarkkuus on sen mukainen. Kai siitä jotain selvää saa. Näillä eväillä siis mennään jouluun asti, että mikäli ylipäänsä saan mitään aikaiseksi, loput luukut piirretään koneella. Varautukaa siis laadun drastiseen romahtamiseen, minä ja tabu ei tulla toimeen keskenämme.

PhotoShop crap, JPEG-rytistys näyttää rumalta. Whatever, näillä mennään.

Hysteerisen hirveä kuvanlaatu taas... Ihan sama. Muuten tiedostokoot hyppis tähdissä.

Sorry. Kiittäkää äitiä ja iskää, ne ruoskii mua tekemään näitä. Kakskyt tulee myöhemmin yön aikana, yritän saada kaksykkösen tehtyä aikataulussa, eli huomenna.

Mul ei oo vakaa käsi. Siks vihaan tabua. Ei oo tarpeeks kitkaa. Pitäs varmaan ruveta pitää paperia välissä tai jotain.

Hahaa, sain kuin sainkin tämän vuorokauden puolella valmiiksi! Tai no, valmiiksi ja valmiiksi, eihän tuo kovin valmiilta näytä. No jaa. Aika meinasi loppua pahasti kesken ja mua painostettiin (mikään paskuus ei tietenkään ole mun vika, muut vain terrorisoi mun jumalallista luovuuttani). Huoh. Oisin niin halunnut tämänkin piirtää käsin... Pöh. HYVÄÄ JOULUA NYT KUITENKIN HEEBOT. Wuf.

See them croquis things:

Okei, en tiedä mitään kirgisialaisten kansanäänestysten luotettavuudesta, mut ei ole ihan vieras ajatus täkäläisillekään tuo.

Jos kellään on nurkissa ylimääräistä 120-senttistä sänkyä tai pieneen tilaan menevää pesukonetta (tai tiedätte jonkun, jolla on), niin hihkaiskaa.

Tähän tosi hienosti sisältyy nyt se, että mun nimi on viimeinkin ilmestynyt mun oveen, eli mä niiku asun täällä. Se on jännittävää.

Miksi aina toistan samat virheet? Miksi menen paikkoihin, joissa en halua olla, mutta joissa kaikki muut haluavat olla vaan niin vitusti, että oman epäröinnin ilmaiseminen koetaan loukkaavana? Multa tulee nyt tätä huonosti verbalisoitua taideangstausta hyvin paljon, ja varmaan tulee tulevaisuudessa vielä lisää, koska olen vain hyvin, hyvin, hyvin ahdistunut siitä, minkälaiseen kouluun olen mennyt. Trust me, ihan samaa oli silloin, kun aikanani menin Torkkeliin. Okei, vähän eri asia, nyt kuitenkin muka valmistun johonkin ammattiin, mut anyway. Mun pitää vaan päästä yli siitä alkustressistä ja sisäistää se, ettei mun tarvitse olla sitä, mitä opettajat ja opiskelukumppanit ja ympäristö ja perhe ja maailma multa odottaa. Kyl se tästä vielä, bear with me.