ahma

Tää on jo pikkuisen vanha. Kaveri halusi lasten talvileirille materiaalia kasveista talviasussa. Minähän sitten tein!

Siinä lukee, että 2011, mutta se johtuu vaan siitä, että en osaa muistaa vuosia. Alkukuusta maalailin!

Löysin tän mun laatikon pohjalta! On kyllä parempiakin tapoja erottaa sinitintti talitintistä kuin se, että edellä mainitut tykkää safkata nurinpäin.

Odotas! Pitäisköhän nyt pelottaa? / Kehotus tappaa / Kehotus raiskata / Mutta odotas! / Mun huppari on myös minihame! / ajatuskupla: Mitä? Englanniksi koska deviantArt.

* Koivunen Tuija 2012: Sukupuoli yhteyskeskustyössä. Naistutkimus-Kvinnoforskning 25:1, 46-50

Kun vielä aloittelin tätä sarjisblogia kuvittelin suorittavani Luonto-Liiton Pihka-luonnonharrastusmerkkiä raportoimalla suoritukseni sarjakuvina, jotka lataisin tänne. Ei siinä ihan niin sitten käynyt. Sen sijaan olen askarrellut japanilaisella kirjansidonnalla yhdelle puolelle tulostetuista kierrätyspapereista ja parista postikortista tällaisen vihkosen. Kun olin pari viikkoa sitten vetämässä nuorten luontoleiriä, sain sinne muutaman pihkatähden verran sisältöä.

J taisi puhua jostain suomalaisesta drag-tyypistä, en muista enää.

lue ensin edellinen postaus

Tein nää Luonto-Liiton osastolle Ruuti Expoon. Ohje oli, että piirrä jalustallisia paperinukkeja, joiden mielenosoituskyltteihin expokävijät voi kirjoittaa omia toiveita. Mukana oli myös yksi pelkkä haalea hahmo, jonka päälle sai piirtää kokonaan oman tyypin. Yritin sekoittaa näihin erilaisia piirteitä, sillä lailla, että kaikki eivät näytä vaan valkoisilta kantasuomalaisilta, mutta että nää on tarpeeksi tyyliteltyjä, että enemmän ratkaisee se, mitä ite päättää ja miten esim. värittää. Yritin myös, että kaikki ei näyttäisi ihan 100% ilmiselvästi sukupuolittuneilta.

Sarjakuvat jäivät marras- joulukuussa vähemmälle, koska olen tenyt graduani ja paperinukkemielenosoittajat poikivat vähän Oikeita Töitä. Nämä reippaat leiriläiset ovat osa Benkun leirisaarelle piirtämiäni leiripalautepaperinukkeja. (Ehkä käyn kesällä salavihkaa nappaamassa kuvan siitä, miltä väritetty ja täytetty paperinukkeleiri näyttää.)

huomasin eilen olevani gradupiirissä

olen ollut laiska sarjakuvanpiirtäjä, joten olkaa hyvät, orava-anteeksipyyntö

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut tällaisten tarrojen painamista.

Kesken keskustelun, täysin arvaamatta, joku sanoo sen: "se yks transu", "italialaiset onkin vähän gay", "ihan vammasta", "ryssä", "manne". Sinä räpäytät silmiä, vedät henkeä, mietit sopivaa kommenttia. Ahdistaa, et saa sanottua mitään ja ihmettelet, miksi kukaan muu ei sano. No! Enää ei tarvitse miettiä. Tai ainakaan, kunhan saan painatettua tällaisen kätevän tarra- tai korttisarjan. Lisäbonuksena kortin voi antaa sille, jonka käytöstä piti korjata, ja kehottaa levittämään sanaa. PS. En ole ihan varma näistä teksteistä. Jos oikeasti joskus teen korttisarjan, niin niitä pitää ehkä korjata. Ja vammainen -sanan käytöstä voisi tehdä omansa.

Tämä ei suoraan liity mihinkään todellisiin tapahtumiin, mutta edellisen postauksen mukaisiin keskusteluihin liittyy eräs vakiovastaus, jota tosin onnekseni en itse ole (ehkä koskaan?) naamakkain kuullut.

Hanna-Piritalla oli blogissaan oivaltava sarjakuva onnellisuudesta, joten päätin tehdä sen pohjalta omani. Jos et ole vielä lukenut alkuperäistä, niin käy lukemassa se TÄÄLTÄ , se on nimittäin hauskempi ilman mun lisäyksiä. Alkuperäinen sarjis (c) Hanna-Pirita Lehkonen loput (c) minä!

Jos piirtää toisen sarjisbloggaajan, niin onko hän tunnistettavampi, jos hänet piirtää niin kuin hänet itse näki vai jos hänet piirtää sellaiseksi, minä hän esiintyy omassa sarjiksessaan? Hmmm.