Seuraavat tarinat eivät koskaan päässeet kehitykseen, mistä syytän osittain itseäni. Kävi niin että palaverin alkaessa kysyin mitä mieltä muut olivat ideoista, mutta kaksi heistä oli lukenut jotain, vain ensimmäisen, eli labratarinan. Jos olisin uskaltanut, olisin sanonut että lukekaahan toverit, ja palataan sitten asiaan. Mutta sen sijaan alettiin juonia yhdessä uutta tarinaa. Molemmissa vaihtoehdoissa on tai olisi ollut hyvät ja huonot puolensa.
Näissä näkyy, kuinka olen aika pihalla siitä miten asiat oikeasti hoidetaan kentällä, ja siksi sarjakuvissa on paljon tyhjää, kysymyksiä, ja keskeneräisyyttä. Teksti on aika pientä. Anteeksi!
