Alunperin ajattelin että tarina loppuu niin että nämä kaksi hahmoa tuumaavat yhdessä että "ei voi kuin toivoa että teoillamme oli merkitystä" mutta ajattelin sitten näistä elämistämme synkistä ajoista johtuen tehdä tarinaan hieman positiivisemman lopun. Toivoa on aina, varsinkin silloin elämän synkimmillä hetkillä jos siihen jaksaa uskoa.