kiemura

Jouluvalojen solmija! Aina ne tuntuu menevän tuhannen solmulle... sama pätee kaulakoruihin, tuntuu että ne on aina yhdessä massiivisessa möykyssä sekaisin... tämän mokoman syytä.

Koristetuho. Tuhoaa kaikki kivoimmat koristeet, nakertaa niitä rikki ajanhampaillaan. Tämän joulukalenterin takia joulukuu tuntuu jotenkin mahdottoman pitkältä xD

Jos ihmettelet vähän erilaista jälkeä, johtuu siitä että on piirretty kokonaan koneella (ei ole skanneria Helsingissä niin pakko tehdä digitaalisesti). Tietokoneella ei saa kyllä koskaan niin hyvää viivaa kuin käsin piirrettynä.

Lahjagangsteri. Taitaa olla koko joulun pahin pahis ja suurin stressinaiheuttaja. Muut (paitsi Siivoushirviö) ovat pikkutekijöitä Lahjagansterin rinnalla. Kiristää ihmisiä hankkimaan enemmän ja enemmän lahjoja toisilleen. Saa mielen kalvamaan epäilyksestä, onko lahjoja tarpeeksi vaikka niitä olisi kuinka monta jo entuudestaan. Lahjagangsteri kerää "suojelusrahaa",joka on hankitut lahjat, joista vastineeksi ihminen saa puhtaan omatunnon. Ei lahjoja, ei suojelua. Lahjagansterin pahimmat viholliset ovat anti-materialisti ja askeetikko.

Tää oli vaan niin hilpeän random kuva (ja opekin tykkäsi), joten päätin pistää tämän blogiin piristykseksi. Aiheena oli "A näkee jonkun putoavan ikkunan ohi". Saatiin kuukauden ajan mielettömästi läksyjä (kirjoitettiin yli 30 kässäriä mm.!!! O__o ja piirrettiin varmaan yhtä paljon), melkein voisi perustaa niille oman blogin, sellaisen portfolio-tyylisen. Viime aikoina on tehny mieli piirtää vaan kaloja ja flyygeleitä random-paikoissa.

Törppö-öykkäri. Yleisen kaaoksen aiheuttaja. Saa ihmiset käyttämään moukkamaisen huonosti julkisissa paikoissa, etenkin kaupoissa, jonoissa ja julkisissa liikennevälineissä. Tosin tämä olento tuntuu olevan Suomessa vuoden ympäri aktiivinen. :/ Malliesimerkki tältä päivältä: täydessä ratikassa oli kauhea kiroileva ja tönivä humalainen ja rääkyvä pikkulapsi (olin suorastaan onnellinen siitä kauheasta kiljumisen alkamisesta, sillä se peitti alleen humalaisen haistattelun) ja muutama itsekäs henkilö piti laukkujaan arvokkaampina kuin kanssamatkustajia vieden näin kaksi istumapaikkaa. Ihmiset, koittakaa käyttäytyä! Haluan asumaan Britteihin ja heti T_T Tästä tuli vahingossa katuhain näköinen.

Ooh, melkein viimeinen luukku! Smetanan unhoittaja. Kenties kuulostaa naurettavalta, mutta nauru on sitten kaukana joulupöydästä, jos smetana puuttuu! Ilman sitä kalapöytä on pilalla! Tämä veijari saa kiireisen ostajan unohtamaan smetanan sekä muita pieniä mutta välttämättömiä jouluruoka-juttuja. Se myös saa jouluruuat loppumaan liian aikaisin. Sen läheinen sukulainen on Rohmuaja, joka saa ihmiset ostamaan aivan liikaa ruokaa jouluksi. Molemmat sangen yleisiä joulupahiksia. Mä syön smetanaa vaan jouluna oikeastaan, se on niin ihanan epäterveellistä ja suolaista! (Ja ehkä joskus blinien tai borskeiton kanssa jos joku niitä tekee)

Viimeinen luukku ja sehän on... Ei-toivottu joulupukki! Tiedäthän, sellainen kutsumaton... joka joulu pelkään, kun kuulen ovikellon ääniä rapuista aattona, että joulupukki soittaa meidänkin kelloa...voi sitä tuskanhien määrää :''D Ovet lukkoon! Yritin animoida nörtti stalkkeri-anime-lasiefektin tuolle :') Orava ja Walter Ego haluavat kiittää lukijoita tästä vuodesta. Oli hauskaa toimia joulustressaajien megafonina ja uida vastavirtaan tällä kalenterilla. Oikein rentouttavaa joulua (toivottavasti kovin moni joulupahis ei vieraillut luonasi tänä vuonna) ja vinhaa uutta vuotta kaikille!

Muahahaha! High five time! Vuosi 2014 päätti sittenkin olla hyvä minulle ja kesäkuun lopusta mälsä vuosi muuttuikin oikeaksi unelmien täyttymykseksi ja kaikki se hikinen uurastus palkittiin! Vaikka mitä ehti tapahtua puolessa vuodessa. Odotan jo innolla kevättä, sillä silloin päästään itse asiaan koulussa! 8D Hurjaa!

Vuoden eka päivitys, voilà! Hohohoo, otsikko... olen niin liekeissä! Tai siis jäässä. Tämä taisi olla viime viikon maanantaina, kun oli ekaa kertaa oikeasti kylmä tänä talvena. Brrhh! Ja juna oli tietenkin myöhässä. Ja nyt olen taas takaisin Turussa eli back to the old drawing board niinkuin eräs idearikas kojootti toteaisi. Koti siellä missä skanneri. Koti on myös siellä, missä koira, niisk. Olen siis kaksoiskansalainen ;)

Älä kokeile kotona-osastoa... haluaisin että joku kokeilisi tätä tieteellisen tutkimuksen nimissä tosin! Mikään ei ole muuten ihanampaa kuin se että on varastossa valmiiksi piirretty ja väritetty sarjis, jonka voi vain kevyesti postata. Ah, ammattimainen olo. Olen muuten kamalan ylpeä tuosta paidan värityksestä, se näyttää ihan samalta kuin tuo paita oikeasti näyttää! Yksi lemppari kotipaidoistani, se on tarpeeksi rento mutta silti tyylikäs. Muuten, tästä juolahti mieleeni sellainen idea Kysy oravalta-jutusta, että lukijat voisivat kysyä oravalta neuvoa johonkin, ihan mihin vain vaikka näin:"Oi suuri orava, kerro mikä on paras kolikko raaputusarvan raaputtamiseen!" tms. ja orava vastaa avuliaasti ja "viisaasti" takaisin. Niksi-Pirkka-tasoisen "hyödyllisesti" siis xD Joten jos siis kaipaat outoa neuvoa pulmaasi, anna palaa ja piirrän oravan vastauksen! Kommentoi vaikka tähän alle kysymyksesi!

Miten ihmisissä voi olla niin paljon pahuutta? Miten voi tappaa kuvan takia? Kunpa maailman jokainen ase vaihdettaisiin kynään.

Tänään äänisuunnittelun tunnilla luonnosvihkoon piirrettyjä kuvia. Aion tehdä uudesta luonnoskirjastani edustusversion, jota voi näyttää kaikille uteliaille kysyjille, sillä en ole koskaan kehdannut näyttää luonnoskirjaani muille muuta kuin yksittäisiä sivuja, kun niissä tuppaa seassa olemaan aina jotain noloa :'D Äänisuunnittelu on tosi kiehtovaa muuten, ja opettaja on hilpeä! Saatiin tehtäväksi ensi tunnille tehdä tehtävä, joka ei edes tunnu koulutehtävältä! On erittäin kivaa, että koulussa on mahdollista opiskella myös ääntä, jota muuten olisi varmasti tosi vaikea päästä opiskelemaan. On ihanaa kun animaatiossa on niin paljon kivoja ja jänniä osa-alueita, joiden saloihin pääsen vihkiytymään! Tää on kyllä mulle sopiva koulu (organisaatiomuutos- ja informaatio-ongelmista huolimatta...niitä nyt on joka koulussa). Oon myös fiiliksissä uusista hyvistä kynistäni, joita ostin joululahjaksi saamallani lahjakortilla Akateemisesta. Ja Temperassakin ehdin käydä tekemässä löytöjä lomalla (Turussa ei jostain syystä ole taidetarvikekauppaa! Ärsyttävää! Se, uimahallien vähyys ja hieman hankalat bussiyhteydet ovat ainoa huono puoli jotka keksin tästä kaupungista. Viihdyn todella hyvin)

Vihdoinkin oli aikaa lukea synttärilahjaksi saamaani The Animator's survival kit-kirjaa. Luin tänään "sneak"-kävelystä ja halusin kokeilla animoida sitä käsin valopöydän avulla. Sitten kokosin photoshopissa eri versioita niistä. Piirtoanimaatio on hidasta mutta palkitsevaa.

Tämän tekeminen vei päiviä (edellinen animaatio-harjoitukseni vei tunteja). 57 framea, huhhuh. Jännää oli nähdä lopputulos, sillä tuntuu ainakin vielä että kaikki tulee ihan yllätyksenä. Oli vain ajan kysymys että animoisin pinguja! ; ) Halusin tehdä toisen version, jossa toinen hip-pingviini tekee kehräysliikettä pidempään (alempi animaatio)

Hyvät elokuvat koskettavat syvimpiä tunteita :')

Karvas pettymys!: D Enhän ole ainoa, jonka mielestä alkoholi ei maistu juuri muulta kuin alkoholilta?

Sekalaisia eläimiä luonnoskirjasta (lähinnä koulussa piirrettyjä, silloin kun opettajilla on teknisiä ongelmia...-_-)

(KLIKKAA isommaksi, blogi ei oikein tykkää vaakasuuntaisista stripeistä) Pitäisi olla maksimimääräraja, miten paljon opettajat saavat sekoilla ja säätää. Meillä on mennyt tammikuussa puolet tunneista siihen että opettajat eivät saa laitteita toimimaan :S Opiskelijat tulevat vaan pahalle tuulelle ja stressaantuneiksi jatkuvasta säädöstä ja lukkariepäselvyyksistä. Grr! Tosin missään korkeakoulussa tiedonkulku ei taida olla kovin sujuvaa. Vierailevien opettajien tunnit ovat olleet laadukkaimpia täällä, niiden tunnit on suunniteltu hyvin ja niissä oppii tehokkaimmin. Olisin mielihyvin ollut koko tammikuun storyboard-kurssilla. : D

Tämän olin unohtanut postata, marraskuussa piirretty.

Mind blown! I know too much! Kohta tulee varmaan Matrix-miehet ja nappaa mut! Tää tais tapahtua jo pari vuotta sitten. Huom. sarjis perustuu siis puhtaasti omiin havaintoihini, en ole tutkinut asiaa sen kummemmin (jonkun nettiartikkelin samasta aiheesta kyllä löysin äsken googlaamalla). Onneksi en ole elävässä elämässä koskaan kuullut kenenkään haukkuvan toista huoraksi yms. Mutta ärsyttää, kun fiktiossa se on ihan tavallista!

Eilen storyboard-tunnilla piirretty sarjis/storyboard-harjoitus. Aikaa oli tunti tehdä tätä. Joka ruudussa piti vastata kysymykseen (1. Missä, milloin? 2. Kuka? 3. Mitä? 4. Miten? 5. Miksi? 6. Joten?) . Lisäksi piti hyödyntää tunneilla opittuja asioita. Vau, ollaan opittu asioita, jotka tuntuu siltä kuin saisi tietää jotain salaista tietoa maailmasta! En ole missään muualla kouluissa tai kursseilla semmoisia asioita kuullutkaan. Yeah! (sori, tämä on hieman suttuinen, kun ei mahtunut skanneriin kokonaisena) Pingulin pelastusyritys ei nyt mennyt ihan putkeen... vai pitäisikö sanoa pilliin.

Olotila on jännittyneen hysteerinen. Ja huomenna alkaa hiihtoloma, oh yeah! Menen viikoksi kotiin. Olen hyvin iloinen, että Turusta Helsinkiin kulkee niin paljon halpoja busseja, ylikalliilla junalla ei olisi varaa kulkea paria kertaa kuussa (pyrin käymään joka toinen viikko kotona, koska enempää aikaa en kestä olla erossa koirastani...mutta ihan viikon välein en jaksa matkustaa Turku-Helsinki-väliä. Ottaisin koirani mieluusti asumaan tänne, mutta koulu vie kaiken aikani ja energiani ja koirani on niin tottunut asumaan laumassa eikä yhden hengen kanssa, vaikka sen suosikkihenkilö olenkin :') On ottanut aika koville elää erossa siitä. Ehkäpä teen sarjiksen blogiini siitä, miten olen tottunut yksinelämiseen (tai no en ole tottunut siihen kyllä :D ).

Haha, mulla taitaa siis olla uusi harrastus! Toi oli ehkä parhaimpia asioita mitä oon koskaan tehnyt! Olen ylpeä asustani. Tässä vielä valokuvia todistusaineistoksi: Myhäils myhäils virne olen hyvin onnellinen niinkuin näkyy! :>

Kävin eilen pitkästä aikaa Piirtovintissä, teemana oli senseit ja inspiraation lähteet. Päätin piirtää minuun vaikutuksen tehneitä hahmoja, ja jotka koen inspiroiviksi. Piirtovintti on kyllä yks parhaimmista jutuista Turussa! Taas tuli viikon nauruannos kasaan :D Siinäpä jokunen inspiroiva tyyppi! Milla Magia oli ainoa hyvä naispuolinen fiktiivinen roolimalli kun olin lapsi (ostin melkein joka viikko käytetyn Aku Ankka-taskarin kotikatuni sarjiskaupasta ja käytin paljon aikaa siihen kun selasin pokkareita läpi etsien Milla-tarinoita. Aina ostin ne, joissa se esiintyi. ) Tässä vielä yksi suurista senseistäni (voi pojat, kuinka häntä rakastan!), jonka piirsin aiemmin päivällä eilen:

Haha, ensin 10 kertaa englanniksi, sitten 10 kertaa suomeksi. Ja aina pitää laulaa antaumuksella mukana! ;D Lapsuuden top 5-tunnarit: 1. Ankronikka 2. Tiku ja Taku Pelastuspartio 3. Nalle Puh 4. Maailman ympäri 80 päivässä 5. Pokemon Kunniamaininnat: Sailor Moon (en itse sarjaa katsonut, mutta se tunnari!), TMNT, Pinky and the Brain, Animaaniset, Timon ja Pumba. Hassua, olin viime viikon päätteeksi ihan kuollut ja märkä rätti (mun perus olotila koulupäivän jälkeen ;_; ääyhh luulis jo, että olisin jo tottunut...mutta eka vuosi kai on rankin) mutta kun kuuntelin Ankronikan tunnaria, sain heti energiaa! Jännää kun yksi tunnari voi tuoda välittömästi lapsuusmuistot takaisin mieleen :´)

Jaahas, tulipas taas niin "kaunista" jälkeä! Flunssaista piirtoa... xD Kipeänä tekstaus on mahdotonta! Nyyhkis. No onneksi olen vähän jo opiskellut animaatiota viime vuonna, etten varmaan kahdessa päivässä ole kokonaan pudonnut kärryiltä. Meillä on koko loppukevät animaatiota! P.S. Uuniperunat on mahtavia (mutta vaan jos on tuota ihanaa mössöä niiden kanssa).

Pitihän sitä vielä piirtää Walterin näkemys flunssasta! Nyt taas kehtaa kutsua blogia Orava&Walter Egoksi :D Inspiraatio tähän sarjikseen tuli siitä, kun heitin juuri roskiin ison roskapussin täynnä vain räkäliinoja! Yäk!

Kohti epämukavuusaluetta ja sen yli! Öhöh.... oli kyllä erikoisin työhaastattelu jossa olen ollut! Ja ekaa kertaa olin ryhmätyöhaastattelussa O_o Huhhuh. Ilokseni huomasin, että pakastimessa on joku hyvä jäätelö, jonka voin syödä nyt palkinnoksi! Arvostus minääni neljä päivää sitten kohtaan nousi juuri huippuunsa. Huhhuh, aika tiukka viikko ja tiukkana jatkuu sunnuntaihin saakka. Puuh. Onneksi pahin köhä on ohi (tosin sain yskäkohtauksen haastattelussa, yhy).

Meillä on niin hauskaa animaatioluokassa! ;_; Olen niin onnellinen! ;_; Ja kolmoset on niin hauskoja! ;_; Nuorten aikuisten "päiväkoti"=ideaali opiskelijaelämäni (Tää oli siis viime viikon meiningit. Tääkin viikko oli tosi hilpeä, mutta siitä pitää tehdä sarjis erikseen. Huom. nyt oli niin paljon uusia hahmoja eli tyyppejä että osa on vielä ihan prototyyppejä ja heitin eläimiä vaan hatusta :'D)

Animaatio-opiskelu on ihanaa! Tässä pari eilen ja tänään koulussa tekemääni animaatiota:

Omistettu Merrille, joka on ilahduttanut minua hännän heilutuksella jo kohta 11 vuotta!

Älä mene maiharit jalassa veden äärelle... (lol en osaa piirtää anime-tyylillä sitten pätkääkään... hyvä niin! Fujimoto on parashahmo Ponyossa. Krääks sori joistain irvistää reunat vähän pahasti, mutta en jaksa enää muokata niitä :'D ANGST!!! Tunnen oloni niin höpsöksi, jos yritän piirtää angstista fanitaidetta. Kalkarosta se kuitenkin pukee (tääkin Ghibli-piirtovintissä piirretty, tosin ei tullut kyllä yhtään ghiblimäistä tästä.) He löysivät toisensa! Appa, väripalettimemestä. 10 pistettä pois Rohkelikolta! Ah, suosikkiprofessorini. Fanitukseni Joka Elää! Digitaalinen maalaus on hauskaa puuhaa. Niin eli tämä postaus kai vain vahvistaa, että käytän myös kaiken vapaa-aikani piirtämiseen (7 tuntia päivässä koulussa ei riitä?). Fan art on minun harrastukseni (sopii opiskelijabudjettiin) ja tapani rentoutua ja kohdata toisia faneja.

Mukavaa lukea jotain tuttua, jonka tietää hyväksi.

Todellisuuudessa lähdin kirjastosta melko tyytyväisin mielin, sillä löysin peräti neljä Rickman-elokuvaa! (mutta milloin sarjikseni olisivat ikinä olleet yksi yhteen todellisuuden kanssa?!) Kirjastojen elokuvavalikoima on kyllä ihan toista luokkaa nykyään toisin kuin silloin kuin minä olin pieni, jolloin oli vaan aina ne samat hikiset vhs-kasetit, joista yksikään ei ollut edes Disney-leffa. Ovatpa tämän päivän lapset onnekkaita! Kaikki aarteenmetsästäjät osaavat varmasti samaistua tähän, kun on etsinyt koko kaupungin läpi jotain leffaa tai sarjakuvaa. Parhainta on se hermostunut jännitys, kun selaa hyllyjä läpi. Ja nimenomaan epämukavassa istumisasennossa polvien varassa (kaikki tärkeä on aina alimmalla tai ylimmällä hyllyllä. Kurkota tai kumarra!). Yläasteella ja lukiossa kävin varmaan kaikki Helsingin divarit läpi kun etsin joitain tiettyjä sarjislehtiä. Oi sitä onnea, jos käteen osui se oikea numero! Minusta netti on tehnyt aarteenmetsästyksen vähän turhan helpoksi. Hauskempaa on löytää etsimänsä jostain yllättävästä paikasta!

Iiks, olen hurjan täpinöissäni tulevasta kesästä! Minulla on mahtavia suunnitelmia! Sen kunniaksi täpinä-orava:

Sain puujalkaisen idean koulussa tänään ja haastoin kaverini pokémon-otteluun eikun siis piirrettiin pokémoneja, mutta käännettiin niiden nimiä suomeksi! Ylimmäisen tein vielä kotona illalla kun innostuin. Valokuvissa kamujeni piirtämiä taskuhirviöitä. Omistani en ottanut kuvia, mutta siellä oli mm. Miausuuth, Yskhintä, Herra Pantomiimi, Välikapseli ja Voivapaa.

Elämäni on ihanaa! P.S. Pitkäkestoinen onnellisuuden tunne on mahdollista! Hihii!

Tein tämmöisiä randomeita pikku animaatiokokeiluja tällä viikolla kohtausharjoituksen teon lomassa piirrosanimaatiokurssilla! (haha, frameja vähän puuttuu välistä) Hullua, alle viikko koulua jäljellä! Kevätlukukausi on mennyt kuin siivillä! Sen kunniaksi pulubileet! (ja pöllö-) sekä Kalkaroksen hulmuavat hiukset!

Hassua kuinka molemmille tuli samaan aikaan mieleen sama laulu! Minun ja Emman aivot on viritetty Disney-taajuudelle, ja aina kun kuulemme jotain avainsanoja, tulee suustamme sanaan sopiva laulu tai sitaatti :D Hilpeää (ainakin meidän mielestä... ei välttämättä viattomien sivullisten mielestä)

Tässä tällä viikolla animoimiani pikku animaatioita. Tykkään animoida sekä käsin perinteisesti mutta myös tietokoneella.

No nyt tiedätte mun unelmien opettajan, köh... Siis ihan hirveetä kun käy tällä tavoin! Ihan kauheinta ikinä kun vihdoin tajuaa, ettei koko juttu joka tuntui todellisuudelta olekaan totta! Kamalin tunne maailmassa lähestulkoon... vieläkin oon ihan hämmentynyt! : D Tää oli tosi pitkä uni ja varmaan kivoin uni, jonka olen koskaan nähnyt.

(Enkuksi tällä kertaa kun en jaksanut tehdä käännöstä xD Laiska tuuli puhaltaa tänään.)

Öisin ei kannata ajatella mitään :'D Äiti opetti hyvän niksin, kun olin teini ja ahdisti paljon: ajattele jotain pinnallista ja yksinkertaista, esim. jotain tavaraa tms. Eikä mitään abstrakteja ahdistusmöykkyjä!

Haha, mun matkapäiväkirja alkaa vähän nurinkurisesti väärästä päästä nyt, mutta oli niin absurdi outous matkan päälle... ironista kyllä, olin alunperin aikeissa ylistää kyseisiä muovailtavia korvatulppia (joita siis ihan apteekeissa myydään!!!) mutta nyt teen päinvastaista eli älkää ikinä pitäkö korvakittiä korvissanne nukkuessanne, ainakaan ei tunnu kestävän kahden viikon käyttöä. Ja niihin tarttui tosi helposti pöly ja hiukset myös. Brrh, epämiellyttävää! Sain tuon möykyn takia välikorvantulehduksen, onneksi sain viikon antibioottikuurin ja korva varmaan parantuu sarjisfestareihin mennessä. Huomasin korvan menneen täysin tukkoon matkan vikana aamuna ja oli aika ankeaa sitten odottaa lentokentällä kipeän korvan kanssa...8 tuntia. Vihaan lentokenttiä ja kiljuvia lapsia (onneksi en kuullut niiden korvia sivaltavia ääniä kunnolla kun oikea korva oli täysin tukossa). Vinkki: älä mene lentokentälle liian aikaisin (olin vaan liian väsynyt sinä päivänä tappaakseni aikaa muutenkaan xD). Kauheaa, jos tuo olisi tapahtunut matkan alussa ja olisi siellä pitänyt yrittää mennä lääkärille. Lääkärillä oli oikeasti tuollainen kauhistunut ilme, luuli varmaan joksikin mutanttivaikuksi sitä. Jotenkin tää oli liian sketsimäinen tilanne, pakko oli piirtää nopeasti kauheudessaan/hupsuudessaan. Huh. Mutta viikon päästä olen taas skannerini luona, eli voin taas piirtää perinteisesti paperille, jee! Matkapäivistä luvassa siis pian, oli parhain matka ikinä flunssasta ja korvavaivoista huolimatta.

Haa, tänään kokosin uuden sarjikseni (kiitos isälle paperileikkurin lainasta!) ja tältä näyttää uusin pienlehteni: Valmista tuli! Sarjakuvan tein tosiaan koulun kesäopintoprojektina, että saisin kesäopintotukea. Eka sarjis siis jolla olen maksanut vuokrani, haha! 26 sivua sanatonta sarjakuvaa rennolla piirustustyylillä, ainakin siinä on charmikkaat velmuhahmot. Ihan jees tästä kai tuli, jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin vielä kehittänyt juttua lisää ja piirtänyt joitain ruutuja uusiksi. Pienlehtitaivaassa tosiaan olen myymässä tätä ja muita sarjiksiani, toivottavasti nähdään siellä! Myyn myös isotöisintä sarjistani tähän mennessä; Maski-sarjistani (siitä oli muuten positiivinen arvostelu Sarjainfossa kevään numerossa!) ja lisäksi muita vanhempia pienlehtiä on tarjolla edulliseen hintaan! Tue siis animaatio-opiskelijaa ja sarjakuvapiirtäjää! Yhtenä päivänä halusin nähdä, miltä hahmot näyttäisivät väreissä, joten piirsin koneella nämä (västäräkit ei tosin värejä kaipaa):

Vau oon niin positiivinen! No mutta tämä nyt on yleinen ongelma kirja-alalla. (Suomalainen kirjakauppa myy ihan uusia kirjoja välillä järjettömän halvalla yms.) Oon tänä vuonna enemmän hengaus-mielessä Pienlehtitaivaassa, en jaksa ottaa paineita :'D Vanhimmista sarjiksistani haluan eroon, niin myyn ne HALVALLA. Pitää vielä miettiä, millä hinnalla myyn mun viime vuonna digipainossa painettua sarjista tosin. Kopiokone-zinet on oikeestaan kivempia, niiden kanssa ei tarvitse ajatella, saako painokuluja takaisin.

Kesän aikana on saattanut löystyä pari ruuvia entisestään... Järkkyä! Animaatio-opiskelussa muuten parhaimpia asioita on ollut ehkä se, että on oppinut joten kuten sietämään omaa nauhoitettua ääntään :'D (tai ainakin siihen karseuteen tottuu :D) Tykkään äänipelleilystä kauheasti!

(Painotus sanalla pikainen... seuraava päivitys on toivottavasti vähän visuaalisempi) Kiitos kaikille, jotka kävitte ostoksilla! Ihan hyvinhän se meni. Nyt olen taas skannerin äärellä, eli alan tekemään sarjista matkastani. Lisäksi haluan jatkaa sitä mun lempipiirretyt-fan art-sarjaa, haha! Apua, se on kyllä loputon suo...

"Huh?" "Wuuaaat?!!!" Ei ollut koulua tänään, mutta menin silti tietokoneluokkaan muistelemaan, miten se TVPaint taas toimikaan. Olin kesän aikana unohtanut täysin mm. miten tehdään pikanäppäimiä työtä helpottamaan, aaghh! (no ei meillä tosin juuri ollut tämän ohjelman käyttöä viime keväänä). Tällä ohjelmalla aion tehdä syksyn animaatioprojektini! :>

Neljä ekaa ruutua puhdasta totuutta, tapahtui tänään. Loput rapeaa parodiaa jostakin (paitsi että omistan nuo kaikki listaamani asiat, krhm.)

"Piirsin vahingossa pingviinin permanenttitussilla uudelle taululle" jotenkin kiteyttää mun elämän :'D Voisi olla mun elämänkerran nimi.... Huhheijaa taas.... (onneks lähti kumittamalla pois... kunnon paniikki :'D Tätä on tapahtunut edellisissä kouluissani, mutta eka kerta kun mä jouduin uhriksi...) P.S. Anteeksi luokkakaverien epäyhdennäköisyys!

Walter Ego knows what the real villains are... Even an evil gentlemonster doesn't think only in black and white, so I hope you won't either. Oh my, I have missed drawing this little devilish fellow! He's one of my absolute personal favorites. Drawer's pet so to speak.... Käännös (varmuuden vuoksi): "Tervehdys. Jos sinulla on minkäänlaisia tyhmiä ennakkoluuloja... MURSKAA NE KUIN VIHOLLISESI! TUHOA NE! POLTA NE!!!" Köh...

Lisäksi suhersin blogisarjiksen (Sherlock!) ja valmistin ruokaa. Ruoanlaitto on ainoa ok kotityö (tosin väsyneenä ja nälkäisenä se on kaameaa).

Syysterveiset oravalta... ei tarpeeksi riittänyt energia sarjikseen niin piirsin vaan viime aikojen tuntemuksiani. Sitten hetken mielijohteesta läiskin tarroja kuvaan, jotka vain pahentavat kuvia entisestään :D Taidetta... Harmittaa, kun ei ajatus luista vapaa-aikana! Ja lämmityspatteritkaan eivät tänäkään vuonna pelaa...

Kenties joku on kateellinen oravan liiottelutaidoista.... Nyt teissä varmaan herää kysymys, miksi ihmeessä olen kateellinen infografiikassa mainitulle papukaijalle tai astioille :D

Verenpaine kohoaa vähemmästäkin... tuli manailtua melko kovaan ääneen... Ja ainoa syy, miksi ylipäätään raahaan lompakkoani vessaan on se, että siellä säilytän avainkorttiani, jota tarvitaan, että pääsee luokkiin sisälle... ugh. En ole koskaan ollut vessahuumorin ystävä, nyt vielä vähemmän :D

Mun kädet tärisee vieläkin!!! AAhhh pakko oli piirtää reaktiosarjis!!! Woouuuu... mun lempisarjan Wander over Yonderin tekijä!!! On ihanaa, kun on olemassa sarja, jonka huumori uppoaa minuun täysin, ja se on just sellaista animaatiota, jollaista juuri itsekin haluaisin tehdä! Ihanaa, että sellaista on, semmoinen antaa ihania toivon välkähdyksiä! :') Ja siis kyseessä erittäin tunnettu tekijä, luonut mm. Powerpuff girlsit. Huuuuuu. Ihmeellistä! Ihanaa, kun nyky-animaationtekijät ovat niin aktiivisia internetissä ja ystävällisiä fanejaan kohtaan <3

FB:ssä oli aiemmin syksyllä 30:n päivän piirtohaaste, joka päivä eri teema. Otin osaa, mutta en ehtinyt tehdä kaikkia koska KOULU ja ETÄKURSSIT ja ei vapaa aikaa ja uupumus. :'D Tässä suurin osa kuvista. Onpas tämä sarjakuvablogien blogialusta hankala ja epäkätevä, heitti nuo otsikot minne sattuu vaikka kuinka säädin! Ääh, meni yli tunti tämän postaamisen tekoon. Teen jossain vaiheessa jollekin muulle sivulle portfolion/taideblogin. Eläin Alaston Sigmund Freud (öö tosi outo aihe) Groteski Harjoitus Jotain hullua(^) Kissa^ (heh heh...) Dress to impress ^ Internet ^ (kaksi versiota, tätä voi katsoa kahdesta eri suuntaa!) "Yolo" (kuolemalla on elämänpelko) Tiede^ Viehätys ^ Pinkki^

Minullako muka teeriippuvuus?!

En ole hoikka enkä lihava, mutta silti on vaikeaa löytää sopivia vaatteita (etenkin t-paitoja, jotka olisivat tarpeeksi pitkiä joita ei tarvitse olla koko ajan nykimässä alaspäin) Loppujen lopuksi hyvä kunto on minulle tärkeämpi asia kuin kehon koko. P.S. Ostin tosi nätin mekon Lontoosta, siinä on kakaduja, mutta en jaksanut piirtää niitä mekkoon tarkasti, kuten näkyy :'D

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään, joten päätin tehdä raportin vuodestani: Tai no, ainakin YRITIN. Ensi vuonna uusi yritys? (haha, voin kyllä tehdä ihan oikeankin sarjiksen kuluneesta vuodestani, jos sellainen ketään kiinnostaa, hoho. Tapahtui useita tavallisista vuosista poikkeavia asioita tänä vuonna.) Loppuun totuus :

My kind of gym... mukavan rauhallinen eikä tule hiki.

Keramiikasta tuli vaihtelevia tuloksia (epäonnistunut valumuotti, hienoa rakua, epäsymmetrisiä kulhoja...). Filosofiasta tuli kymppejä. Piisamirotta varmaan tuhahtaisi, ettei luvuilla ole merkitystä.

Hmm, onkohan pen pressure mennyt lomille... Ei tuo matka ollut suinkaan mikään lomamatka, osallistuin animaatiomaratoniin (kahden vuorokauden pituinen haaste, jossa pitää animoida kolmen hengen ryhmissä 10 sekunnin animaatio, alku- ja loppukuva kaikilla ryhmillä sama). Huh, aika rankka matka! Tosi kaunis kaupunki, tosin luulin että kevät olisi ollut jo pidemmällä siellä kuin Suomessa. Perjantaina 25.3. menin upeaan cocktail-tilaisuuteen, joka oli Oopperatalossa! Huhhuh, se oli elämys! Suolainen macaron oli hauska yllätys! Tämä oli jo toinen ulkomaanmatka vuoden sisällä! Yleensä pääsen ulkomaille ehkä kerran kolmessa vuodessa. Se mikä minut yllätti täysin, oli se, että Lillessä kaikki ranskalaiset olivat todella ystävällisiä! Olen käynyt kerran aiemmin Ranskassa, Pariisissa ja Angoulêmessa ja siellä kaikki ranskalaiset joita kohtasin olivat todella ynseitä. En kyllä pystyisi asumaan Ranskassa pidempää aikaa, sillä heillä on illallinen aivan liian myöhään (ravintolat eivät olleet auki viideltä) ja aamupalat kauhean makeita. Myös höttöleivän määrä meille tarjotuissa ruuissa ahdisti :'D Oli ihanaa päästä kotiin Suomeen syömään aterioita, joissa leipä ei ole osa annosta. Hups, ei tää valokuvareportaasin teko olekaan sen nopeampaa, kun kaikkia kuvia piti pienentää, että mahtuvat blogiin. Aika hankala blogisysteemi. Tässä vielä BD-saaliini matkalta (kävin samassa sarjiskaupassa kaksi kertaa ja myyjä näytti yllättyneeltä kun tulin sinne uudestaan): Edit: Ja pupumunkki ei jostain syystä suostunut näkymään, tässä uusi yritys.

Orava odottaa soittoasi (tein aiheesta enemmänkin mutta en tiedä viitsinkö postata... tätäkin mietin viikkoja, että tekisinkö aiheesta blogimerkinnän, mutta olo vain kasvoi entistä ahdistuneemmaksi niin sitten päätin että nyt piirretään tämä näkyville!) Tuntuu, etteivät ihmiset enää halua nähdä minua, johtuuko ilmiö sosiaalisesta mediasta, ettei koeta enää tarvetta nähdä naamatusten? Miten masentavaa!

HURJAAA... Yhtäkkiä vaan tuli tää mieleen :'D Tästä on jo aikaa, mutta aika pulassa olin kun juuri siksihän ostin uudet sakset kun vanhat oli joko kadonnut/mennyttä.

Syksy vaikeimmasta päästä. Toivon todella, että kevät on smoothimpi kuin smoothie. Ei kyllä ole aikaa ole ollut päivittää blogia muutenkaan, hommaa riittää ja ongelmien ratkomista. Odotan innolla joululomaa (lieneeköhän sairasloma mun tapauksessa, argh). Joskus tulevaisuudessa haluan tehdä jatkuvajuonisen nettisarjiksen.

To be continued... Tämän sarjakuvan parissa kului vuoden 2017 ensimmäinen päivä. Huhhei! Pyrin tekemään tämän viidessä osassa. Teki mieli piirtää itseni ihmisenä vaihtelun vuoksi (ja pidän tämän hetkisestä hiustyylistäni ihan liikaa)! Aion tehdä itselleni ja koko maailmalle palveluksen (köh) ja ostaa uuden, ammattilaistason piirtopöydän! Ei tätä vanhaa Bamboota kestä kukaan... Note to self: Osta myös uusia siveltimiä!

Hehee! Koulu on tosin tällä hetkellä/tämän lukuvuoden erittäin jepajessöör... Tulevaisuutta on turha miettiä liikoja kun se ei ole edes vielä olemassa (tosin siitä lähtien kun pääsin opiskelemaan ei ole tulevaisuus huolettanut muutenkaan kovin paljon, silloin kun en ollut missään ahdisti se valtavasti, luonnollisesti). Nyt kun olen saanut yhden isoista ikuisuushaaveistani toteutettua (olen vaihdossa tällä hetkellä, ollut elokuun lopusta lähtien) on tullut keskityttyä nykyhetkeen oikein hyvin! Cheers!

Jatkuva unettomuus on uuvuttavaa ja piinaavaa.

Pakko oli piirtää terapiasarjis päivän vastoinkäymisistä. Typerä Powerpoint!

Tuo oli joku äreä turisti... muuten matkalla oli kivoja kohtaamisia. Mutta hirveän rankka reissu, yksin matkustaminen etenkin on raskasta. Eka matkapäivä oli raskain, puuh. Vaikka palasin sunnuntaina, vieläkin olen ihan reissusta rähjääntynyt (palasin kaksi päivää aiemmin sillä energiani ei vaan riittänyt enää hostelleihin ja kävelyyn yms). Pitäisi saada kouluhommat tehtyä tällä viikolla kun on viimeinen deadlinevyöry ensi viikolla, eih. Ehkä joskus piirrän lisää matkastani.

Jaahas tuntuu että blogiin päätyy vaan kaikki negatiiviset jutut. Äyyyy näin sentään koirani Skypessä eilen kun oli sen synttärit.

P.S. Tajusin just miten monta blogisarjista oon tehnyt missä valvon yöllä sängyssä, ähyy... :D Tämän piirsin viime yönä lieventääkseni vellovaa olotilaa :'D

Ahaha! Ystävällinen voi olla monella tapaa. Olen kyllä suunnattomasti nauttinut ihmisten ystävällisyydestä ja kohteliaisuudesta tänä vuonna! Saa nähdä miten sopeudun takaisin Suomeen, viikon päästä Helsingissä!

Uusi jatkis, saako orava koskaan kotia? ARGH! Paluumuutto tai sen yritys on ollut todella karua ja olen ihan alakuloinen tämän asunto-ongelman takia (ja äh tällä viikolla ei ole ollut mitään sosiaalista menoa niin on varmaan siksikin ihan plääh-olo). Ajankohta on vaikein mahdollinen löytää asuntoa ja asumistuen muutos varmaan vaikeuttaa yksiön saamista entisestään (itse en edes pysty asumaan kimppakämpissä). Päivä sen jälkeen kun tulin takaisin Suomeen aloin metsästää asuntoa ja siitä on kohta kolme kuukautta. Sainpas piirrettyä vihdoinkin jotain vähän pitempää. Joskus kun on parempi tilanne, voisin piirtää vaihtovuoteni kohokohdista kenties. Luin jonkin artikkelinkin, että usein kotimaahan kestää kauankin tottua takaisin sen jälkeen kun on asunut ulkomailla. Toki on ollut tosi mukavaa nähdä pk-seudun kamuja esimerkiksi. Mahdolliset kommentit blogiini eikä Facebookiin, kiitos! :)

"Ällönuiva" siis tuo yksi sana. Lauseessa: "Tuo vuokraemäntä on harvinaisen ällönuiva." Woah, sain tämmöisenkin just piirrettyä kaikessa tässä huiskeessa, go me! Varmaan ensi syksynä valmistun. Siihen tähtään. Itsenäisen työskentelyn vuosi tulossa, näin ainakin ounastelen kun on amk kyseessä. Onneksi on vaihtovuoden jälkeen vähän enemmän varmuutta ja uutta tärkeää oppia. Ja ainakin saa asua varmaan ihan mukavasti, yksiössä. Edelleen oli syyskuussa asuntonäytöissä järkyttävä määrä ihmisiä (kaikki melkein opiskelijoita). Todella karua. Samana päivänä kun iskiaskivussa (jep, se uusiutui flunssan yhteydessä mutta on nyt mennyt onneksi ohi, huh) kävin näytöissä, oli asuntotarjous tullut sähköpostiini. Ah!

Toisaalta, tyylikkyys tekee hyvää itsetunnolle. Classy! Äkkiä mulle joku pukudraama-rooli jostain, haha! P.S. Huomaa "klassikko-silmät" ruudussa 1. Hui, piirsin tämän kamalan pieneen kokoon lähimpään luonnosvihkooni. Nyt on semmoinen mukava tuottelias olo kun olen muuttanut asuntooni onnistuneesti ja hankin uuden skannerinkin (vanha hajosi kahdeksan vuoden uskollisen palvelun jälkeen...sillä tuli skannattua satoja [ellei yli tuhat?!] sarjakuvia, snif!;')). Nyt on hyvä aika koulunkin kannalta piirtää sarjiksia ja inktoberia.

Ai niin tälläisenkin piirsin eilen illalla, kun oli vauhti päällä. En ole ilmeisesti vieläkään oikein käsittänyt, että vaihtovuosi on ohi. Hidas prosessointi ja jotenkin tuntuu että vaihdon jälkeen olen ollut vähän tyhjän päällä. Tai jotain sellaista. Ihan hauskaa päästä jakamaan vinkkejä ja neuvomaan, miten välttää sudenkuoppia. Ja tietty hehkuttamaan kaikkea hauskaa. Esiintyminen kyllä jännittää aina ja en enää muista mitä kaikkea lomaketta piti tehdä vaihdon eteen (ilmeisesti niistäkin pitäisi puhua?!), niitä oli niin paljon.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Jännitysnäytelmiä minun ei sitten tarvitsekaan edes koskaan lainata, kun niitä luo elämä ihan luonnostaan. Tämä ei sattunut edes perjantai 13. päivä vaan vajaa pari päivää muuttoni jälkeen! Tätä kovan onnen kirjastoreissua ennen olin myös hätäpäissäni yrittänyt hakea opiskelija-alennusta turkulaiseen matkakorttiini, en muistanut että se pitää uusia joka syksy Fölin toimistolla. MUTTA se ei suinkaan onnistunut sillä heille ei ollut silloin vielä välittynyt tieto maistraatista että kotikuntani oli muuttunut... Oli selvästi virhe astua ulos kodistani... Toivottavasti saan uuden g-terän synttärilahjaksi. Tämä piirtoterä, jolla piirsin tämän sarjiksen, halusi selvästi jo eläkkeelle koska äksyili niin kamalasti...

Samalla kyynelkanavalla samaan kyynel-aikaan! Haha, eipäs kun seuraavalla kerralla piirrän jotain humoristisempaa ja klassisen randomia... Hankin uuteen kotiini paljon uusia valoja. Jopa vitriinikaappini sai valaistusta! : D

Merri 30.4.2004-29.10.2017. Rakas oma koirani ja paras ystäväni. Elämäni onnellisin päivä oli se, kun sain Merrin ja surullisin se päivä jona se kuoli. Tuntui kauhealta viedä se viimeisen kerran eläinlääkärille. Tuntuu hirveältä käydä kotona kun iloista tassujen rapinaa ei kuulekaan. Merri eli pitkän ja onnellisen elämän ja rakastin/rakastan sitä suunnattomasti. Se oli juuri oikea koira minulle ja perheelleni. Se oli minulla puolet elämästäni joten tuntuu tosi oudolta ilman sitä. Elämä tuntuu todella yksinäiseltä ilman Merriä. On minulla toki ystäviä, mutta heitä en näe tarpeeksi usein. Koira on aina läsnä arjessa. Merri toi niin paljon iloa ja turvaa elämääni hyvinä ja huonoina hetkinä. Sen häntä heilui jatkuvasti, mutta eniten se heilutti häntäänsä minulle. Onneksi sain viettää kesän Merrin kanssa ja viikkoa ennen sen kuolemaa se vielä tervehti minua synttärinäni iloisesti. Muutenkin on ollut tosi vaikea ja yksinäinen syksy ja mikään ei ole oikein sujunut. Lohtua on hieman tuonut se, että tunnen ihmisiä joilla on myös kuollut koira hiljattain ja sitä kautta olen saanut hieman vertaistukea. Koiran kuolemasta on vaikea puhua muille kuin perheenjäsenille, sillä monetkaan tuntemani ihmiset eivät tajua, miten koira on persoona ja osa perhettä. Tekee kipeää asua aivan koirapuiston vieressä ja tällä hetkellä ahdistaa nähdä koiria tai kuulla, kun ihmiset puhuvat koiristaan ja kaikki muistuttaa Merristä, mutta ehkä se lievenee ajan myötä.

(Luonnostelin tämän 1.joulukuuta mutta tänään vasta sain viimeisteltyä) Sadistisin/piinaavin joulukalenteri ikinä. Saankohan taas kahdeksan joulupukkia? (Tarvitaan 9 että saa pääpotin) Vanhemmillani on tapana antaa tälläinen joka vuosi. Sain Suomelta tekstarin tänään, hassua! : D Hyvää 100-vuotis-syndeä oi maamme! :) Nyt kyllä haaveilen kaukomatkoista pois kaamoksesta ja surusta. Jospa kävisikin Hannu Hanhet tämän arvan kanssa...

Myyjä myös esitteli minulle huvittuneen näköisenä lintujen ruokintalaitteen, jossa oli semmoinen suojaosa, ettei oravat pääsisi niiden ruokiin käsiksi xD Hehheh! Minulla on oma piha (jotenkin tosi absurdia, koska a) olen aina asunut kerrostalossa b) tämä on opiskelija-asunto). Ja täällä on... oravia!!!!!!!!!!!!!!!!! ORAVIA!!!!!!!

Vähän surullisempi sarjakuva taas vaihteeksi. No nyt taitaa olla jo plussan puolella sää tällä hetkellä. Kevättä ja kesää odotellen. Koirani kuolema on saanut minut myös muistelemaan mummoani, joka kuoli kun olin 10-vuotias. Ja muutenkin huolestumaan ja ahdistumaan enemmän. Vanhemmat onneksi voivat hyvin. Ei ole oikein myöskään ollut energiaa etsiä uusia tuttavuuksia. Olen kuitenkin saanut kirjallisen opinnäytteen kasaan ja aloittanut taiteellisen osan (se onkin aika urakka sitten). Työharjoittelukin pitäisi vielä löytää, huhhuh. Minulla alkoi tällä viikolla myös ensimmäinen kurssi koko nelosvuonna. Eli vihdoinkin jotain opetustakin.

Miten turhauttavaa!