grimbird

Suomalaiset mustavalkoelokuvat ovat mahtavia.

Cosmopolitan toimii kuten hämärä hatusta vedetty uskonlahko. Isketään pelkoihin ja epävarmuuksiin ja annetaan pelastus kovaan hintaan. Mitään pelastusta ei tietenkään ole luvassa, mutta jotain lohtua lahkolaiset kaiketi uskossaan saavat. Tein teininä palautekirjeen Cosmopolitanille. Arvostelin kirjeessä Cosmopolitanin arvomaailmaa. En tietenkään saanut vastausta. Hävettää että tämän ikäisenä piti vielä antaa itseluottamuksen horjahtaa.

Toteemikissat. Oli tarkoitus tehdä monimutkaisempi kissa-aiheinen työ, mutta muovilaatta oli kovaa ja otin helpomman aiheen. Työstä voi ehkä huomata tekniikan. Kolme kerrosta on painettu samalla laatalla jota kaiverretaan lisää painokertojen välillä. Järjestys on kellertävä, punainen, sininen. Toinen kissa oikealta on surullinen esimerkki viivoista jotka kaiverretaan vikaan ja pelastettaessa muuttuvat vain pahemmiksi.

Tästä tapahtumasta on jo muutama viikko. Mustikoita on ollut jo jonkin aikaa. Nami! Tekisi mieli tehdä piiras.

Vanhoja julkaisematta jääneitä pupuja, joissa on vielä tuo erittäin vaikeaselkoinen käsiala. Voivoi. Harmittaa kun ei Lauran kanssa mentykkään Saarenmaalle, ei ollut aikaa eikä rahaa.

Tämä tapahtui melkein kaksi vuotta sitten. Harvemmissa paikoissa kait lukee kuitissa kassahenkilön nimi. Tai sitten tämä oli yksi niitä harvoja kertoja kun vaivauduin etsimään sitä.

Tein tämän sarjakuvan sarjakuvapedagogiikan kurssille. Pyydän etukäteen anteeksi sarjakuvissa esitetyiltä henkilöiltä mikäli heidän pupumuotonsa eivät miellytä. En ole tämän sarjakuvan kulkuun täysin tyytyväinen. Olisin voinut jättää alun höpinät tyystin ja aloittaa kolmannelta sivulta. Silloin en tosin olisi päässyt tekemään pupuvarjokuvia sormuksen ritareista. Onnistuneinta tässä tekeleessä on Voldemort pupu. Nyt alkaa pieni tauko. Menen lomailemaan Lahteen.

Takaisin lomalta! Jee!

Oli tosiaan ilo huomata, että nalletikkareita tehdään vieläkin. Niitä joilla on rusetti kaulassa.Ei kyllä ollut yhtä hyvää kuin muistin. Napsauta isommaksi metsäkissa joka tuli oikein poseeraamaan.

Harkitsin hetken että julkaisisin muutaman valikoidun sivun vanhaa kuonaa, mutta ei.

Kauhia! Unohdin reseptistä yhden ainesosan! Puoli desiä maitoa! Kyllä ne ilmankin onnistuvat, mutta kyllä maito vaikuttaa rakenteeseen ja makuun.

Heipsan! Mainitsit vanhat sarjikseni aiemmassa merkinnässä: http://grimbird.sarjakuvablogit.com/files/2011/08/vanhatsarjiksetpieni.jpg Nyt perjantai-illan huumassa aloin valokuvaamaan osia niistä, sekä niihin liittyviä yksittäisiä kuvia. En kuitenkaan mitään kokonaista tarinaa. Ja uskokaa että näin onkin paljon parempi. Ainut ihminen joka on lukenut nuo sarjakuvat kokonaan on Anri. Häneltäkin teki mieli repiä pari vihkoa käsistä kun viimeksi niitä tarkastelimme. Osittain huonon piirrosjäljen ja enimmäkseen huonojen tarinoiden takia. On kuitenkin hauska katsoa joskus menneeseen ja todeta että jotain kehitystä on tapahtunut.

Tässä väkivaltaisempaa menoa. Olen kyllä todella huono piirtämään tappelukohtauksia, niitä pitäisi harjoitella. Tuo ruutupaperilla oleva kuva on niin vanha etten mokomaa edes muistanut.

Ja tässä viimeinen kollaasi. Aiheena romanttinen hömpänpömppä, noo... ei kyllä ihan. Viimeinen sivu piti täyttää koneelta löytyvillä kuvilla. Kello on jo melkein kaksi, joten en jaksanut alkaa kuvaamaan lisää. Olen näitä tehdessä huomannut että minulla on joku ihme mieltymys kissatyttöihin. Tiedoksenne myös että romantiikka ei ole minun lajini! Meni ainakin ennen helposti huumoriksi tai kaksimieliseksi. Sitäkin täytyy harjoitella! XO Halit teille kaikille ja hyvää yötä! OvO Huut!

Minä ja naamio jonka tekijästä lisää: http://paerivuori.harhakuva.org/

Kirjoita Google mapsiin Myllymäenkatu, Lahti. Näet metsän jossa äidin kanssa käytiin ja jossa leikin lapsena peikkoa.

Voisin kyllä valittaa myös siitä ettei Luihuisille annettu tilaisuutta olla jaloja vaan heidät lähetettiin suoraan tyrmiin. Siellä onvarmaan hyvin turvallista kun viholliset hajottavat linnaa.

Tadaa! Merlin höpö sarjis. Koska Merlin on mukava sarja. Kun aloitin tämän sarjiksen, ei ollut aavistustakaan mitä siinä tapahtuisi. Tein sivuja väärässä järjestyksessä ja lopputulos saattaa olla sekava. Nämä pidemmät tarinat pitäisi ensin käsikirjoittaa.

Sadas Harmaan pupun päiväkirja! Helei!

Vähän myöhässä, mutta lentäviä muurahaisia näkyi perjantaina uudestaan.

Tästä alkaa jatkuva kertomus hammasrautojen hankinnasta ja käytöstä. Pyrin kertomaan ajatuksista ja tuntemuksista sekä käytännön asioista joita tulee vastaan kun oikomishoito etenee. Myöhässähän nämäkin taas ovat sen verran, että tällä hetkellä suustani on jo revitty kolme hammasta (vitoset), ja ylhäällä kutos ja seiska hampaiden välissä on molemmilla puolilla yksi separointilenkki. Tarinan seuraamisen helpottamiseksi Rautaprojekti löytyy omana aiheenaan tuosta oikealta, ettei kertomusta tarvitse metsästää paloina päiväkirjamerkintöjen välistä.

Olen näköjään ollut todella huolissani kun olen ruikuttanut näin paljon. Nyt on jo paljon parempi olo tästä kaikesta.

Tämmöinen: http://www.youtube.com/watch?v=rhN7SG-H-3k

Varkaasta ei lopulta tullut noin viattoman näköinen.

Äiti otti tämän kuvan kun viimeksi sienestettiin. Onkohan minulla aina ollut moiset ojokädet vai imitoinko pupua huomaamattani. O_O Suurin osa noista tateista oli matoisia.

No niin sitten puhun kumikiinnikkeistä joita en ole maininnut vielä Rautaprojektissa. Ehkä pitäisi alkaa julkaista oikeassa järjestyksessä. Ensimmäinen lanka on kiinni kumilenkeillä jotka värjääntyvät mausteista. Ne vaihdetaan kuukauden jälkeen asentamisesta erilaisiin kiinnikesysteemeihin josta minulla ei ole mitään tietoa. O_O Paitsi etteivät ne värjäydy. Tästä lisää myöhemmin.

The Turtles - Happy Together

Voi tajusin ettei asia kyllä aukene lainkaan tässä sarjakuvassa. Olipa moka. Noh, kuitenkin. Kutos hampaiden ympärille pujotettiin metalliset renkaat ja sitten suusta otettiin muotti renkaiden kanssa. Muotin perusteella valmistetaan eräänlainen metallinen ankkuri, josta otetaan tukea kun hampaita aletaan vetämään. Tämä metallikappale on kiinni kutoshampaiden ympärillä, se laitetaan jollain sinisellä tökötillä kiinni. Nämä renkaat ovat samaa kappaletta ja yhdistyvät kitalaen puolella ohuella kaarella, joka ei kuitenkaan osu kitalakeen. Tämän laitteen mahtumisen ja renkaiden sovituksen mahdollistivat aiemmat separointilenkit. En tiedä millainen ankkuri alahampaisiin tulee koska separointilenkit eivät pysyneet alhaalla paikoillaan eikä tilaa saatu tehtyä. Tämä kappale on kait sitten vielä myöhemmin tulossa. Kutoshampaan löydät aloittamalla ensimmäisestä etuhampaasta ja laskemalla taaksepäin.

Yksi ensimmäisistä sarjakuvistani. En tiedä kuinka vanhana. Ruutusommittelun olisi voinut tehdä paremmin.

Tässä sarjakuva jonka sain aikaan. Tehty A2 paperille. Kuvan laatu on karmea, mutta eiköhän siitä sentään näe mitä tapahtuu.

Puukkopää Jaska kuvatkoon tunnelmia nyt kun 24 tuntia sarjakuvaa on osaltani ohi. Sain piirrettyä 24 sivua A5 koossa, siihen meni 22 tuntia. Aaah! Oli ihan poskettoman kivaa. Kiitos kaikille!

Nämä neljä piti alunperin julkaista erikseen, mutta koska raudat ovat olleet suussa jo muutaman viikon niin pitää vähän kiriä.

Olisi pitänyt opiskella metsäalaa ja lyödä hunsvoteille kapuloita rattaisiin. Ei ole reilua toimintaa. Miltäköhän työmiehistä tuntuu kun tuollaista pakotetaan tekemään.

Sarjakuva lähti siitä raivosta jonka koin juteltuani ystäväni kanssa siitä miksi ja miten sukupuoli vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. Joskus kyllä huomaan ajattelevani etten ole tarpeeksi naisellinen, niin että mikä lienee oikea näkökanta. Tämäkin on varmaan tilanne kohtaista. Aiheeseen voisi palata rauhallisemmin joskus tulevaisuudessa. =:P